Analyysi: EU:n Afrikka-strategia tulee kreivin aikaan – Mitä maanosa nyt odottaa unionilta?

Euroopan komissio julkistaa tänään uuden Afrikka-strategian. Onnistuakseen EU:n täytyy aidosti kuunnella kumppaniaan, kirjoittaa Ylen Afrikan-toimittaja Liselott Lindström.

Euroopan unioni
Ursula von der Leyen tapaa Abiy Ahmedin Etiopiassa joulukuussa.
Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen tapasi Etiopian pääministerin Abiy Ahmedin joulukuussa maan pääkaupungissa Addis Abebassa.EPA

Vierailin tammikuussa Somalian pääkaupungissa Mogadishussa. Lidon rannalla poika hymyili leveästi ja esitteli mielellään paitaansa. Siinä luki “Erdoğan” sydämen sisällä.

– Rakastan Erdoğania! hän julisti viitaten Turkin presidenttiin.

Turkista on tullut merkittävä peluri Somaliassa viime vuosina, ja somalialaiset rakastavat Turkkia.

"Rakastan EU:ta" tekstillä varustettua paitaa on turha Somaliasta saati sitten Afrikasta etsiä.

Tähän tänään julkaistava EU:n uusi Afrikka-strategia hakee muutosta. Ilman kurssinmuutosta EU uhkaa jäädä pahasti jälkeen Afrikassa.

Strategia tulee jo nyt viime hetkellä, toteaa Suomen Kenian-suurlähettiläs Erik Lundberg.

EU on julistanut haluavansa nähdä Afrikan selkeämmin samanarvoisena kumppanina, ja siihen on jo korkea aika. Afrikka-strategiaa onkin nyt pyritty tekemään yhteistyössä Afrikan unionin kanssa.

– EU on epäonnistunut positiivisen imagonsa myymisessä. Sitä kukaan ei tee meidän puolestamme, sanoo Lundberg.

Euroopan unioni on pitkään nähnyt Afrikan tuen vastaanottajana, jota hieman säälitään.

Nigerialaiset lapset poseeravat valokuvaajalle.
Voimakas väestönkasvu on yksi Nigerian haasteista. Kuvan lapset poseerasivat valokuvaajalle Lagosissa helmikuussa 2015.Ahmed Jallanzo 7 EPA

EU:lla ja Afrikalla on kolonialistisen historian takia erityinen suhde, sekä hyvässä että pahassa. Prosessi päästää irti vanhoista valtasuhteista on ollut hidas.

Uudet pelurit mantereella, kuten Turkki, Arabiemiraatit, Kiina, Intia ja Qatar, ovat tulleet mantereelle eri asenteella kuin EU. He ovat huomanneet muun muassa sen, että talouskasvu monessa Afrikan maassa on huimaa.

EU on ollut hidas reagoimaan mantereen muuttuvaan dynamiikkaan ja laiska solmimaan suhteita poliittisiin päättäjiin Afrikassa. Kiinalaisilla taas on tiiviitä suhteita päättäjiin ja bisneksiin.

EU:lle Afrikka näyttäytyi pitkään turhana alueena. Lundbergin mukaan Afrikkaan ei aiemmin lähetetty parhaita diplomaatteja, mutta nyt suurlähettiläät eivät enää ole automaattisesti kehitysavun puolelta tulleita kuten ennen.

– EU:n pitää miettiä, minkälaisen Afrikan se haluaa nähdä tulevaisuudessa. Sen jälkeen täytyy miettiä, mitä voi tehdä, jotta se kävisi toteen, Lundberg sanoo.

Hiilivoimala Johannesburgin lähellä Etelä-Afrikassa.
Afrikan energia- ja tieverkoston kehittäminen vaatii suuria investointeja. Kuvassa hiilivoimala Johannesburgin lähellä Etelä-Afrikassa.Kim Ludbrook / EPA

Hänen mukaansa EU:n asenne Afrikaan kohtaan on jo muuttunut. Nyt mantereelle lähetetään entistä enemmän delegaatioita, jotka pyrkivät kuuntelemaan ja parantamaan suhteita.

– EU ei ole liian myöhässä, mutta myöhään tämä tärkeä suunnanmuutos on tullut.

Muut pelurit Afrikassa keskittyvät usein näkyviin projekteihin, kuten teiden rakentamiseen ja muuhun infrastruktuuriin.

Siinä vieressä EU:n projektit eivät ehkä ole olleet yhtä kiinnostavia, mutta sitäkin tärkeämpiä, Lundberg sanoo. Hän nostaa esille esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon eteen tehtyä työtä, ympäristönsuojelua ja teknologiakehitystä.

Kuten amerikkalaisessa vaalikampanjassa, EU on keskittynyt enemmän kritisoimaan muita kuin nostamaan esille omat hyötynsä. Tämän jälkeen unioni on ihmetellyt, miksi kaikki eivät näe miten hyvä se on. Moraalipoliisina esiintyminen ei ole ollut imagolle hyväksi.

Viime aikoina EU on profiloitunut Afrikassa maahanmuuttokysymyksiin. Unioni on pyrkinyt estämään siirtolaisuutta solmimalla sopimuksia rajavartioinnista.

EU:n on nähty ulkoistavan rajavartiointinsa muun muassa Sudanin kaltaisille valtioille.

Riskinä on, että keskustelu EU:n ja Afrikan välillä näyttäytyy pelkkänä siirtolaisuuskysymyksenä, sanoo Lundberg.

Siihen mediakin mielellään tarttuu, mutta se ei hyödynnä ketään.

Siirtolaisia kumiveneessä meressä.
Ääriään myöten täyteen lastattu kumiveneellinen Afrikasta Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisia pelastettiin Välimereltä tammikuussa 2018.AOP

Ongelmista pitää toki puhua, mutta siirtolaisuuden näkeminen pelkkänä huonona asiana johtaa lisäksi siihen, että sen hyödyt kehityksessä unohtuu täysin.

– Siirtolaisuudessa on valtavasti potentiaalia, mutta se nähdään vain turvallisuusuhkana. EU:n pitää keskittyä ihmisten kehittämiseen, koko ihmiskunnan takia, sanoo Victor Adetula, vanhempi tutkija Pohjoismaisessa Afrikka-instituutissa.

Jos puhutaan siirtolaisuudesta pelkästään turvallisuusuhkana, sen juurisyihin ei päästä vaikuttamaan.

Siirtolaisuudesta puhuttaessa muut yhteistyöalueet unohtuvat, esimerkiksi kulttuurinen ja akateeminen vuorovaikutus ja kaupankäynti, jotka voivat positiivisesti vaikuttaa afrikkalaisten elämään.

Tähän asti EU on usein ollut se, joka sanelee ehdot. Niin ei voi enää olla, jos EU haluaa olla aito kumppani Afrikalle.

Pelkkä yhteistyö ja strategian laatiminen yhdessä Afrikan unionin kanssa ei enää riitä, vaan Afrikankin pitää saada sanella ehtoja.

– EU:n pitää nähdä asiat meidän näkökulmastamme. Keskustella meidän kanssamme siitä, minkälaisena me esimerkiksi näemme demokratian ja hyvän hallinnon, eikä kertoa meille mikä se EU:n näkökulmasta on, Adetula sanoo.

Samalla EU:n vahvuus on arvopohjassa. Siitä EU ei saa lipsua päästääkseen parempaan suosioon.

Jos nähdään ihmisoikeusloukkauksia, pitää olla selkärankaa sanoa, että tämä ei ole meidän toimintatapojen mukaista, Lundberg sanoo.

EU:n pitää uudessa Afrikka-strategiassaan keskittyä tuomaan itseään monipuolisesti esille. Samalla unionin pitää myös osoittaa Afrikalle, että EU:lla on ymmärrystä sekä ongelmista että potentiaalista.

Jos kuunnellaan Afrikan mielipidettä siitä, miten mantereen potentiaalia voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla, strategiasta voi tulla kaikille osapuolille menestys.

Lisää aiheesta:

Yle Nigerissä: Maahanmuuttoa suitsivan EU:n politiikka on ajanut siirtolaiset ahtaalle Saharassa – "He voivat joutua hylätyiksi aavikolle"

Euroopan parlamentti tenttasi Jutta Urpilaista – Komissaariehdokas peräsi yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa

Analyysi: Jutta Urpilaisesta tulee EU:n pehmeän vallan käyttäjä