Jani Halmeen kolumni: Suomalaisten mielipidepäästöjä on leikattava

Ihmisen elämä muuttuu heleämmäksi lyhyenkin mielipidepaaston myötä. Ei jokaiseen asiaan tarvitse muodostaa omaa mielipidettä, kirjoittaa Jani Halme.

sosiaalinen media
Jani Halme
Laura Railamaa / Yle

Suomessa on lukuisia teemakuukausia, joihin osallistumisella halutaan ottaa kantaa. Lihaton lokakuu on mielipide kasvissyönnin puolesta, tipattomassa tammikuussa kierretään korkki hetkeksi kiinni. Näiden jatkoksi julistan loppukuukauden – ainakin omalta osaltani – mielipiteettömäksi maaliskuuksi.

Seuraavan kerran aion ilmaista mielipiteeni ensi kuussa. Sekin tulee olemaan melko laimea, koska silloin vietän hepulitonta huhtikuuta. Päätökseni taustalla on kasvava huoli mielipiteiden ylitarjonnasta.

Mielipiteitä on nykyään liikaa. Mitä monimutkaisempi tai vastaavasti yhdentekevämpi asia on kyseessä, sen äänekkäämmin oma kanta kerrotaan. Sosiaalisen median myötä ihmisten mielipidejalanjäljen koko on kasvanut huolestuttaviin mittoihin.

Yli kymmenen keskustelupalstakommenttia tai sosiaalisen median kannanottoa viikossa ylittää kanssaihmisten sietokyvyn.

Mielipiteettömän maaliskuun tavoitteena on kannustaa ihmisiä puolittamaan omat mielipidepäästönsä.

Tiedeyhteisö ei ikävä kyllä ole vielä kyennyt rakentamaan mittaristoa mielipidekuormitukselle. Yleinen käsitys on, että kohtuuilmaisun raja on mielipide per päivä. Yli kymmenen keskustelupalstakommenttia tai sosiaalisen median kannanottoa viikossa ylittää kanssaihmisten sietokyvyn. Silloin voidaan puhua jo mielipideoikeuden riskikäytöstä.

Omia mielipidepäästöjä voi myös kompensoida. Suositeltava tapa on täydessä hiljaisuudessa tapahtuva, yhteiskuntaa hyödyttävä vapaaehtoistyö. Voi vaikka autella seniorikansalaisia. Se on tehtävä kuitenkin siten, ettei keskustelu sivua edes vallitsevaa säätilaa. Kaikkein happamimpia mielipiteitä ei ikävä kyllä voi kompensoida ja moni kansalainen toivookin, että pian löydetään keinoja niiden kompostointiin.

Mielipideherkät ja ainaisesta oikeassa olemisen vaivasta kärsivät ihmiset ovat ankeampaa seuraa kuin itse tietävätkään.

Väitän, että ihmisen elämä muuttuu heleämmäksi jo varsin lyhyen mielipidepaaston myötä. Pääkoppa raikastuu välittömästi, kun ei tarvitse muodostaa kantaa jokaiseen asiaan. Oman näkemyksen jatkuva esiintuonti kun muuttaa leppoisat sosiaaliset tilanteet konfliktikentiksi.

Asiat, jotka eivät ole ongelmia, muuttuvat sellaisiksi. Mielipiteen pakonomainen ääneen sanominen tekee neutraaleista asioista hyviä tai pahoja, oikeita tai vääriä. Mielipideherkät ja ainaisesta oikeassa olemisen vaivasta kärsivät ihmiset ovat ylipäätään ankeampaa seuraa kuin itse tietävätkään.

Mielipidelakkoilussa voi edetä vaiheittain. Helpointa on aloittaa asiasta, jossa ei itse ole lainkaan osapuolena. Kuten Pirkka-Pekka Peteliuksen anteeksipyynnöistä. En ole romani, enkä saamelainen, joten en keksi miksi ottaisin asiaan kantaa. Maisa Torpan suhdeseikkailut, koulupäivien oikeat alkamisajat, muiden makuuhuonepuuhat, tai mitä he lappaavat lautaselleen ovat nekin ihanan helppoja aiheita pitää suu supussa.

Seuraavaksi voi edetä mielipiteettömyyteen asioissa, joissa kenenkään näkemys ei yksinkertaisesti kiinnosta ketään toista ihmistä.

Ja sormet poissa näppäimistöltä.

Seuraavaksi voi edetä mielipiteettömyyteen asioissa, joissa kenenkään näkemys ei yksinkertaisesti kiinnosta ketään toista ihmistä. Silloin sen ilmaiseminen on hapen hukkaamista. Vaikkapa ”kitkat vai nastat” -keskustelu.

Ihmiselämä on ylipäätään aivan liian lyhyt, jotta kannattaa kiihtyä sellaisesta asiasta kuten autonrenkaat. Kunhan ovat hyvät ja turvalliset. Lajityyppiin lukeutuvat myös laskiaispullien täytteet, ananas pitsassa, wc-paperin rullaussuunta, suvivirren sanat ja sukupuolineutraalit liikennemerkit.

Kokonaan oman lohkonsa muodostavat niin monimutkaiset asiakokonaisuudet, etten katso tietäväni asiasta riittävästi mielipiteen muodostamista varten. Listan kärjessä ovat Nato-kysymys, peruskoulun opetussuunnitelma, Malmin lentokenttä ja se, ovatko murot keittoa.

Jani Halme

Kirjoittaja on parikkalais-punavuorelainen luova johtaja, joka kokee kahdessa paikassa asumisen tuovan elämään runsaita henkisiä etuisuuksia.

Aiheesta voi keskustella la 21.3. klo 23:00 asti.