Selvisikö varastossa ränsistyvien keisarillisten vaunujen alkuperä? 85-vuotiaan suomalaisnaisen kotialbumista löytyi lähes identtinen kuva

Yli sata vuotta vanhat hevoskärryt lojuvat syrjäisen varaston nurkassa, koska rahaa niiden korjaamiseen ei ole.

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja
Vanhat hevosvaunut rapistuvat Kyminlinnan entisen varuskunnan varastossa.
Nämä vaunut ovat kyydinneet Kotkan ylintä herrasväkeä yli 100 vuotta sitten. Kyydissä on todennäköisesti istunut myös keisari Aleksanteri III.Katri Mannonen / Yle

Kotkassa entisellä varuskunta-alueella seisovien historiallisten hevosvaunujen alkuperästä on saatu uutta tietoa.

Näyttää siltä, että vanhat vaunut voivat olla peräisin suomalaisen sepän verstaalta Karjalan Valkjärveltä.

Kyseessä eivät ole mitkä tahansa vaunut, vaan sellaiset, jotka ovat kuuluneet yli sata vuotta sitten aikansa äveriäimmälle herrasväelle. Kyydissä on luultavasti istunut myös itse Venäjän keisari Aleksanteri III.

Lue lisää: Onko Venäjän keisaria kyydinneet loistokkaat hevosvaunut hylätty syrjäisen varaston nurkkaan Suomessa? "Uskon, että kyse on samoista vaunuista"

Vaunujen alkuperä on ollut arvoitus, koska niistä puuttuu vaunutehtaan leima. Hevosvaunujen on arvioitu olevan pietarilaisen Jakolewin vaunutehtaan tuotantoa. Tähän viittaavat vaunun erityisen hienot lehtijouset. Jakolewin tehdas valmisti keisarikunnan parhaita vaunuja.

Nyt keisarilliset vaunut ovat pahasti ränsistyneet, ja ne seisovat kylmän varastorakennuksen nurkassa Kotkan Kyminlinnassa.

Vanhat hevosvaunut rapistuvat Kyminlinnan entisen varuskunnan varastossa.
Vaunuja säilytetään varastossa entisellä varuskunta-alueella Kotkan Kyminlinnassa.Kari Saastamoinen / Yle

Evakkoretki

85-vuotias Laina Mattila kertoo sukunsa tarinan Haanojan palvelukeskuksessa Kouvolassa.

Laina Mattila asui Karjalan kannaksella Valkjärvellä perheensä kanssa, kunnes kävi käsky, että sodan alta on lähdettävä pakoon.

– Muistan hyvin sen aamun, kun lähdimme hämärässä. Se oli sellaista hämminkiä. Kuulat viuhuivat tummalla taivaalla, Laina Mattila aloittaa.

Tämä tapahtui, kun Laina oli 4-vuotias pikkutyttö. Äiti ajoi hevosrekeä, ja mukana olivat Lainan lisäksi sisko ja kaksi veljeä.

Perhe jätti koko omaisuutensa vanhaan kotitaloon. Taakse jäivät loimuavat naapuritalot, jotka oli sytytetty tuleen venäläisten sotilaiden alta.

Ulkona oli liukasta. Jyrkkää mäkeä pitkin käveli kaksi sotilasta. He taluttivat molemmin puolin äidin ohjastamaa hevosta, jotta se pysyisi pystyssä.

Metsikköön oli pysäköity juna, jonka kyytiin evakkoperheet nousivat. Paikalla oli suomalaisia sotilaita auttamassa vanhuksia junaan.

Keisarinnalle vaunut

1800-luvun lopulla Valkjärvellä asui myös Laina Mattilan isoisä Yrjö Suokas. Hänellä oli pihapiirissä oma paja, jossa valmistettiin Laina Mattilan mukaan ainakin hevoskärryjä.

Valkjärvi sijaitsee Pietarin naapurissa, ja se oli jo 1800-luvun puolivälissä tunnettu hevoskärryjen ja rekien valmistuksesta.

Suvun perimätiedon mukaan Mattilan isoisä oli valmistanut vaunut keisarinna Maria Feodorovnalle. Näin Mattilan isä oli kertonut jälkipolvelleen. Isoisä menehtyi hieman yli viisikymmentävuotiaana vuonna 1917. Laina Mattila ei ehtinyt koskaan nähdä isovanhempiaan.

Nainen ja lapsi istuvat vanhoissa hevoskärryissä
Laina Mattilan isä Onni Suokas osti huutokaupasta tutunnäköiset kärryt vuonna 1968.Laina Mattilan kotialbumi / Kirsi Lönnblad

Sukutarina kertoo, että isoisä olisi myös palkittu sepäntaidoistaan. Keisarinna oli perimätiedon mukaan lähettänyt isoisälle ainakin mitalin tämän tekemästä työstä. Mitali ei ole enää tallessa.

Valkjärvellä oli muitakin kädentaitajia. He valmistivat hevosvaunuihin myös sisäosia, kuten nahkapäällisiä. Pehmusteena käytettiin loukutettua pellavaa.

Laina Mattilalla ei ole tietoa siitä, oliko isoisän valmistamat vaunut lahjoitettu vai teetetty keisarinnalle.

Huutokauppa

1960-luvun loppupuolella otetussa valokuvassa ovat etualalla puiset kärryt, joiden takana on Laina Mattila kahdeksan kuukauden ikäisen Kristiina-tyttärensä kanssa. Kärryjen vieressä seisoo Mattilan isä Onni Suokas.

Onni Suokas oli ostanut kärryt huutokaupasta Iitin Sääksjärveltä. Vaikka vaunut olivat hyvin huonokuntoiset, nahkapäälliset rikki ja osat ruosteessa, Suokas tunnisti, että kärryt olivat hänen isänsä tekemät.

Tätä ei kuitenkaan pystytty varmistamaan, koska leima puuttui.

– Joku sanoi, että vaunuista näki, että niistä oli otettu väkisin jokin laatta pois, Laila Mattila kertoo.

Vanhat hevosvaunut rapistuvat Kyminlinnan entisen varuskunnan varastossa. Kuvassa vaunujen lehtijouset.
Vanhojen hevosvaunujen lehtijouset viittaavat siihen, että vaunut on valmistettu tehtaassa. Nämä vaunut sijaitsevat nyt Kotkassa.Kari Saastamoinen / Yle

Nyt nämä vaunut ovat tallessa Vantaan Korsossa Mattilan sukulaisen autotallissa.

Avokärryt ovat yksinkertaisempi versio keisarillisista koppavaunuista, jotka seisovat tällä hetkellä pimeässä varastossa Kotkan Kyminlinnassa. Vaunut ovat katseilta piilossa, koska niiden omistajalla Suomen kansallismuseolla ei ole rahaa vaunujen kunnostamiseen.

Mattila muistaa isän kertoneen keisarinnalle valmistetuista vaunuista.

– Isäni sanoi, että koppa on tehty vanerista. Sen muistan hyvin, Laina Mattila kertoo.

Sen jälkeen isän kertomukset jäivät vähiin. Hän kuoli traktorionnettomuudessa vuonna 1968 pian vaunuhankinnan jälkeen.

Mattila on käynyt kerran Langinkosken keisarillisessa kalastusmajassa Kotkassa, mutta ei ole koskaan nähnyt museon varastossa sijaitsevia kärryjä. Hän ei edes tiennyt kärryjen olemassaolosta ennen kuin näki niistä kuvan paikallisessa sanomalehdessä viime vuoden lopulla.

Ne muistuttivat kovasti Laina Mattilan kotialbumin kuvassa näkyviä kärryjä.

Tiedonmuruja

Kansallismuseon konservoinnista vastaava intendentti Eero Ehanti pitää mahdollisena, että museon hallussa olevat vaunut on rakennettu Valkjärvellä Laina Mattilan isoisän pajassa. Ehanti tosin toteaa, ettei hänellä ole vaunutuntemusta.

Vanhat hevosvaunut rapistuvat Kyminlinnan entisen varuskunnan varastossa.
Kari Saastamoinen / Yle

Museovirasto on etsinyt rahoitusta historiallisten hevosvaunujen kunnostamiseen. Kustannusarviota ei ole tehty eikä myöskään suunnitelmaa siitä, miten vaunut pitäisi kunnostaa.

Yhtenä vaihtoehtona on järjestää rahoitus kulttuurikummitoiminnan avulla. Siinä yksityishenkilö, yritys tai yhdistys rahoittaa kunnostustyöt ja saa vastapalkkioksi nimensä esille.

Toistaiseksi Kansallismuseo ei ole saanut yhteydenottoja rahoittajilta. Entisaikojen loistokkaat vaunut jatkavat siis rapistumistaan Kyminlinnan entisellä varuskunta-alueella.

Myös vaunujen alkuperä pysynee arvoituksena. 85-vuotias Laina Mattila toivookin, että saisi lisää tietoa keisarinnan hevosvaunuista ja niiden alkuperästä.

– Minä tiedän vain murusia. Olisi mukava kuulla tarina, mistä syystä vaunut on teetetty. Onko hän pyytänyt vai onko hänelle lahjoitettu ne?

Voit keskustella aiheesta 6. huhtikuuta kello 23 asti.