Tulin Pekingistä Suomeen helmikuun alussa ja kukaan ei ollut huolissaan

Arkea maailmalta: Nyt hätäännys Suomessa näyttää samanlaiselta kuin silloin karanteeniin lukitussa Kiinassa, kirjoittaa Ylen Aasian-kirjeenvaihtaja Kirsi Crowley.

koronavirus
Kirsi Crowley
Nella Nuora / Yle / Uutisgrafiikka

Pitäisikö olla huolissaan? Kyllä, olin huolissani saapuessani Pekingin-lennolta Arlandan lentokentälle. Olo oli kuin tieteiselokuvassa.

Ruotsi otti Pekingistä saapuneet matkustajat vastaan huolettomasti. Matkailijat lähtöportilla eivät tienneet, että tulin maasta, jossa raivoaa pelätty virus. Käytävillä seisoskeli bisnesmatkailijoita pitkissä villakangastakeissaan ja taitelluissa kaulahuiveissaan sekä farkkukansaa reppuineen. He eivät varmasti miettineet, kuinka vaarallista voi olla hengittää muukalaisen vieressä.

Mutta minä mietin. Ja yritin hengittää vain sisäänpäin.

Hyörinä Arlandan lentokentällä tuntui ruuhkalta. Olinhan viettänyt pari viikkoa autioituneessa kahdenkymmenen miljoonan asukaan Pekingissä. Siellä olisin voinut tanssia viisikaistaisilla pääväylillä, jos niitä ei olisi reunustanut arsenaali Kiinan viranomaisten valvomia kameroita.

Miksi olin huolissani? Olisi liki mahdotonta olla viruksen kantaja. Päiväkausiin en ollut tavannut ketään, jolle olisin sanonut useamman sanan kuin kiitos tai päivää. Silloinkin välissämme oli ollut pitkä hajurako. Ohikulkijat kiersivät kanssaihmisiä kaukaa.

Koronavirus otettiin Kiinassa haudanvakavasti. Kasvoihan kuolleiden määrä nopeasti. Maan kaiken näkevä valvontajärjestelmä oli vedetty äärirajoilleen mahdottomaan tehtävään. Sekään ei pysty tunnistamaan, ketkä kantoivat virusta.

Ensi kohtaamiseni Pekingissä tammikuun lopussa oli pistoolilla osoitteleva ovimies. Hotellivirkailija tähtäsi otsaani pyssyn näköisellä etäkuumemittarilla. Laite näytti lämpötilakseni matalat 32,9 astetta. Tuon lämpöisenä minun olisi pitänyt olla kuollut jo jonkin aikaa. Virkailija ravisteli laitettaan epätietoisena. Alkoi huolestuttaa.

Kirsi Crowley hengityssuojain kasvoillaan.
Kirsi Crowley helmikuun alussa PekingissäKirsi Crowley / Yle

Olin saapunut Pekingiin hetkellä, jolloin koronavirusepidemia oli pysäyttänyt yli miljardin asukkaan maan. Vain pari kuukautta aiemmin olin risteillyt saman hotellin ruuhkaisan aulan lattian täyttäneiden matkalaukkujen ohi jonottamaan tiskille. Nyt seisoin siellä yksin aistit valppaina kuin Terminaattori-elokuvan Sarah Connorilla.

Kun Kiina meni kiinni, Suomessa seurattiin tapahtumia kaukaa. Maailman tehtaan mammuttimainen ihmiskoe – kokonaisten kaupunkien sulkeminen – tuntui ylireagoinnilta. Epidemia tuntui kaukaiselta. Hengityssuojainten käyttöä ihmeteltiin. Käsienpesu kyllä riittäisi.

Ylen ulkomaantoimituksen kanssa päätimme, että palaan kotiin Pekingistä. Pystyin raportoimaan siellä lähinnä kotoa. Haastateltavat olivat vähintäänkin vapaaehtoisessa kotikaranteenissa. Juuri maahan tulleena en ollut saanut edes pressikorttia, jotta voisin tehdä kaupungilla töitä. Joka paikka oli kiinni.

Lisäksi uhkana oli joutua arestiin kotiin, jonne olin juuri muuttanut. Desinfiointiaineelta aina tuoksahtavassa hississä kerrottiin, että kotikaranteeniin joutuu, jos lämpötila ylittää 37,3 asteen. Mittaamisesta huolehti porttivahti. Piti vain toivoa, että kuumemittarit näyttäisivät todellisia lukemia.

Viime päivät Suomessa ovat olleet déjà vu Pekingin päiviin. Yhteiskunta on hälytystilassa ja hamstraus virallisesti alkanut. Moni miettii arkirutiinejaan uusiksi. Riittääkö pelkkä käsienpesu vai pitäisikö ostaa lisää vessapaperia ja linnoittautua kotiin, perua matkat ja menot? Pitäisikö lentomatkailijoita tutkia kentällä tai jopa asettaa karanteeniin? Pitäisikö lennot Italiasta kieltää?

Ehkä saavuin itsekin Suomeen liian huolettomasti. Tukholmassa ei välilaskun aikana mitattu kuumetta Pekingin lennolta tulevilta eikä vaadittu täyttämään lomakkeita terveydentilasta, toisin kuin Pekingissä. Solahdimme kaikki Arlandan hyörinään. Kuka tietää, luikahtiko virus maahan jonkun mukana. Pekingin lentokentällä kehoni lämpötila oli mitattu vähintään viidesti, joten luotin siihen, että olen terve.

Pelko itää kuitenkin helposti. THL:n ohjeiden mukaan helmikuun alkupuolella Suomeen saapuneita matkailijoita pyydettiin vain seuraamaan mahdollisia oireitaan. Kotona pysymiseen ei ollut tarvetta. Vapaaehtoinen karanteeni tuntui itsestänikin hurahtamiselta virusvouhotukseen.

Niinpä jatkoin normiarkea. Seurasin kuitenkin terveydentilaani. Yritin pitää etäisyyttä ihmisiin, jotta en tartuttaisi enkä saisi minkäänlaista tartuntaa. Aloin huomata junassa ja muualla arjessa, kuinka moni yski ja aivasteli. Suomalaisella työmoraalilla kotiin ei jäädä helposti pelkkien vilustumisoireiden takia.

Nyt otsikoissa ovat Alppien hiihtomatkoilta ja Pohjois-Italian lomilta palanneet matkailijat, jotka saivat koronavirustartunnan. Kiinan järeät toimet matkustuksen pysäyttämiseksi alkavat monen mielestä näyttää yhä ymmärrettävämmiltä. Asiantuntijoiden mukaan rajojen sulkeminen ei kuitenkaan pysäytä virusta vaan talouden.

Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi, että jopa 70 prosenttia kansasta voi sairastua virukseen. Terve ihminen selviää sairaudesta todennäköisesti helposti, mutta meillä on tarpeeksi tietoa siitä, miten torjumme sitä ja vältämme levittämästä sitä riskiryhmiin. Siispä olen päättänyt tottua asioiden tilaan ja tehdä parhaani torjuakseni virusta.

Lohduttavin tutkimus löytyy kaukaa Etelä-Koreasta. Siellä viranomaiset ovat tutkineet ilmaiseksi jo satojatuhansia ihmisiä heti varhaisten oireiden ilmaantuessa, enemmän kuin muualla. Kuolleiden määrä suhteessa tartuntojen saaneisiin on pieni, alle yksi prosentti.

Etelä-Korean terveysministeri (siirryt toiseen palveluun)Park Neunghoo kertoi CNN-uutiskanavalle, että tartunnan saaneista vain joka kymmenes tarvitsee sairaalahoitoa. Suurin osa tartunnoista löytyi yhdeltä epidemian ydinalueelta Daegusta. Ja suurin osa tartunnan saaneista liittyi Shinjeonchin kirkkoon, jossa virus raivosi.

Kiinassa arki on palaamassa pikkuhiljaa raiteilleen. Tehtaita ja toimistoja on jo avautunut. Silti rajoitukset ovat yhä tiukat. Joutuisin nytkin kahden viikon kotiarestiin, jos palaisin Pekingiin. Kollegat siellä kertovat, kuinka korttelikomiteoiden edustajat pysäyttävät heitä juttumatkoilla ja estävät työnteon.

Täällä torjuntatoimet ovat vasta alussa. Kiina arvioi, että jos kaikki valtiot nyt ryhtyvät toimiin, epidemiasta päästään eroon kesäkuussa. Saa nähdä.

Lue myös:

Kolme lääkäriä kertoo, miten pandemiaan on jo pitkään varauduttu – Kaikkia hoidetaan, mutta hoidettavat on pantava tärkeysjärjestykseen

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Luotettavia koronauutisia nopeasti suoraan puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus