Kun pandemia menee ohi, jäävätkö meille kausi-influenssojen kaltaiset kausikoronat?

COVID-19:sta tiedetään vielä liian vähän, jotta sen tulevaisuus olisi selvä. Tiedeyhteisössä on kuitenkin vahva olettamus, että tauti on tullut jäädäkseen, toisin kuin 2000-luvun alussa pelästyttänyt sukulaisensa SARS.

koronavirus
Englanninkielinen kaavake, jossa kysymään muun muassa kuumeesta ja silmäoireista. Kaavakkeen päällä stetoskooppi, kuumemittari ja lääkkeitä.
Tuleeko SARS-CoV-2-viruksen aiheuttamien oireiden kirjaamisesta lääkärien jokavuotista arkipäivää? Kuvituskuva. Rawf8 / Alamy / AOP

Jos olet tänä talvena sairastanut kausi-influenssan, sait terveisiä aiemmilta vuosilta. Kausi-influenssat kiertävät maapalloa, muuttuvat matkalla, mutta eivät katoa.

Tuleeko SARS-CoV-2-koronaviruksen jälkeläisistä ihmiskunnalle samanlaisia ikiseuralaisia, jotka palaavat sairastuttamaan aina uudelleen? Puhutaanko tulevina vuosina kausikoronoista?

SARS-CoV-2 on niin tuore tulokas, ettei kukaan voi väittää mitään vuorenvarmaa sen tulevaisuudesta. Tiedeyhteisössä on kuitenkin vahva olettamus, että virus asettuu osaksi ihmiskunnan hengitystieinfektioiden valikoimaa.

Siinä tapauksessa virus palaa vuosi vuodelta sen verran muuttuneena, että se kykenee aiheuttamaan uusia epidemioita. Parhaillaan riehuvasta pandemiasta jää populaatioon toki vastustuskykyä; virus ei pysty enää yllättämään täysin varautumatonta ihmiskuntaa.

Kesä nujertaa influenssan

Influenssavirukset hiipuvat lämpimäksi vuodenajaksi, mutta palaavat talveksi mutaatioiden antamassa uudessa kuosissa. Sille, mikä tekee juuri talvesta influenssoille otollista aikaa, on soviteltu monenlaisia selityksiä.

Usein pääsyyksi on esitetty sitä, että kylmällä säällä ihmiset ovat sisätiloissa, lähellä toisiaan, jolloin viruksen on helppo siirtyä ihmisestä toiseen.

Yksi hypoteesi influenssan väistymisen syyksi on se, että kevätauringossa liikkuvien ihmisten D-vitamiini- ja melatoniinitasot nousevat, mikä antaa puhtia immuniteetille.

Influenssavirusta suojaava vaippa sen sijaan ei pidä lämpimästä vaan on kovimmillaan kylmässä.

Yksi tuoreimmista päätelmistä perustuu siihen, että lämpimässä ilmassa on enemmän kosteutta kuin kylmässä. Sairastavan ihmisen pärskäyttämät pisarat keräävät itseensä kosteutta ja niiden paino kasvaa, minkä takia niistä ei ole lentämään kovin kauaksi.

Selitykseksi on esitetty myös auringonvalon ultraviolettisäteilyä, joka tuhoaa viruksia pinnoilta, jopa suorastaan steriloi niitä. UV-valoa käytetään sairaaloissa välineiden sterilointiin.

"Ei näyttöä pandemian hiipumisesta"

Monet SARS-CoV-2:n tulevaa käytöstä ennakoivat toivovat, että vuodenaikojen vaikutus pätee myös tuohon virukseen jo nyt. Luottavaisimmat uskovat, että pandemia alkaa hellittää omia aikojaan, kunhan kevät tästä etenee.

Lämpenevät, kosteat säät ja ehkä myös koulujen sulkeutuminen kesälomien vuoksi saattavat vähentää tartuntoja, mutta isoa lovea ne eivät tee, ennustaa yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) epidemiologian professori Marc Lipstich.

Olisihan se hienoa, mutta kesän antama helpotus on vain oletus, jonka tueksi ei ole mitään todisteita, sanoo puolestaan Maailman terveysjärjestön WHO:n terveysuhkaohjelman johtaja Mike Ryan.

Maaperä on täysin kartoittamaton; SARS-CoV-2 on ainutlaatuinen virus ainutlaatuisine ominaisuuksineen, on WHO:n pääjohtajan Tedros Adhanom Ghebreyesusin kanta. Vertailu influenssoihin ei ylipäätään hyödytä, hän sanoi järjestönsä lehdistötilaisuudessa (siirryt toiseen palveluun) maaliskuun alussa.

SARS ei kadonnut itsestään

Vuosituhannen alussa SARS-epidemioita aiheuttanut SARS-CoV-1 oli nyt jylläävän koronaviruksen läheistä sukua – ja on toki vieläkin, mutta virusta ei ole tavattu ihmisissä sitten vuoden 2003.

Kiinassa edellisen vuoden marraskuussa puhjennut epidemia levisi keväällä Kaakkois-Aasiaan ja Kanadan kiinalaisyhteisöön.

Tartunnat eivät loppuneet omia aikojaan, vaan niistä tekivät lopun terveysviranomaisten järeät eristämistoimet, muistuttaa Lipstich. Sairastuneiden määrä jäi 8 500:ksi, mutta kuolleisuus oli suurta. Henkensä menetti joka kymmenes.

SARSin oireet on helppo tunnistaa, joten toimet tehosivat hyvin. Kun ne purettiin, SARS palasi uutena aaltona. Kun sitä tutkittiin (siirryt toiseen palveluun) Torontossa Kanadassa, alkuperä todettiin samaksi kuin ensimmäisellä aallolla. SARSillakin oli siis potentiaalia jäädä jylläämään.

Eläimistä ihmisiin siirtyneitä koronaviruksia tunnetaan nyt seitsemän. SARS- ja MERS-virukset ovat 2000-luvun tulokkaita. Neljä paljon vaarattomampaa – 229E, NL63, OC43 ja HKU1 – ovat kiertäneet joukossamme jo kauan.

Voisiko vinkkiä SARS-CoV-2:n käytökseen sitten saada niistä neljästä vanhastaan yleisestä koronaviruksesta, joiden takia sinäkin olet luultavasti sairastanut elämäsi aikana pieniä nuhakuumeita?

Lipstich ei pidä niitä erityisen lupaavana vertailukohtana. Populaatiossa kauan kiertäneet virukset käyttäytyvät toisin kuin upouudet tulokkaat, hän sanoo.

Rokotteen kehittelijät yrittävät maailmanennätystä

Koronavirusten ihmisillä aiheuttamat sairaudet havaittiin ensi kertaa 1960-luvulla. Influenssavirusten arvellaan hypänneen ihmisten vaivoiksi kuusi tai seitsemän vuosituhatta sitten oheisvahinkona, kun sika ja nauta keksittiin kesyttää.

Ensimmäinen aikakirjoihin jäänyt influenssaepidemia – nykyisestä Turkista Hollantiin – podettiin 1500-luvulla. Edelleenkään ihmisillä ei ole konsteja, joilla epidemiat voitaisiin estää. Yhä täytyy tyytyä vain hillitsemään.

Ennen 1930-lukua infuenssojen luultiin johtuvan bakteereista. Sitten alkoi selvitä, että syypäitä ovatkin virukset. Ensimmäiset rokotteet kehitettiin 1930-luvun lopulla.

Helppoa se ei ollut silloin eikä ole edelleenkään. Jokaiselle influenssakaudelle tarvitaan uusi rokote. Mutaatiot muuttavat viruksia jo influenssakauden aikana, saati ennen seuraavaa kautta. Oikeanlaisen rokotteen kehittäminen vanhan pohjalta on aina osittain arvailua.

Silti sitä kannattaa yrittää. Jos rokotteen koostumus osuu oikeaan, rokotettujen sairastumiset vähenevät populaatiotasolla tutkimusten (siirryt toiseen palveluun) mukaan 40–60 prosenttia.

Rokotetta, joka saisi ihmisen immuunijärjestelmän iskukuntoon SARS-CoV-2-viruksia vastaan, yritetään parhaillaan kehittää kymmenissä tutkimuslaitoksissa ja lääkeyrityksissä eri puolilla maailmaa.

Suojavarusteisiin pukeutunut nainen tutkii näytepulloa.
Virologi Angela Parczany-Hartmann osallistui SARS-tutkimuksiin Bernhard-Nocht-instituutissa Hampurissa vuonna 2003. DPA Picture Alliance / Alamy / AOP

SARS-rokotteiden kehittely jäi kesken, kun SARS hiipui keväällä 2003 eikä ole sen jälkeen palannut sairastuttamaan ihmisiä.

Muutamassa yrityksessä nuo kehitelmät on otettu pakastimesta, sillä SARS-CoV-1 ja SARS-CoV-2 tunkeutuvat keuhkoihin samanlaisen reseptorin avulla.

Vaikka kaikki sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla, asiantuntijoiden mukaan menee vuosi tai todennäköisemmin puolitoista, ennen kuin yksikään rokote on valmis ja sen teho ja turvallisuus on varmistettu riittävillä kliinisillä testeillä.

Nyt pandemian keskellä se voi vaikuttaa ikuisuudelta, mutta moinen vauhti täysin uudelle rokotteelle olisi ennätysmäinen. Useimmiten aikaa menee 5–15 vuotta.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta: Synkkä ennuste USA:n koronakuolemista, hallitus valmistelee päätöksiä tulevista viikoista, koulut jatkanevat etäopetusta

Ärsyttääkö hokeminen käsien pesemisestä? Näin sanoo tiede saippuasta ja käsidesistä

Mistä voi erottaa, sairastaako nuhakuumetta, influenssaa vai koronaa?

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan