Hyppää sisältöön

Koronavirus aiheuttaa stressiä ja huolta, vaikka välitöntä tartuntavaaraa ei olisikaan

Koronavirukseen liittyvä ennustamattomuus ja epävarmuus nostaa ihmisten stressitasoa.

Lapsille voi kertoa koronaviruksesta ikätason mukaisesti ja lapsen persoonan huomioon ottaen. Kuva: Linus Hoffman / Yle

Koronavirus mietityttää tavalla tai toisella lähes jokaista, joka on seurannut viime kuukausina uutisia ja mediaa. Uuteen koronavirukseen liittyy paljon ennakoimattomia tekijöitä ja epävarmuutta. Osalle ihmisistä tämä aiheuttaa huolta ja ahdistusta.

Päällimmäisenä voi olla huoli siitä, miten tilanne tulee kehittymään lähipäivinä ja lähikuukausina. Osalla huoleen voi liittyä myös pelkoa omasta, läheisen tai jonkun muun tutun sairastumisesta, sanoo kriisipsykologi ja psykoterapeutti Ferdinand Garoff.

Hyvä, huono stressi

Stressitason nousu on kehon luonnollinen reaktio tilanteessa, jolloin ihminen joutuu valmistautumaan tuntemattomaan. Huolen taso sen sijaan vaihtelee ihmisillä hyvin paljon. Samoin se, mikä vaikutus huolella ja stressillä on ihmisen hyvinvointiin ja toimintaan.

Hyvä stressi voi auttaa meitä selviämään tilanteissa, jotka ovat jännittäviä tai uhkaavia tai esimerkiksi työmäärältään kuormittavia.

– Stressi voi ohjata meidän tarkkaavaisuuttamme ja ajatteluamme sellaiseen suuntaan, että se suojaa meitä riskitekijöiltä tällaisessa tilanteessa, sanoo Garoff stressin hyvistä puolista.

Huono puoli stressissä on se, että joskus se voi alkaa vaikuttaa kehon ja mielen hyvinvointiin enemmän kuin syy, eli riskitekijä ympäristössä. Silloin ylivaraudumme tai ylireagoimme tilanteeseen.

– Koronaviruksen kohdalla, kun tilanne on epävarma, saattaa oikean huolentason löytäminen olla vaikeaa, kuvailee Garoff.

Kun huoli läikkyy yli

Kriisipsykologin mukaan omaa huolitasoaan kannattaa tarkkailla, jos se vaikuttaa esimerkiksi unen laatuun tai saa ihmisen vetäytymään sosiaalisista tilanteista. Paras tapa purkaa stressiä on pitää mahdollisimman pitkälle kiinni omista arkirutiineistaan ja huolehtia niistä asioista, mihin koronaviruksen suhteen voi vaikuttaa.

Ensimmäiseksi on tärkeää pitää huoli siitä, että saa riittävästi oikeaa tietoa, mutta samalla rajoittaa pohdinnan ja selvittelyn määrää päivän aikana, etenkin ennen nukkumaanmenoa, sanoo Garoff.

Toinen tärkeä asia on jatkaa normaaleja arkirutiineja, joista itse tietää olevan hyötyä stressinhallinnassa. Näitä voivat olla ulkoilu, liikunta tai yhteydenpito ystäviin.

Näiden lisäksi huolta lievittää myös suositusten mukainen varautuminen ja konkreettinen toiminta eli muun muassa käsien pesu.

Jos karanteeni ahdistaa

Koronavirukseen liittyy paljon toimenpiteitä, jotka näyttävät uhkaavilta. Koulujen ja oppilaitosten sulkemiset, karanteenit, kiellot, rajoitukset ja suositukset maailmalla ja Suomessa lisäävät tunnetta vaarasta tai suuresta riskistä.

Garoffin mielestä on tärkeä muistuttaa, että karanteenin syynä ei ole karanteeniin laitetun ihmisen vaarallisuus tai erilaisuus, vaan toimenpiteiden tarkoitus on estää virustartunnan leviäminen.

Jos karanteeniin joutuminen ahdistaa tai tuntuu rasittavalta tai turhalta, voi itseään muistuttaa siitä, että kaikki varotoimet on kuitenkin tarkoitettu riskissä olevien ihmisten auttamiseksi.

– Asioita ei tehdä vain itsensä suojelemiseksi, vaan se on yhteisöllinen teko. Sen ajatteleminen voi tässä kohtaan olla hyödyksi tai auttaa.

Miten puhua lapselle

Lapsilla saattaa olla koronaviruksesta yksinkertaistettuja tai vääriä käsityksiä, sillä usein lapsi esimerkiksi näkee vain otsikon tai kuulee jonkin sivulauseen, mutta ei kokonaisuutta. Aikuisen olisi tärkeä selvittää, miten lapsi ymmärtää asian.

– On tärkeää miettiä, mitä lapselle sanoo, mutta vähintään yhtä tärkeää on kuunnella hyvin ja kysyä, mitä koulussa tai päiväkodissa on tästä puhuttu.

Tärkeää on antaa ikätason mukaista tietoa esimerkiksi kertomalla miten yhteiskunnassa pyritään tähän tilanteeseen puuttumaan ja on lääkäreitä, jotka miettivät ja hoitavat näitä asioita.

– Karanteenista voi esimerkiksi sanoa lapselle, että nyt on tällainen asia, että nyt ollaan vähän aikaa kotona ja se estää sen, että tämä sairaus leviää. Mutta sen jälkeen palataan kohta takaisin päiväkotiin tai kouluun, ja sen jälkeen elämä jatkuu entisellään, Garoff sanoittaa.

Lue lisää:

.
.