Millä kaavalla juoruilet – pidätteletkö tietoa vai jaatko sitä hanakasti? Juoruilun kulttuuri vaihtelee paljon eri maiden välillä

Juoruileminen on iloinen asia, vaikka stereotypiat yrittävät heittää sen ylle kielteisyyden viittaa.

Pahansuopa juoruilu
Piirroskuvassa juoruilevia ihmisiä.
Illusia Sarvas / Yle

Juoruileminen on sitä, että kerrotaan toiselle ihmiselle asioita henkilöstä, joka ei ole paikalla. Määritelmässä ei oteta kantaa siihen, onko juorun sisältö kielteistä vai myönteistä. Silti juoruiluun liitetyt stereotypiat ovat enimmälti kielteisiä. Tietyistä lehdistä puhutaan juorulehtinä, mikä ei ole mairitteleva termi ja vaikkapa miehiä, jotka ovat kovia puhumaan toisten asioista, saatetaan kutsua juoruämmiksi.

Tutkimusten mukaan kuitenkin kaikki juoruilevat, keskimäärin 52 minuuttia (siirryt toiseen palveluun) päivässä. Kokonaismäärästä noin 15% on kielteistä juoruilua, jota paheksutaan monissa paikoissa.

Esimerkiksi Tansaniassa, Kilimanjaron kupeessa (siirryt toiseen palveluun) paikallisesta juoruilukulttuurista väitöskirjan tehnyt sosiaali- ja kulttuuriantropologian yliopistonlehtori Tuulikki Pietilä Helsingin yliopistosta kertoo, että pahansuovalle juoruilulle on swahilin kielessä aivan eri sana kuin mitä käytetään juoruilusta yleensä.

– Mustamaalaava puhe saa ihmiset monissa paikoissa ottamaan etäisyyttä kertojaan ja miettimään, että yritetäänkö minut manipuloida tiettyyn mielikuvaan jostain ihmisestä, sellaiseen, joka palvelee juoruiljan omaa tarkoitusperää.

Tuulikki Pietilä haastattelussa
Juoruileminen on sosiaalinen liimaa, sillä luodaan ryhmän keskinäistä luottamusta, kuvailee Tuulikki Pietilä.Jari Pussinen/ Yle

Tällaisessa tilanteessa kuulijat yleensä vaikenevat, esittävät eriäviä näkemyksiä tai suuntaavat hienovaraisesti keskustelun toisaalle. Paitsi tietenkin, jos kuulijoilla on yhtäläinen intressi mustamaalaukseen kuin juorun kertojalla.

Juoruilun kaava Kilimanjarolla

Tuulikki Pietilä tutkimuksesta tansanialaisten torikauppiaiden keskuudessa voi johtaa sikäläisen juoruilun kaavan.

Juoruilu alkaa siellä usein tunnusteluvaiheella, jossa kertoja alkaa kertomaan jostain tapauksesta – passiivimuodossa. Kertoja voi aloittaa esimerkiksi, että “sanotaan, että naapurin vaimolla on kolme miestä, oman aviomiehensä lisäksi.”

– Juoru alkaa passiivilla, koska juoruilija ei halua tulla nimetyksi juorun aloittajaksi, jos ja kun juoru leviää, vaan hän vetoaa siihen, että tällaista puhutaan kylillä.

Kun kuulijat osoittavat kiinnostusta, juttu etenee seuraavaan vaiheeseen, missä joukolla pohditaan kerrotun todenperäisyyttä. Vaikka juoru alkaa ihmisten henkilökohtaisista asioista, keskustelu laajenee yleiselle tasolle, yhteisön arvoihin. Jos väitetty tapahtuma on totta, niin mitä siitä pitäisi ajatella, onko se sopivaa ja voiko niin todella tehdä?

Kilimanjaro-vuori Tansaniassa
Juoruillessa pohditaan mm. sopivaisuuden rajoja, ja ne ovat Kilimanjarolla pitkään jatkuneen juoruilun seurauksena myös muuttuneet.Rex Features / All Over Press

Arvojen ja sopivaisuuden rajojen pohtiminen juoruilun johdattamana on myös saattanut muuttaa yhteiskuntaa ja kulttuuria.

Nykyään varakkaan tansanialaisnaisen on mahdollista jättää perintöä perillisilleen avoimesti ja myös tytöille eikä pelkästään pojille. Aiemminkin perinnön jättäminen oli mahdollista, mutta se piti tehdä salassa, koska se, että vaimolta jää perintöä olisi ollut häpeäksi miehelle, jos miehellä oli vaimoaan vähemmän varallisuutta.

Juoruileminen Kilimanjarolla on myös epäsuoraa viestintää ja keskustelun avausta juorun kohteen suuntaan. Juoruilun kohteelle tulee mahdollisuus osallistua keskusteluun ja esittää epäsuorasti omat näkemyksensä

– Jos jotakuta torikauppiasnaista on syytetty vaikka siitä, että hän ei pidä kaikista lapsistaan yhtä hyvää huolta, niin hän voi jossain baarikeskustelussa luetella, miten paljon rahaa hän on käyttänyt minkäkin lapsen koulumaksuihin. Ja perinteisesti maksut kuuluisivat miehen tehtäviin.

Polynesialainen juoru kiertää kehää suljetussa piirissä

Siinä missä kilimanjarolainen juoru alkaa tapahtuman kuvauksella, Polynesiassa Tuvalun (siirryt toiseen palveluun) atollilla juoruilun kaava on tyystin erilainen.

Juoruilu tuvalulaiseen tapaan alkaa vihjailemalla niin epäselvästi, että kuulijoilla ei ole mitään käsitystä, kenestä puhutaan, mitä, milloin ja missä sen tarkalleen väitetään tapahtuneen. Kuulijat joutuvat tivaamaan kertojalta olennaisia tietoja useaan kertaan.

Tarinan kertoja voi jatkaa vihjailua vaikka kuinka pitkään, eikä missään kohdin varsinaisesti vuodata juorun sisältöä kuulijoilleen, vaan asia tulee lopulta esiin hyvin pidätellen.

Tuvalulaiset pelaavat jalkapalloa lentokentän kiitoradalla.
Tuvalulaisten miesten porukoissa perinteinen tapa juoruilla on rehvastelun ja tarinankerronnassa kilpailun kautta.Rex Features / All Over Press

Tuvaluun kuuluvalla Nukulaelaen (siirryt toiseen palveluun) atollilla hollantilaisantropologi Niko Besnierin tekemässä tutkimuksessa (siirryt toiseen palveluun) tiedon säännöstelylle löytyi tarkoitus.

Tuvalulainen juoruilija joukkoistaa juorun sisällön luomisen yleisölleen. Juoru rakentuu yhteisvoimin, koska kuulijat täydentävät sitä arvailemalla ja spekuloimalla. Ja kuten kilimanjarolainen kertoja, myös tuvalulainen pyrkii häivyttämään itseään juorun alkuunpanijana.

– Toisaalta juoruaja korottaa omaa asemaansa sillä, että hän saa kuulijat ihan täpinöihinsä ja hyvin intensiivisesti kuuntelemaan. Hän myöskin näyttäytyy ihmisenä, joka tietää. Se on vähän sellasta rehvastelua ja kilpailua siitä, kuka on paras tarinankertoja, sanoo Tuulikki Pietilä.

Juoruileminen on sosiaalista liimaa

Tuvalulaisen juorun on tarkoitus pysyä luottamuksellisessa sisäpiirissä. Keskustelijat rakentavat sen kautta keskinäistä ryhmähenkeä. Juoruilun kautta luodaan Pietilän mukaan ylipäätään ryhmän sisäistä luottamusta.

Monissa paikoin muualla kuin Kilimanjarolla on se vaara, että joku ryhmästä kertoo luottamuksella kerrotun juorun eteenpäin – eli siinä tunnustellaan, että onko tämä keskusteluareena luotettava, ovatko nämä ihmiset luotettavia ja voiko avoimesti puhua poissaolevista kaikissa mahdollisissa sävyissä.

– Ajattelen, että juoruileminen on aika olennaista meidän kaikkien elämässä. Se on ympäröivän maailman hahmottamista ja parhaimmillaan erilaisten näkökulmien avaamista. Kaikki eivät toivon mukaan ole juoruiluryhmässä aina samanmielisiä, vaan siinä yritetään miettiä, mikä on asioiden oikea laita. Se on sosiaalista liimaa, eikä se ole huono asia.

Katso Puoli seitsemän -ohjelman juttu aiheesta: