Heikki Hiilamon kolumni: Maailma ei ole entisensä koronan jälkeen

Korona voi vahvistaa ymmärrystä siitä, että meidän on yhdessä sovittava toimenpiteistä myös hitaasti näkyvien uhkien kuten ilmastomuutoksen torjumiseksi, kirjoittaa Heikki Hiilamo.

koronavirus
Heikki Hiilamo
Antti Haanpää / Yle

Korona-huoli vie ensimmäiset ajatukset läheisiin. Miten maailmalla olevat lapseni pääsevät turvallisesti kotiin? Mitä käy sisareni pojan ristiäisille? Miten ikääntyneet vanhempani ja appivanhempani selviävät? Kriisillä on toki myös laajempia vaikutuksia. Ne eivät ole pelkästään kielteisiä: myös tämä kriisi on mahdollisuus.

Yhdysvaltain kansallinen tiedusteluneuvosto (National Intelligence Council (siirryt toiseen palveluun)) on vuodesta 1997 julkaissut viran vastaanottavalle presidentille strategisen katsauksen (siirryt toiseen palveluun). Sen tehtävänä on kertoa, mitä maailmassa tapahtuu seuraavien 20 vuoden aikana. Tammikuun lopussa raporttia valmistelevat virkamiehet tulivat Helsinkiin keräämään tietoja.

Sain itse vetää säätytalolla järjestetyssä tilaisuudessa työpajaa, jossa etsimme vastausta siihen, onko vinhasti eteenpäin pyörinyt globalisaation pysähtymässä ja kääntymässä takaisinpäin.

Pohdimme asiantuntevalla joukolla kysymystä monesta suunnasta, mutta yksikään meistä ei osannut ennakoida, miten alkujaan pieni virus muuttaisi maailmaa muutamassa viikossa. Virus teki jo tuolloin tuhojaan Kiinassa, mutta emme kyenneet ottamaan sitä vakavasti.

Viruksen torjunnassa kansallisvaltiot ovat näyttäneet voimansa: jo nähdyt valtioiden toimet ovat ainutlaatuisia rauhan oloissa.

Koronaviruksen aiheuttama pandemia pitää Eurooppaa otteessaan vielä viikkojen, ehkä kuukausien ajan. Emme tiedä, miten paljon inhimillistä ja taloudellista tuhoa se saa aikaan. Varmaa on kuitenkin se, ettei maailma ole koronan jälkeen entisensä.

Viruksen torjunnassa kansallisvaltiot ovat näyttäneet voimansa: jo nähdyt valtioiden toimet ovat ainutlaatuisia rauhan oloissa. Maat ovat rajoittaneet tai pysäyttäneet liikennettä ja sulkeneet rajojaan. Erityisen kovalla kädellä on puututtu globalisaation yhteen näkyvimpään muotoon eli viime vuosikymmeninä räjähdysmäisesti kasvaneeseen lentoliikenteeseen, joka on nyt ollut tärkein tekijä viruksen leviämisessä maasta toiseen. Levittäjiä ovat olleet hyväosaiset lentomatkustajat.

Globalisaatiolle on käännetty selkä, mikä on ymmärrettävää.

Emme vielä tiedä, miten toimet purevat, ovatko ne oikeita ja ovatko ne oikein ajoitettuja.

Kansallisvaltion tärkein tehtävä on tuoda turvaa asukkailleen. Ylikansalliset toimijat eivät siihen – ainakaan vielä – kykene. Kiina osoitti, että tämä pätee myös autoritäärisessä maassa.

Maat ovat ottaneet käyttöön massiivisia ja dramaattisia toimia asukkaidensa terveyden suojelemiseksi. Emme vielä tiedä, miten toimet purevat, ovatko ne oikeita ja ovatko ne oikein ajoitettuja. Näitä kysymyksiä varmasti arvioidaan tarkasti, kun pandemia on päättynyt. Päättäjien taakkaa ei helpota se, että he tietävät saavansa historian tuomion-vapauttavan tai langettavan

Toivon merkkejä on kuitenkin ilmassa.

Ensinnäkin olemme huomanneet eri puolilla Eurooppaa, että poliittisesta väristä ja populismin määrästä riippumatta poliitikot kykenevät tekemään isoja päätöksiä tosipaikan edessä. Ehkä mielipide-erot eri leirien välillä eivät olekaan niin suuria kuin uskoimme.

Olemme ehkä oivaltaneet, ettei talous olekaan niin keskeisin asia politiikassa ja yhteiskuntaelämässä kuin on väitetty.

Toiseksi olemme hyväksyneet, etteivät matkustaminen yleensä ja lentomatkustaminen erityisesti ole niin välttämättömiä kuin kuvittelimme. Asioita ja kokouksia voi hoitaa melko helposti muillakin tavoilla. Emme ehkä tarvitse niin paljon ympäristöä kuormittavaa globalisaatiota kuin olemme kuvitelleet.

Kolmanneksi olemme ehkä oivaltaneet, ettei talous olekaan niin keskeisin asia politiikassa ja yhteiskuntaelämässä kuin on väitetty. Poliitikot ovat päättäneet ankarista rajoitustoimista täysin tietoisina siitä, että niillä on lyhyellä aikavälillä hyvin negatiivisia vaikutuksia talouteen.

Neljänneksi olemme todenneet, että globaaleja uhkia vastaan on työskenneltävä globaalisti. Nyt kyseessä on virus, joka alkaa vaikuttaa ihmisessä viimeistään kahdessa viikossa. Toiset uhat – kuten ilmastonmuutos, lajikato ja merien saastuminen – tulevat näkyviin hitaammin, jopa vuosikymmenten kuluessa.

Korona voi silti vahvistaa ymmärrystä siitä, että meidän on yhdessä sovittava pelisäännöistä ja toimenpiteistä myös näiden hitaampien uhkien torjumiseksi ja lieventämiseksi. Toivon ja uskon, että edessä on uuden ja kestävämmän globalisaation aika.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja toimii Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa 1994–1997.

Kolumnista voi keskustella 18.3. klo 23:00 asti.

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan