Inarissa poroja kuolee nälkään, eikä tappaja ole paksu lumi vaan metsänhakkuut – vanhojen metsien kansallispuistoissa poroilla menee paremmin

Inarissa Muddusjärven paliskunnan poroja kuolee nälkään hakkuiden hävitettyä luppojäkälää tuottavia vanhoja metsiä.

poronhoito
Muddusjärven paliskunnan poroja on jouduttu ruokkimaan ennätysmäärä tänä talvena.  Varaporoisäntä Leo Aikion paliskunta kamppailee olemassaolostaan metsähakkuiden heikentämien laitumien ja ilmastonmuutoksen kourissa. Inari 10.3.2020.
Poromiehet mietteissään. Muddusjärven paliskunnan poroja on jouduttu ruokkimaan ennätysmäärä tänä talvena. Varaporoisäntä Leo Aikion paliskunta kamppailee olemassaolostaan metsähakkuiden heikentämien laitumien ja ilmastonmuutoksen kourissa. Inari 10.3.2020.Tapani Leisti / Yle

Poroja kuolee Lapissa nälkään ankaran lumitalven vuoksi. Pahin tilanne on paliskunnissa, joissa metsähakkuut ovat hävittäneet vanhojen havumetsien puissa kasvavaa luppojäkälää ja myös maassa kasvavan jäkälän määrää. Parhaiten porot selviävät suurten kansallispuistojen säilyttämissä metsissä.

Ajoimme maaliskuun toisella viikolla porometsään Inarissa.

Olimme Muddusjärven paliskunnan (siirryt toiseen palveluun) varaporoisännän Leo Aikion ja poromies Sakke Kaitsalon mukana parinkymmenen kilometrin ruokintamatkalla porotokalle Inarinjärven luoteispuolella.

– Porot ovat menneet tosi huonoon kuntoon ja niitä on kuollut ja vielä kuoleekin. Vaikea arvioida määrää, mutta paljon varmasti. Se selviää kevään ja ensi syksyn aikana. Vasoja tulee olemaan todella vähän ensi syksynä, vasaprosentti tulee olemaan varmasti tosi huono, sanoo Aikio.

Aikio on myös saamelaiskäräjien toinen varapuheenjohtaja.

Muddusjärven paliskunnan nuoren poromiehen Sakke Kaitsalon poro nälkiintyi metsässä eikä enää elpynyt ruokinnalla. Inari 10.3.2010.
Muddusjärven paliskunnan nuoren poromiehen Sakke Kaitsalon poro nälkiintyi metsässä eikä enää elpynyt ruokinnalla. Inari 10.3.2010.Tapani Leisti / Yle

Lumenpaksuus ei tapa poroja

Aikion mukaan kuolleita ja nääntymässä olevia poroja on löytynyt pitkin metsiä.

Näemme maastossa yhden kuolleen poron ja porotilan pihalla puolenkymmentä maastosta tuotua kuollutta, jäätynyttä poroa. Ne ovat etsiytyneet ruokintapaikalle liian myöhään, nälkiintyminen on edennyt liian pitkälle.

Löydetyistä kuolleista poroista tiedetään nälkäkuolemia tapahtuvan. Nyt kuolleet kätkee lumi ja tuhon mittakaava selviää vasta lumien sulettua.

Porojen tappaja ei ole paksu lumi, vaan luppojäkälää tuottavia vanhoja metsiä hävittäneet hakkuut. Metsäteollisuus on heikentänyt Muddusjärven ja monien muidenkin Lapin metsäpaliskuntien laidunmaita.

Ruokintapaikalla kahden vaaran välisellä jängällä on monisatapäinen tokka. Ne syövät ahnaasti poromiesten moottorikelkalla tuomaa heinää.

– Tähän mennessä on nyt syötetty jo sen verran ruokaa kuin kahtena talvena yhteensä. Nyt on talvi vasta puolivälissä, nyt on tosi karu meininki. Kustannukset nousevat ja ensi syksyn tulot tulee olemaan aivan minimaaliset. Se ei paljon naurata, sanoo Aikio.

Nälkään kuollut poro Muddusjärven paliskunnasta. Korpit ja kuukkelit ovat aloittaneet pidot.  Inari 10.3.2020
Nälkään kuollut poro Muddusjärven paliskunnasta. Korpit ja kuukkelit ovat aloittaneet pidot. Inari 10.3.2020Tapani Leisti / Yle

Lähistöllä kaartelee ja ääntelee korppiparvi vaikeakulkuisen, louhikkoisen ja jyrkkärinteisten pikkuvaarojen rytmittämän vanhan mäntymetsän yllä.

Sulan maan ja vähän lumen aikaan porot saavat tältä alueelta maasta jäkälää. Nyt lunta on toistakin metriä ja se on jääkerroksineen liian raskasta kaivaa poroille.

Pakkaskelillä lumi on vielä kantanut poroa ja se saisi puista kasvavaa luppojäkälää, jos luppoa olisi. Muddusjärven paliskunnan alueelta metsähakkuut ovat hävittäneet suuren osan luppoa kasvavista ja porolle lumen aikaan kulkukelpoisista metsistä.

– Luppoahan ei riitä enää. Kun on ollut voimakkaat hakkuut, niin meidän luppolaitumet on huvenneet. Tämmöisenä talvena tulee tosi ikävä luppolaitumia. Niitä ei ole tai ne on hyvin pieniä ja pirstaleisia alueita. Se ei riitä, kertoo Aikio.

Juutuan ulkoilualueen vanha metsä Inarissa tuottaa luppoa.  10.3.2020
Juutuan ulkoilualueen vanha metsä Inarissa tuottaa luppoa. 10.3.2020Tapani Leisti / Yle

Poromiehet kiittävät suojelualueita

Kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden ansiosta Kemin-Sompion (siirryt toiseen palveluun), Lapin (siirryt toiseen palveluun) ja Sallivaaran (siirryt toiseen palveluun) paliskuntien poroista valtaosa selviää luonnonravinnolla tänäkin talvena.

Poroille tämä talvi on paksun lumen takia tavallista hankalampi, sanoo Kemin-Sompion poroisäntä Mika Kavakka.

Alueeltaan ja poroluvultaan Suomen suurimman paliskunnan, Kemin-Sompion, poroista on Kavakan mukaan rehuruokinnan piirissä vain neljäsosa.

Luonnonruokinnan mahdollistaa Kemin-Sompion paliskunnan alueille ulottuva laaja Urho Kekkosen kansallispuisto. Kavakan mukaan poromiehet ovat myös onnistuneet “taistelemaan” metsätalousalueille säilymään joitakin “luppometsäpilkkoja” joiden arvo on suuri tällaisena talvena.

Kavakan mukaan porot selviävät vielä lupolla, koska “sevä” kantaa poron koparaa. Sevä tarkoittaa vuorotelleiden pakkasten ja lauhojen kantavaksi tiivistämää lunta. Poro yltää luppoa roikkuviin oksiin sitä korkeammalle, mitä paksumpi kantava hanki.

– Haastava talvi, kun lunta on tullut noin paljon. Käytännössä se tarkoittaa sitä että porot ovat lupon varassa. Luppometsät ovat entistä arvokkaampia tänä talvena, kertoo Kavakka.

Kevättalven putoava tykkylumi ja kovat tuulet levittävät luppojäkälää myös lumen pinnalle porojen saataville.

– Männiköillä varsinkin tulee tykyn matkassa ja myrskyjen ja kovien tuulien aikana luppoa hangen päälle. Kuusikoissa porot pystyvät syömään korkealta luppoa, kun on paljon lunta. Kantava keli, jolla poro pääsee kulkemaan, on hyvä asia, mutta vielä pitkä kevät on edessä, sanoo Kavakka.

Kavakan mukaan tänä talvena ei ole ollut poikkeuksellisia porokuolemia.

– Jos tulee pitkät pehmeät kelit ja lumien sulaminen venyy pitkälle kevääseen, voi tulla tappioita vasojen syntymisen aikaan toukokuulla ja porojen nälkäkuolemia, arvioi Kavakka.

Lapin paliskunnan poroisäntä Antti Äärelä ja porokoiransa Ruvge. Vuotso, Sodankylä 11.3.2020.
Lapin paliskunnan poroisäntä Antti Äärelä ja porokoiransa Ruvge. Vuotso, Sodankylä 11.3.2020.

Myös Sodankylän kunnassa olevan Lapin paliskunnan laitumia suojaa suuri Urho Kekkosen kansallispuisto ja pienempi Sompion luonnonpuisto.

– Kyllähän täällä on onneksi nuo isot suojelualueet. Ilman niitä olisi varmasti ollut hätä kädessä jo kauan aikaa sitten, sanoo Lapin paliskunnan poroisäntä Antti Äärelä.

Äärelän mukaan myös heidän paliskunnassaan on poroja kuollut nälkään, mutta vielä hyvin vähän.

Tunturipaliskunnissa ruokinta aloitettiin kuukautta aiemmin

Utsjoella Paistunturin paliskunnassa (siirryt toiseen palveluun) ruokinta aloitettiin kuukautta tavallista aiemmin, kertoo poromies Jorma Harlin Karigasnimestä. Nälkäkuolemia ei tunturipaliskunnassa ole ollut.

Poroja tulossa ruokintapaikalle Paistunturin Piesvaarassa maaliskuun puolivälissä. Piesvaara, Paistunturit, Utsjoki 15.3.2020
Poroja tulossa ruokintapaikalle Paistunturin Piesvaarassa maaliskuun puolivälissä. Piesvaara, Paistunturit, Utsjoki 15.3.2020Jorma Harlin

Lunta on Utsjoellakin ennätysmäärä mutta se kantaa poroa. Porot ovat päässeet Harlinin mukaan myös jokikuruihin syömään luppoa koivuista.

Harlin kertoo, että kuukautta aiemmin alkanut ruokinta kestää kolme ja puoli kuukautta ja nostaa kustannuksia 30 prosenttia. Heinää tai vielä kalliimpaa rehua kuluu enemmän, poromiesten työmäärä ja moottorikelkkojen ajokulut kasvavat.

Suojelualueet parhaita jäkälä- ja luppoalueita myös tutkimuksen mukaan

Poronhoitoalueen talvilaitumien inventointi osoitti laadultaan parhaiden varttuneiden ja vanhojen metsien jäkälä- ja luppolaitumien olevan laajoilla suojelualueilla.

Luonnonvarakeskus Luken laiduninventoinnissa (siirryt toiseen palveluun) parhaina mainitaan Lemmenjoen, Urho Kekkosen ja Pallas-Yllästunturin kansallispuistot, Värriön luonnonpuisto ja Puljun, Hammastunturin, Vätsärin, Kemihaaran ja Tuntsan erämaa-alueet.

Luppojäkälää putoaa puista hangille tykyn ja kovien tuulten mukana.
Luppojäkälää putoaa puista hangille tykyn ja kovien tuulten mukana.Tapani Leisti / Yle

Muddusjärven paliskunnan alueella mäntymetsiä on hakattu vuosikymmenten aikana. Valtio omistaa alueista suurimman osan ja suurin hakkaaja on ollut Metsähallitus.

Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkijan Jouko Kumpulan mukaan metsätalouden vaikutus näkyy jäkälän ja lupon vähenemisenä.

– Metsätalous on heikentänyt oleellisesti Muddusjärven paliskunnan luppolaitumia. Vanhoissa männiköissä on huomattavan paljon enempi luppoa kuin hakkuualuetaimikoissa ja nuorissa metsissä, joissa luppoa ei ole juuri ollenkaan tai sitä on selvästi vähemmän, sanoo Luken erikoistutkija Jouko Kumpula.

Jäkälän määrään vaikuttaa tutkijan mukaan myös porotiheys ja laidunkierto. Kumpulan mukaan siellä, missä porot pidetään kesät pois jäkälälaitumilta, on runsaammin jäkälää talvella.

Luppo ja jäkälä ovat hidaskasvuisia. Luppovarantojen synty kestää vuosikymmeniä.

– Kun mäntymetsän ikä alkaa olla 80 vuotta niin sinne alkaa enempi ilmestyä luppoa. Jos hyviin luppolaitumiin vertaa, luonnontilaisiin metsiin, niin kyllä ne yleensä on pari sataa vuotta vanhoja – jopa vanhempia, sanoo Kumpula.

Kuusimetsissä luppoa on nuorempana koska kuusen elinkaari on lyhyempi. Luppo kasvaa varjoisilla, kosteilla rinteillä ja myös lämpötila vaikuttaa. Vanhassa metsässä luppo leviää myös nuorempiin puihin vanhojen luppopuiden tuottamista itiöistä.

– Jos on toista metriä reippaasti lunta ja kovia kerroksia, niin aikasemminkin tällaisina talvina porot siirtyvät lupon käyttöön. Jos mennään vaikka 30–50 vuotta takaperin, niin kyllä porot on aika herkästi siellä missä on luppoa ollut. Se on luontainen ravintokohteen vaihto, sanoo Kumpula.

Kumpulan mukaan Luken viime päivinä poronhoitajien kanssa tekemät mittaukset osoittavat lumitilanteen olevan poroille hyvin vaikean. Maata vasten oleva lumi on jäätynyt kovaksi ja estää poron kaivamasta jäkälää syötäväksi.

Lopputalvi näyttää kuinka käy

Lapin vanhin yhä harjoitettava elinkeino poronhoito kärsii paksun lumen talvena metsähakkuiden aiheuttamasta jäkäläkadosta. Suojelualueet ovat poron pelastus. Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän runsaslumisuutta ja lisää porojen ruokinnan tarvetta ja kustannuksia rajusti.

Lopputalven säistä riippuu, miten paljon poroja kuolee. Äkillinen lauhtuminen niin, että metrinen lumikerros menee sohjoksi, olisi talven heikentämille poroille raskas.

Miehenkorkuinen Sompion luonnonpuiston opastaulu Lapin paliskunnan luppometsän laidalla. Sodankylä, Sompiojärventie 11.3.2020
Miehenkorkuinen Sompion luonnonpuiston opastaulu Lapin paliskunnan luppometsän laidalla. Sodankylä, Sompiojärventie 11.3.2020Tapani Leisti / Yle

26.3. kello 8.56 Korjattu kirjoitusvirheitä.