Reetta Rädyn kolumni: Korona paljastaa, miten maailma toimii: viruskin on ihmistä fiksumpi

Ilman koronaa emme näe, miten sidoksissa olemme muuhun maailmaan. Vasta kun ketjut katkeavat, ne muuttuvat näkyväksi, kirjoittaa Reetta Räty. Tämän kolumnin voi myös kuunnella.

koronavirus
Reetta Räty
Reetta Räty.Antti Haanpää / Yle

Ensin peruttiin kutosten luokkaretki Tukholmaan. Sitten koko Suomi meni kiinni. Mummi on eristyksessä Nizzassa. Esan konferenssi Australiassa on peruttu, Salot eivät lähde Ateenaan, Riitta ei pääse Peruun, Jannelta jää väliin Novgorod, Anu ei pääse kotiinsa Prahaan, ja nyt myös suvun pääsiäinen Kuusamossa on peruttu. Kaverin lapset olivat Suomessa korona-turvassa mutta heidän piti päästä vanhempien luokse Kiinaan, etteivät lapset ja vanhemmat jää rajojen sulkemisen takia eri maihin.

Tämä tiedetään: olemme koko ajan liikkeellä. Tämäkin tiedetään, ainakin teoriassa: olemme keskinäisriippuvaisia, olemassa vain suhteessa toisiimme, yhdistetyt monimutkaisilla ketjuilla, jotka eivät tosiaan noudattele maantieteellisiä rajoja.

Olemme kuin virukset. Emme pysähdy rajoille, levittelemme lonkeroitamme maanosasta toiseen.

Vasta kun pala rakennetta romahtaa tai ketju katkeaa, rakennelma muuttuu näkyväksi.

Korona tekee näkyväksi sen, mitä globalisaatio ja keskinäisriippuvuus tarkoittavat. Ilman koronaa emme näe, miten sidoksissa olemme muuhun maailmaan: taloudellisesti, sosiaalisesti, henkisesti, fyysisesti. Meidän rahamme ja rakkautemme ovat levällään maailmalla.

Kriisit tuovat valoon sen, miten maailma toimii myös arjessa. Kun kaikki on hyvin, rakenteet eivät näy. Vasta kun pala rakennetta romahtaa tai ketju katkeaa, rakennelma muuttuu näkyväksi.

Kriisi nostaa esiin senkin tosiasian, että ei ihminen ole luomakunnan kruunu. Viruskin on meitä fiksumpi.

Kun finanssikriisi romahti niskaan 2008, työmme uutistoimituksessa oli kertoa lukijoille, mitä tästä seuraa. Omalla kohdallani tämä tarkoitti, että ensin piti käsittää, mikä on finanssikriisi. Istuin taloustoimittajan vieressä. Hän selitti, millaisten vaiheiden kautta finanssikriisi etenee kohti julkisen talouden kriisiä eli meitä jokaista.

Ketjussa oli kysymysmerkkejä, sillä epävarmuustekijöitä oli paljon. Mutta se selvisi nopeasti, että käytännössä kävimme läpi sitä, miten maailmantalous noin ylipäätään toimii. Kriisi teki näkyväksi mekanismit, jotka eivät tavallisesti näkyneet meille, jotka emme ole makrotalouden asiantuntijoita. Kun systeemi meni rikki, siihen syttyi valot.

Sama logiikka toimii lähes kaikkialla. Kun päiväkoti pannaan kiinni, sen merkitys näkyy niillekin, joilla ei ole lapsia: mihin laitetaan hoitoalan työntekijöiden lapset? Kun konsertti perutaan, käy ilmi, ettei se ole vain viihdettä minulle, vaan bändin, tapahtumapaikan pitäjän, äänentoistosta huolehtivan ja kaljaa myyvän elinkeino. Kun jalkapallo, kuoro, musiikkiteatteri, bänditreenit, protu-leirit ja tanssitunnit loppuvat ja koulua käydään etänä, tajuan, mikä määrä kasvattajia lapsillani on elämässään joka päivä.

Keskinäiset sidoksemme muuttuvat näkyviksi. Yhteiskuntajärjestelmien erot tulevat esiin. Työntekijöiden erilaiset statukset paljastuvat. Käy ilmi, mistä haemme turvaa, kun pelottaa. Suomen passinhaltijalle käy nyt pitkästä aikaa ilmi, että raja on raja.

Kriisi paljastaa myös tapamme kohdata poikkeustila. Yksi panikoituu, toinen alkaa oman elämänsä koronatohtoriksi. On niitä, jotka uskovat, että kaikkeen maailmassa on jokin viranomaisratkaisu: avi, valmiuslaki, hallituksen päätös. Ja sitten on niitä, jotka perustavat Facebookiin Yrittäjien ja taitelijoiden koronatuki -palvelun tai alkavat auttaa lähimmäisiä: ”Autollisena perusterveenä ihmisenä olen käytettävissä, jos lähi- / somepiirissäni on ihmisiä, jotka tarvitsevat apua ruoan ja lääkkeiden haussa.”

Tämänkin tiedämme: Mitä tahansa voi tapahtua milloin vain. Kaikki voi muuttua hetkessä. Kaiken ennustamattomuus oli läsnä myös ennen koronaa – se ei vain näkynyt, paitsi kaikille niille, joiden arkeen se oli hyökännyt puun takaa ja pysäyttänyt kaiken.

Kaikkea ei voi hallita.

Kriisi tekee haavoittuvuutemme näkyväksi.

Varsinkin meille, jotka kasvoimme lisääntyvien mahdollisuuksien, avautuvien ovien ja halventuvien lentojen maailmassa, rajoitukset voivat olla vaikeita.

Kymmenen vuotta sitten minäkin itkin tuhkapilveä, joka muutti vappusuunnitelmani. Miten viattomalta tuo aika näyttää nyt. Pelkkiä peruttuja lentoja, tuhkaa taivaalla. Olisinpa tajunnut, että piilossa oleva maailman mekanismi ei ole se, että vapaus, avoimuus, mahdollisuudet itsestään lisääntyvät koko ajan.

Kriisi tekee näkyväksi elämän perusluonteen. Olemme toisissamme kiinni. Kaikkea ei voi hallita. Mitä tahansa voi tapahtua milloin vain.

Reetta Räty

Kirjoittaja on toimittaja ja yrittäjä, joka tapaa sukua Whatsappissa.

Aiheesta voi keskustella 19.3. klo 23.00 asti.

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan