Katri Saarikiven kolumni: Korona syntyi vääränlaisesta vuorovaikutuksesta, ja se selätetään oikeanlaisella

Ihmisen menestys tällä planeetalla perustuu suurelta osin vuorovaikutuskykyyn. Se on kuitenkin myös yksi suurimmista uhistamme, kirjoittaa aivotutkija Katri Saarikivi.

ihmiset
Katri Saarikivi
Juha Kivioja / Yle

Muutama miljoona vuotta sitten, metsästä savannille levitessään, ihmisen esi-isät alkoivat muodostaa laajempia metsästäjä-keräilijä -heimoja. Empatiakyky kehittyi, sillä sen piti koskea muitakin kuin vain lähimpiä sukulaisia. Samalla oli kuitenkin myös tärkeää tunnistaa, kuka ei kuulu omaan heimoon. Selviytyminen edellytti yhtäältä kykyä muodostaa porukoita, mutta toisaalta omien suosimista, toisten kustannuksella.

Kielen kehitys noin 50 000 vuotta sitten rikasti vuorovaikutusta ja paransi jaettua ongelmanratkaisukykyä. Empatiakyky monipuolistui, kun ihminen pystyi sanottamaan ajatuksiaan. Voitiin ajatella yhdessä, laajentaa omien aivojen kapasiteettia toisten aivoilla. Pystyttiin ylläpitämään yhteyksiä suurempaan määrään ihmisiä (siirryt toiseen palveluun). Kenties näistä syistä myös ihmisen elinpiiri levisi noihin aikoihin tällä planeetalla huomattavasti.

Maanviljelyn keksiminen noin 10 000 vuotta sitten sai puolestaan ihmiset jäämään paikoilleen, mikä tiivisti vuorovaikutusta. Ihmisen ongelmanratkaisukyky kehittyi räjähdysmäisesti, kun tietoa voitiin jakaa. Tieteen ja kulttuurin nopea kehitys työnsi ihmiskunnan silmänräpäyksessä nykyiseen, tiiviin verkottuneeseen ja globaaliin maailmaan.

Ihmiskunnan kasvu ja vuorovaikutuksen lisääntyminen on edennyt nopeammin kuin empatian evoluutio. On kuvattu, että tässä ajassa joudumme pärjäämään kivikautisilla aivoilla. Nykyihmisen mielessä jylläävät siis kivikautiseen vuorovaikutuksen määrään optimoidut sosiaaliset mekanismit.

Nykyihmisen empatiamekanismit toimivat tehokkaimmin ystävien, sukulaisten ja samankaltaisten ihmisten läsnä ollessa.

Esimerkiksi, Robin Dunbarin tunnettujen tutkimusten (siirryt toiseen palveluun) mukaan, pystymme muodostamaan maksimissaan vain noin 150 hengen porukoita. On ehdotettu, että tämä rajoitus on seurausta aivokuoremme koosta, suuremman joukon käsittelemiseen ei ikään kuin riitä laskentatehoa.

Nykyihmisen empatiamekanismit toimivat tehokkaimmin ystävien, sukulaisten ja samankaltaisten ihmisten läsnä ollessa. Vieraita kohtaan on helppo olla välinpitämätön ja epäilevä, ja tarve vihollisten tunnistamiseen on edelleen läsnä. Nämä ilmiöt kärjistyvät somessa, jossa on vastassa suunnaton joukko tuntemattomia. Ihmisaivot eivät hallitse määrää, porukkaa on pakko osittaa. Tulee tärkeäksi tietää, kenen heimosta kukin huutelee. Onko meikäläisiä vai heikäläisiä.

Tässä ajassa ihmiskunta on verkottuneempi kuin koskaan. Verkottuneisuudella on hintansa.

Koronavirus sai alkunsa turhan tiiviistä lajienvälisestä vuorovaikutuksesta. Se levisi pandemiaksi ihmistenvälisen vuorovaikutuksen takia. Vuorovaikutuksesta riippuvainen talous on nyt uhattuna, ja liiallinen keskinäisriippuvuus (siirryt toiseen palveluun) heikentää maailmanlaajuisen järjestelmän kestävyyttä.

Vuorovaikutus on kuitenkin tässä maailmassa se keino, jolla tämäkin ongelma ratkaistaan. Tutkijat tekevät paraikaa kansainvälistä yhteistyötä viruksen ymmärtämiseksi, ja kansalaisiakin kutsutaan mukaan (siirryt toiseen palveluun). Valtiot jakavat tietoa keskenään. Lakien avulla saadaan kehotettua ihmisiä sellaiseen toimintaan, joka on mahdollisimman monelle hyvä, ei vain omille.

Viime päivät ovat paljastaneet, että kansalaisten mielistä löytyy juuri niitä jaettuja arvoja ja ajatuksia, joista on tässä tilanteessa iso apu.

Suuri merkitys on myös jakamillamme ajatuksilla, arvoilla ja tunteilla. Kokemus Suomesta omana yhteisönä auttaa toimimaan muidenkin kuin vain lähipiirin puolesta. Itsetietoisuus ja harkinta antavat mahdollisuuden paikata empatiakyvyn valuvikoja.

Mielestäni viime päivät ovat osoittaneet, että Suomessa on hyvin toimiva yhteiskunta. Se auttaa meitä toimimaan toisin kuin mitä selkäranka sanelisi. Päättäjät kuuntelevat tarkasti asiantuntijoita, tekevät parhaaseen tietoonsa perustuvia päätöksiä ja sanovat kantavansa niistä vastuun. Virheitä varmasti tehdään, mutta tässä yhteiskunnassa tehtyjä valintoja saa kritisoida avoimesti, ja uskon, että kritiikkiä kuullaan.

Viime päivät ovat myös paljastaneet, että kansalaisten mielistä löytyy juuri niitä jaettuja arvoja ja ajatuksia, joista on tässä tilanteessa iso apu. Tuntemattomia autetaan: pysytään kotona, jottei toisiin tartu, tarjotaan riskiryhmille kaupassakäyntiapua, etsitään tapoja tukea pienyrittäjiä. Kaveria ei jätetä -mentaliteetti tuntuu edelleen olevan suomalaisessa yhteiskunnassa vahva. Ja kaverin käsite näyttää olevan laaja. Toivottavasti tämän kolumnin julkaisupäivänä voi kokea edelleen samoin.

Ihmisen menestys tällä planeetalla perustuu suurelta osin vuorovaikutuskykyyn. Se on kuitenkin myös yksi suurimmista uhistamme. Keskitytään nyt yhdessä sellaiseen, jonka avulla ongelmia saadaan nopeasti yhdessä ratkottua, ja joka ylläpitää meille tärkeitä arvoja.

Katri Saarikivi

Kirjoittaja tutkii oppimisen, empatian ja vuorovaikutuksen aivoperustaa. Hän haluaa ymmärtää paremmin, ei olla oikeassa.

Aiheesta voi keskustella 20.3. klo 23.00 asti.

Lue myös

Koronavirus eristää mutta tuo myös esiin hyvää ihmisissä – hajuvesitehdas tekee käsidesiä, julkkis lukee satuja ja pikkupoika jakaa wc-paperia

Katri Saarikiven kolumni: Asuvatko mielessäsi oikeat ihmiset?

Reetta Rädyn kolumni: Korona paljastaa, miten maailma toimii: viruskin on ihmistä fiksumpi

Heikki Hiilamon kolumni: Maailma ei ole entisensä koronan jälkeen

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan