Roope Lipastin kolumni: Miten selvitä karanteenista 70-vuotiaan kanssa?

Millä keinoin vireän 70-vuotiaan elämää voi hallita tai hillitä korona-aikana? Kyseessä on haastava ikäkausi, kun melkein kaikesta tulee sanomista, kirjoittaa kirjailija Roope Lipasti.

karanteeni
Kirjailija Roope Lipasti poseeraa kameralle.
Kalle Mäkelä

Onko lähipiirissäsi kiukutteleva yli 70-vuotias, joka ei suostu eristäytymään huoneeseensa kettukarkkien ja suolakeksien kanssa viettämään aikaansa netissä niin kuin sen ikäisten kuuluisi? Toisin sanoen lähisukulainen, joka on siinä iässä, että haistattaa pitkät määräyksille kotonapysymisajoista ja yrittää käydä Alkossa vaikka selkeästi on sielläkin ohjeistettu että kaikilta yli 70-vuotiaiden näköisiltä pitää kysyä paperit.

Kyseessä on haastava ikäkausi, kun melkein kaikesta tulee sanomista. Sen ikäinen puhuu asioistaan vuolaasti ja tulee helposti halailemaan ja hakemaan kontaktia ihan vaikka keskellä etätyöpäivän, vaikka halailu on ihan no no ja muutenkin erittäin passé.

Siis kyllähän te tiedätte: yli 70-vuotias, joka leipoo pullaa koko suvulle ja houkuttelee jopa lapsenlapset hakemaan sitä, vaikka nimenomaan pitäisi pysytellä siellä omassa kammiossa, eikä elää vaarallisesti systeemiä uhmaten ja niin kuin huomista ei olisikaan.

Ei hätää! Tässä ohjeet, joita noudattamalla tilanne saadaan hallintaan!

Ensinnäkin: On tärkeää asettaa selkeät rajat yli 70-vuotiaille. Yhdessä sovitaan säännöt ja sen jälkeen keski-ikäisten tehtävä on pitää niistä myös kiinni, vaikka se kuinka aiheuttaisi kiukkureaktioita, ovien paukuttelua ja mutinaa, että ”ei meillä 50-luvullakaan kukaan kuollut koronaan, vaikka kaikki kesät uitiin paperitehtaan lipeässä”.

Sen ikäiset eivät sitä tiedä, mutta he kaipaavat rajoja ja aitoja, ihan vaikka heinäseipäistä tehtyjä.

Tärkein neuvo on siis, ettei sovi lipsua vaikka 70-vuotias kuinka lupaisi hoitaa lapsenlapsiaan ja viedä auton katsastukseen ja korjata katon, hillota marjat sekä pestä ikkunat. Tuollaiset ovat keski-ikäisen tehtäviä. 70-vuotiaan tehtävä on lukea Agatha Christietä ja kasvaa 80-vuotiaaksi.

Sen ikäiset eivät sitä tiedä, mutta he kaipaavat rajoja ja aitoja, ihan vaikka heinäseipäistä tehtyjä, sillä sellaiset tuovat mieleen heidän rakkaan lapsuutensa pelloilla eri puolilla Suomea.

Ruutuaika on myös asia josta kannattaa yhdessä keskustella. Esimerkiksi Youtubesta löytyy paljon hyvää ja tuttua katsottavaa Vanhasta ketusta aina Lauantaitansseihin saakka. Niiden parissa pystyy helposti viettämään tunti- ja päiväkausia.

Kavereiden kyläily on myös asia, joka kannattaa puhua. Yökyläily on tietenkin ehdottomasti kiellettyä, eikä etenkään Espanjan-huvilan naapureita pidä ottaa kylään, koska sitä melskaamista ei kuuntele hullukaan.

Nukkumaanmenoajat ovat asia josta on syytä keskustella ja pitää niistä kiinni.

Mutta myös ihan tavalliset Mairen ja Annelin vierailut ovat huono idea siinäkin tapauksessa, että kyse olisi ihan tavallisesta kahvittelusta. Äkkiä siinä nimittäin aletaan yhteislauluun ja pian on jo perustettu kuoro ja seuraavaksi ollaan tukemassa kaikenlaista kulttuuria. Porttiteoria toimii hyvin selkeästi ja vääjäämättömästi tällaisissa tapauksissa.

Nukkumaanmenoajat ovat asia josta on syytä keskustella ja pitää niistä kiinni. Yli 70-vuotiaat ovat erittäin ovelia, sillä heillä on määritelmällisesti paljon elämänkokemusta. Tästä syystä he menevät nukkumaan ihan vaikka jo yhdeksältä tai aikaisemminkin, mutta tämän ei pidä antaa hämätä.

Kuka heistä silloin huolehtii, kun keski-ikäiset vielä nukkuvat?

Vastaavasti he nousevat viimeistään kuudelta ja silloin on suuri mahdollisuus että he ottavat sauvakävelysauvansa ja lähtevät ulos reippailemaan puistoihin tai jopa kaupungin keskustaan. Ja kuka heistä silloin huolehtii, kun keski-ikäiset vielä nukkuvat? Alkavat ties vaikka kerätä roskia kaduilta ja ojista ja vievät ne roskikseen!

Kannattaa myös muistaa, että tuon ikäisissä tapahtuu monenlaisia fyysisiä ja henkisiä muutoksia. Usein heitä alkavat kiinnostaa monet sellaiset yhteiskunnan sanottaisiinko reuna-alueiden asiat, joista he aiemmin ovat ymmärtäneet pitäytyä, kuten esimerkiksi vapaaehtoistyö. Tämä kaikki on kuitenkin ihan normaalia eikä pidä häkeltyä jos yli 70-vuotias alkaa kysellä, voisiko hän vaikka käydä vähän ulkoiluttamassa jotain vanhusta.

Mutta tässä kohtaa täytyy nyt keski-ikäisen olla tiukkana: ei todellakaan saa mennä ulkoiluttamaan muita kuin koiria ja kissoja. Myös kaikenlainen tukihenkilötoiminta ja vastaava on kiellettyä. Tässä on pysyttävä erityisen tiukkana: Yli 70-vuotias keksii lähes mitä tahansa päästäkseen ulos. Yleinen argumentti on, että ”Kaikki muutkin saavat mennä” ja kun kysyy että ketkä kaikki muut, niin vastauksena on yleensä ”Yksi Pentti”, jota luultavasti ei ole olemassakaan.

Roope Lipasti

Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka eksyy vapaa-aikanaan kernaasti konkreettisiin ja selkeisiin remonttihommiin.

Aiheesta voi keskustella 25.3. klo 23.00 asti.