Gazassa monella nuorella on tutkinto, mutta ei toivoa töistä – Siksi Erada vesiviljelee, Abdallah tanssii ja Ismail maalaa tuskansa kankaalle

Gazan saarto on jatkunut kohta 13 vuotta. Kolme nuorta kertoo, mistä he saavat merkitystä päiviinsä, kun tulevaisuus näyttää toivottomalta.

Gazan kaista
Naisia yliopiston luennolla Gazassa.
Gazan nuoret ovat hyvin koulutettuja. Monella on loppututkinto, muttei toivoakaan työstä. Halu lähteä ulkomaille on nuorison keskuudessa suuri.Jussi Koivunoro / Yle

GAZA Israelin armeijan drooni surisee Beit Hanounin taivaalla Gazan koilliskulmassa. Linnuntietä matkaa Israelin rajalle ja Erezin rajanylityspaikalle on muutama kilometri.

Gazan palestiinalaiset eivät ylitä rajaa lintujen ja droonien tavoin. Israel ja Egypti ovat saartaneet Gazaa pian 13 vuotta – siis siitä saakka, kun islamistinen Hamas-järjestö on ollut Gazassa vallassa. Sekä EU että Yhdysvallatkin ovat luokitelleet Hamasin terroristijärjestöksi.

Droonin surinan alla on Erada AlZainanin koti. Hän on 24-vuotias vastavalmistunut maatalousinsinööri.

– Maatalous on elämä, Erada AlZainan perustelee uravalintaansa.

Hän kyllä myöntää, että alun perin äiti ehdotti maatalousopintoja.

Eradan kotipuutarhassa on reilun 20 neliömetrin kasvihuone, siellä vastaavasti lorisee.

Erada AlZainan kasvihuoneessa ja nostaa ilmaan kasvin.
Erada AlZainan on erikoistunut vesiviljelyyn. Haaveena on tuhannen neliömetrin kasvihuone.Jussi Koivunoro / Yle

Erada on erikoistunut vesiviljelyyn. Hän esittelee innolla tomaattejaan, kurkkujaan, paprikoitaan ja mansikoitaan ja nostelee styroksin rei’istä niiden märkinä valuvia juuria esiin.

– Tuotteitani maistaneet ovat antaneet hyvää palautetta. Heistä ne maistuvat vanhoilta kunnon kasviksilta.

Erada uskoo asiaansa. Hän tahtoo palavasti kehittyä vesiviljelyssä lisää – haaveena on saada joskus jopa tuhannen neliömetrin kasvihuone ja elanto vesiviljelijänä.

Panostus vesiviljelyyn johtuu toki siitäkin, että Gazasta ei löydy työtä maatalousinsinöörille. Maataloussektori on suppea ja sille murtautuminen vaatisi hyviä ja sopivia suosittelijoita, eikä Eradalla ole sellaisia.

Hän tekee vapaaehtoistyötä Gazan maatalousministeriössä – se on ainoa alaa liippaava työ kotikasvihuoneen ulkopuolella.

 Erada alZainan kasvattaa vihanneksia Gazassa.
Gazassa asuva Erada AlZainan: Haluaisin elää vapaasti

Nuori ja hyvin koulutettu aikapommi

Opiskelu on Gazassa arvossaan. Yliopistoja ja korkeakouluja on yli 20 – osa islamilaisia, osa maallisia. Lääkäreitä, insinöörejä ja lakimiehiä valmistuu tuhansittain joka vuosi.

Eradaan henkilöityy paljon tämän päivän Gazasta – hän on nuori ja hyvin koulutettu, mutta ilman palkkatöitä. Reilusti yli puolet gazalaisnuorista on työttömänä.

Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa (28.3.) kuunnellaan Gazan nuorten pelkoja ja unelmia ja pohditaan, mitä laaja nuorisotyöttömyys merkitsee Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden vakaudelle ja johtavatko protestit viimein muutokseen.

– Tilanne on erittäin paha. Et voi tehdä työtä, et kehittää itseäsi – et löydä mahdollisuuksia, Erada summaa.

Gazan kaista on pinta-alaltaan kolmaskymmenesosa Uudestamaasta ja alueella asuu lähes kaksi miljoonaa palestiinalaista. Heidän keskimääräinen ikänsä on vajaat 18 vuotta.

Väestötieteilijöiden näkövinkkelistä Gaza näyttäytyy aikapommina. Sosiologit, ihmisoikeusjärjestöt ja vallankin gazalaiset itse ovat hahmottaneet saarretun kaistan avovankilana.

Gazan kattoja etualla kaksi kaktusta.
Gazassa asuu 365 neliökilometrin alueella noin kaksi miljoonaa ihmistä. Jussi Koivunoro / Yle

Gaza – moniongelmainen avovankila

Hamas on käynyt valtakautensa aikana Gazassa useita sotia sotilaallisesti ylivertaista Israelia vastaan. Israelin maalta, mereltä ja ilmasta tekemissä iskuissa on kuollut tuhansia palestiinalaisia siviilejä.

Droonien surina, hävittäjien jyly ja pommien räjähdykset ovat gazalaista arkipäivää. Aikapommi ja avovankila on siten myös ihmiskoe.

Saarron vuoksi suurin osa alueen palestiinalaisista ei ole koskaan käynyt kaistaleen ulkopuolella.

Vuonna 2012 YK teki Gazan tilasta raportin. Paperin loppupäätelmä oli, että Gaza muuttuu elinkelvottomaksi vuonna 2020. Paikalliset naureskelivat tuolloin kahdeksan vuotta sitten, että tokkopa huomaavat muutosta.

Tuntematon poika ja aasi kadulla Gazan pohjois-osassa.
Aasi on ollut Gazassa tuttu näky iät ja ajat - ja on edelleen. Jussi Koivunoro / Yle

Nyt, vuonna 2020, kaistaleen talous ja ruokahuolto ovat avustusten varassa. Gazan terveydenhuolto on romahtamispisteessä. Koronapotilaiden täyttäessä sairaaloita ympäri maailmaa Gazassa on noin 40 tehohoitoyksikköä. WHO:n näkemyksen mukaan niistä 15 on toimintakunnossa.

Valtaosa hanavedestä on juomakelvotonta. Neljännes sairauksista johtuu epäpuhtaasta vedestä. Sähköverkko sykkii virtaa ehkä 8 tuntia päivässä.

Jatkuvien sähkökatkosten vuoksi vedenpuhdistamot eivät toimi kunnolla, joten 70 prosenttia jätevedestä menee raakana Välimereen. Se tarkoittaa sitä, että yli sata tuhatta kuutiometriä jätevettä ryöppyää päivittäin mereen.

Ongelman huomaa aistinvaraisesti hyvin, kun siirtyy auton ikkunat avoimina Beit Hanounista Khan Younisiin. Tie hipoo merta. Rantaviivasta leviävä löyhkä kirvelee paikoin silmiä.

Kartta kaupungeista Gazassa.
Harri Vähäkangas / Yle

Kalsareita myyvät valkotakit

Abdallah AlQassab on Eradan tavoin 24-vuotias. Abdallah opiskeli yliopistossa englannin kieltä ja valmistui niin ikään pari kuukautta sitten.

Hän asuu Khan Younisissa – Gazan kaupungin jälkeen kaistaleen toiseksi suurimmassa kaupungissa. Abdallahin koti on keskiluokkaisessa korttelissa, aivan pakolaisleirin nurkilla.

Hamasin vihreiden viirien tyngät lepattavat tuulessa katujen yllä. Kadulta kantautuu liikenteen ja kukertavien kyyhkyjen sekalainen sinfonia.

Abdallah istuutuu olohuoneen nojatuoliin. Kasvot ovat vakavat, mutta painavia ovat asiatkin.

– Ei minulla ole mahdollisuuksia hakea töitä. Ei täällä ole englannista valmistuneelle mitään, Abdallah AlQassab sanoo.

Hän ajelee silloin tällöin isänsä autolla pitkin Gazaa ja poimii taksikyytiläisiä hankkiakseen taskurahaa.

Anonyymi maustekauppias odottaa tylsistyneenä asiakkaita.
Moni korkeasti koulutettu gazalaisnuori joutuu tekemään mitä tahansa töitä. Nuorista yli puolet on työttömänä.Jussi Koivunoro / Yle

Esimerkiksi lääkäriksi valmistuneet myyvät kadulla kosmetiikkaa ja alusvaatteita saadakseen edes vähän rahaa, Abdallah kuvaa synkkyyttä.

Perheen merkitys korostuu. Niin Abdallah kuin Eradakin asuvat edelleen vanhempiensa kanssa. He sanovat, että nyt olisi aika maksaa takaisin perheen tuki ja tukea itse vuorostaan omaa perhettään.

– Normaalisti pitäisi olla suunnitelma tulevaisuuden varalle – joku näkymä kovan työn ja opiskelujen jälkeen. Gazassa et voi tietää, mitä tapahtuu, Abdallah sanoo.

Surkeat tulevaisuudennäkymät ovat luonnollisesti nuorten aikuisten kestopuheenaihe. Asia on esillä luppohetkissä vesipiipun tai kahvikupposen äärellä.

– Haluan olla joku ja hyödyllinen myös muille. Haluan, että minua tarvitaan, Abdallah tuskailee.

Abdallah AlQassab on englanninkielen opiskelija Gazassa.
Abdallah AlQassab haaveilee normaalista elämästä Gazassa

Kun toivo katoaa, jääkö vain uni?

Erada AlZainan sanoo kehittäneensä päivärutiinin, jossa hän ensin katselee netistä alansa tuoreimmat kuulumiset ja lähtee sitten tapaamaan ystäviään. Hän haluaa omalla tahdonvoimallaan kannustaa myös kavereitaan.

– Toivon menettäminen on suurin pelko, Erada sanoo.

Abdallah sanoo huomanneensa monissa ikätovereissaan sen, että toimettomuus myös lamaannuttaa. Tietysti on hyvin inhimillistä, että ote arjesta kirpoaa, kun tutkinnoista ja diplomeista huolimatta ei ura urkene.

– Nukkuminen on tietysti mukavaa, mutta en minä koko ajan nukkuakaan halua.

Abdallahin ase tylsistymistä vastaan on parkour – ruumiin, liikkeen ja mielen hallinta yhdistyneenä vaaran tunteeseen. Adrenaliini pitää aistit valppaina, kun Abdallah loikkii painovoimaa uhaten yli esteiden.

Parkourryhmän suosikkipaikaksi on muodostunut hautausmaa Khan Younisissa.

– Parkour saa minut tuntemaan vapauden.

Abdallah loikkaa 2016.
Abdallah AlQassabin loikka vuodelta 2016. Parkour on Abdallahille henki ja elämä.Jussi Koivunoro / Yle

Lue tästä neljän vuoden takainen juttu, jossa kerrotaan muun muassa Abdallahin parkourryhmästä.

“Gazalaiset ovat ankaraa väkeä”

– Joskus kun nukumme ja kuulemme droonien lentävän, se on kuin musiikkia. Tanssimme pommien tahtiin aivan kuin muut jossain klubilla, Abdallah sanoo ja arvelee sen kuulostavan ulkopuolisen korvissa hullulta.

Gazassa kaikki kytkeytyy siihen, että ihmisten täytyy vain yrittää selviytyä. Saarrettuina ja muusta maailmasta eristettyinä olevien gazalaisten täytyy hakea vapauden tunteet jostain.

– Gazalaiset eivät anna helposti periksi. Sen näkee heidän silmistään. He ovat ankaraa väkeä. Niin olen minäkin.

Haastattelua tehdään sattumoisin Gazan palkkapäivänä ja selviytymistaistelu käy kovana pankkiautomaateilla, kun kaikki kynnelle kykenevät haluavat nostaa tililtään kaiken mitä nostettavissa on. Kysyntä on kiivaampaa kuin tarjonta ja se aiheuttaa monta käsirysyä ja nyrkkitappelua.

Vähäkin raha repii railoja kurjuudessa. Yli puolet gazalaisista elää köyhyysrajan alapuolella.

Abdallah sanoo näköalattomuuden avaavan nyt myös toisenlaisia kehityskulkuja. Ihmisten itsehillintä alkaa pettää.

– On aiempaa normaalimpaa tappaa toinen. Ihmisillä on sisällään valtava paine, jota he eivät kykene hallitsemaan. Kaikki menee huonompaan suuntaan.

Hevonen kärryineen ruokatorilla.
"Gazalaiset ovat ankaraa väkeä. He eivät anna helposti periksi", Abdallah AlQassab sanoo. Hänen mukaansa ihmisten itsehillintä tosin rakoilee jo vaarallisesti.Jussi Koivunoro / Yle

Leikkikonepistooli ja miehen malli

Abdallahin puheessa toistuu useaan otteeseen yksi teema.

– On vaikea olla mies Gazassa.

Tähän toteamukseen hän tulee silloin, kun hän pohtii vaikeutta löytää paikkaa yhteisössään. Yhtä lailla juuri kyvyttömyys elättää perhettään saati perustaa omaa perhettä estää miehenä olemista.

Miehenä olemisen ongelma jää mietityttämään vielä toviksi haastattelun jälkeen.

Ulkona kadulla hädin tuskin metrin mittainen poika kävelee isänsä perässä tätä kädestä pitäen. Pojan olalta roikkuu kantajansa mittainen leikkikonepistooli.

Muutaman korttelin päässä on vaateliike. Miesmallinuken päällä on maastokankainen liivi, jonka suunnittelun innoitus on ilmiselvästi saatu räjähdeliivistä. Mielleyhtymä on vahva, mutta voi sitä varmaan kirvesmieskin käyttää.

Vapauden kaihosta ja tuskasta taidetta

Ismail Matar on 20-vuotias kuvataiteilija Khan Younisista – samoilta keskiluokkaisilta kulmilta kuin Abdallahkin.

Ismailin kädenjälki näkyy niin perinteisissä tauluissa kuin gazalaisten liikkeiden ja julkisten rakennusten sisäseinissäkin. Tuottelias nuorukainen on suunnitellut myös käyttöesineitä aina pöytälampuista keramiikkaan.

Hän sanoo, että hänen elämäntehtävänsä on nyt muuttaa gazalaisten ahdinko ja kokemukset kuviksi. Hän haluaa antaa ihmisille voimaa.

Ismail maalaa puolikuvassa.
20-vuotias taiteilija Ismail Matar uskoo tuskan jalostavan.Jussi Koivunoro / Yle

Kodin nurkassa on viimeistelyn alla taulu kalastajasta. Ismailin puheissa on aimo annos nuorta idealismia.

– Teen taidetta täällä Gazassa, koska kärsin. Ulkopuolella on vapaus, mutta tuska jalostaa.

Niin Erada, Abdallah kuin Ismailkin kyllä haluaisivat käydä ulkomailla oppimassa lisää ja saamassa kokemusta. Mutta kukaan heistä ei lähtisi lopullisesti. He vakuuttavat, että he palaisivat takaisin rakentamaan Gazaa.

Kolmikon ajatukset saattavat olla vieraskoreita – ja ainakin ne ovat idealistisia. Gazan kylmä totuus on, että iso osa nuorista lähtisi pois, jos pääsisi. Lähtöä kärkkyy tuhansia korkeakoulutettuja nuoria – lääkäreitä, insinöörejä, lakimiehiä.

Aivovuoto on Gazan aito ongelma. Esimerkiksi Egypti on pitänyt Rafahin raja-asemaa aika ajoin auki vuoden 2017 jälkeen. Tuohon mahdollisuuteen on tarttunut reilusti yli sata tuhatta gazalaista nuorta.

Ismail Matar ajattelee, että Gazan kollektiivisen ahdistuksen kuvaaminen ei ole mitenkään mahdollista alueen ulkopuolella.

– Työt eivät olisi samanlaisia, jos maalaisin muualla.

Yhteen asiaan Ismail on erityisen pettynyt. Hän olisi saanut apurahan opiskellakseen taidetta Länsirannalla, Betlehemissä. Mahdollisuus kariutui siihen, ettei hänelle annettu Israelin puolelta lupaa lähteä Gazasta.

Samaa harmaata kankaan meri ja taivas

Kolmikon puheissa kaikki kiertyy lopulta yhteen asiaan. Israelin saarto tekee kaiken mahdottomaksi, se merkitsee heidän mielestään käytännössä miehitystä.

Ismail Matar maalaa taulua.
Jussi Koivunoro / Yle

Ismail viimeistelee kotonaan Khan Younisissa maalaustaan kalastajasta.

– Kun kalastaja lähtee merelle, ei koskaan tiedä, mitä tulee tapahtumaan. Hän voi joutua vaikka ammutuksi.

Yli 90 prosenttia Gazan kalastajista elää köyhyysrajan alapuolella, sillä Israel rajoittaa aika ajoin mielivaltaisesti kalastusaluetta. Rajan ylittäminen johtaa usein siihen, että Israelin rannikkovartiosto vähintäänkin takavarikoi kalastusaluksen ja -välineet.

– Maalauksessani meri ja horisontti ovat samaa harmaata – epävarmuutta. Kalastajan silmien korkeudella on punainen rantu laidasta laitaan. Se kuvaa vaaraa.

Ismail Matar ja Abdallah AlQassab istuu rannalla selkä kameraan päin.
Ismail Matar ja Abdallah AlQassab katsovat länteen.Jussi Koivunoro / Yle

Lisää Gazasta:

Sydän kurkussa, sielu vastarinnassa (22.2.2016)

Gazalaiset Ylelle: Koko maailma kokee nyt samaa eristäytymistä, johon olemme tottuneet – koronavirus pelottaa kuitenkin enemmän kuin sota (28.3.2020)

Maailmanpolitiikan arkipäivää "Gaza dolorosa" (Ohjelma kertoo vuodenvaihteen 2008-2009 Israelin ja Hamasin välisen sodan jälkeisestä humanitaarisesta kriisistä Gazassa, esitetty 11.4.2009)