Robert Sundman: Koronavirus voi jakaa meidät leireihin, mutta se saattaa tehdä myös vihollisesta ystävän

Kaikki eivät kärsi koronaviruksesta samalla tavalla. Siksi epidemia uhkaa myös yhteiskunnallista ilmapiiriä, kirjoittaa Ylen politiikan toimittaja Robert Sundman blogissaan.

koronavirus
Robert Sundman, Yle, 25.11.2019
Antti Haanpää / Yle

Vielä pari viikkoa sitten sosiaalisessa mediassa oli toisenlaiset tunnelmat. Koronaviruksessa yritettiin nähdä kultareunus.

Kai omaehtoinen karanteeni voi olla ihan mukavakin juttu, postauksissa pohdittiin. Vihdoin on aikaa itselle ja vuosia yöpöydän vieressä kasvaneelle kirjapinolle! Kivoja kävelyretkiä lähimetsässä, Instagram-kuvia idyllisistä kevätpuroista.

Kotonahan voi opetella vaikka uuden kielen ja leipoa joka päivä karanteenipullat!

Viime viikon alkupuolellakin oli aistittavissa hataran toiveikkuuden rippeitä. Suomi julistettiin poikkeusoloihin, mutta suomalaiset ”pitivät yhtä”. Pääministeri ja tasavallan presidentti koettivat rauhoitella: yhteiskunta on kyllä pystyssä huomennakin.

Tästä selvitään, kun yhdessä toimitaan.

Monelle paljastui, ettei arki koronamaailmassa olekaan pelkkää downshiftailua ja itsensä kehittämistä.

Mitä todellisemmaksi ja vakavammaksi viruksen aiheuttama uhka muuttui, sitä enemmän hampaat alkoivat kiristyä.

Monelle paljastui, ettei arki koronamaailmassa olekaan pelkkää downshiftailua ja itsensä kehittämistä. Tällaisia huolenaiheita poimin Ylen uutisjuttujen kommenttikentistä, minulle tulleista palautteista ja sosiaalisesta mediasta:

Työnantaja odotti täyttä työpanosta kotikonttorilaiselta, joka vahti samalla karanteenia uhmaavia vanhempia ja isovanhempia ja opetti lapsille geometriaa.

Työnantaja ei päästänyt etätöihin, vaikka työntekijä pyysi ja perusteli parhaansa mukaan.

Etätöihin ei ollut ylipäänsä mahdollista mennä.

Kotona oleminen pelotti, sekä aikuisia että lapsia. Monelle suomalaiselle koti ei ole turvallinen paikka.

Toiset kärsivät viruksesta enemmän, toiset vähemmän – olivatpa kyseessä sitten taloudelliset tai terveydelliset vaikutukset.

Luin viikonloppuna yhdysvaltalaisen Bloomberg-verkkojulkaisun jutun (siirryt toiseen palveluun), jossa kuvailtiin, miten koroviruksen aiheuttama pandemia jakaa meitä erilaisiin leireihin.

Toiset kärsivät viruksesta enemmän, toiset vähemmän – olivatpa kyseessä sitten taloudelliset tai terveydelliset vaikutukset. Tämä voi saada kärjistyneessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä aikaan myrkyllisen cocktailin pelosta, inhosta ja vahingonilosta.

Yhdysvalloissa kiinalaiset kohtaavat rasismia, heille puhutaan kung flusta. Osa väestöstä pitää kiinalaisia syyllisenä tilanteeseen.

Nuoriso kutsuu virusta #BoomerKilleriksi, sillä sen arvioidaan osuvan rajuimmin juuri suurten ikäluokkien ihmisiin. Boomerit eivät siitä tietenkään pidä, vaan läksyttävät nuoria #CoronaPartyista – vastuuttomasta juhlinnasta keskellä pandemiaa.

Jason Beckfield Harvardin yliopistosta kuvailee, ettei virus itsessään meitä jaa. Sen tekevät ihmiset, koska näin saamme syytettyä keljusta tilanteesta aina jotakin toista. Koronavirus on muiden syy!

Mietin, voisiko näin käydä Suomessakin. Vilkaisin somea, jossa ihmiset jakoivat kuvia toisista ihmisistä tekemässä ”kiellettyjä asioita”.

Se siitä.

Kun talous sakkaa ja työttömyys alkaa ripeästi nousta, kuka on turvassa ja kuka ei? Syyllisten etsintä alkaa nopeasti, tai on ehkä jo alkanutkin.

Yhdysvalloissa polarisaatio on tietysti ollut jo vuosia omaa luokkaansa.

Bloombergin jutun nostamat kysymykset eivät ole merkityksettömiä täälläkään. Kun talous sakkaa ja työttömyys alkaa ripeästi nousta, kuka on turvassa ja kuka ei? Syyllisten etsintä alkaa nopeasti, tai on ehkä jo alkanutkin.

Duunareiden tuska ei ole mitään verrattuna kotikonttorointiin. Isoa pörssiyritystä korona saattaa vavisutella paljon vähemmän kuin sitä pk-yritystä, jota valtion toistaiseksi kaavailemat tukitoimet eivät tavoita.

Jakolinjat syntyvät.

Monet tutut asetelmat heittävät nyt kuperkeikkaa. Syntyisikö silloin myös yllättäviä ystäviä?

Mutta voihan tästä selvitäkin. Poikkeuksellinen tilanne saa päätöksentekijät ymmärtämään hurjien keinojen tarpeen. Se, mikä vielä viime viikolla oli taloudessa mahdotonta, on tällä viikolla jo myöhäistä (siirryt toiseen palveluun), summasi Martin Sandbu Financial Timesissa.

Monet tutut asetelmat heittävät nyt kuperkeikkaa. Syntyisikö silloin myös yllättäviä ystäviä?

Viime viikolla suomalaiset työmarkkinakeskusjärjestöt kokosivat ennätysajassa jättimäisen paketin, työnantajat ja palkansaajat yhdessä, osaksi suomalaista ratkaisua koronan aiheuttamaan tilanteeseen.

Syksyllä liittokierrosta seuratessa mietin, pystyvätköhän keskusjärjestöt enää koskaan sopimaan mistään yhdessä. Niin tulehtuneiksi järjestöjen välit olivat muuttuneet.

Ehkä sopimus osoitti jakavan koronaviruksen kääntöpuolen:

Hädän hetkellä tutusta vihollisesta voi tulla myös luotettu.

Robert Sundman

Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja.

Voit keskustella jutusta perjantaihin 27.3. klo 23 saakka.

Lue tästä tuoreimmat tiedot koronaviruksesta

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan