Mitä tapahtui, kun suomalaiset suljettiin kotiin? 3 perhettä piti viikon ajan päiväkirjaa: "Pirjo nosti rähinän, kun aioin lähteä lenkille"

Korona kuormittaa mieltä nyt lähes jokaisessa suomalaisessa kodissa. Erilaiset tunteet ovat normaali reaktio oudossa tilanteessa.

koronavirus
Kuvakooste päiväkirjaa pitäneistä perheistä.
Jurvelinin perheessä Joensuussa leikittiin legoilla, Pirjo Lukkarinen purki kauppakassia Turussa ja Petro Tamminen työskenteli silityslaudan päällä Helsingissä.Kuvan käsittely Toni Pitkänen / Yle

Viikko sitten suomalaisten arki mullistui, kun maahan julistettiin poikkeusolot koronaepidemian vuoksi.

Yle pyysi kolmea perhettä eri puolilta Suomea pitämään päiväkirjaa ensimmäisestä viikosta, jolloin koulut olivat suljettuja ja ihmiset patistettiin koteihinsa.

Miten sopu säilyi kahden teinin ja kahden aikuisen perheessä Helsingissä? Mikä oli turkulaisen eläkeläispariskunnan viikon kohokohta? Kuinka arki pyöri 12-lapsisessa perheessä Joensuussa?

“Kahvakuula hankittiin Prismasta, mutta siitä tuli ilon sijaan riitaa”

Eeva Lahdenmäki, 38, Petro Tamminen, 40, Kerttu Tamminen, 16, ja Kiuru Tamminen, 14, asuvat kerrostalossa Helsingissä. Vanhemmat ovat tietotyöläisiä ja tekevät nyt etätöitä kotona. Lapset käyvät yläkoulua ja lukiota.

Petro Tamminen, Eeva Lahdenmäki, Kerttu Tamminen ja Kiuru Tamminen
Petro Tamminen

Keskiviikko 18.3.

Eeva: Aamulla sängystä ylös ja vaatteet päälle (ainakin yläosaan - alaosa ei näy videopalaverin kamerassa). Sovitaan, kumpi tekee töitä olohuoneessa ja kumpi makuuhuoneessa.

Teinit nukkuvat - ilmeisesti opetus ei ala kahdeksalta…?

Kalenteri kilkattaa uusia kokouksia tunnin välein, joten ehdin vain puolella korvalla kuulla, miten oven takana välillä jutellaan. Enimmäkseen on hiljaista: kukin on omassa huoneessaan oman koneen tai kännykän äärellä.

Petro: Tytöt sulkeutuivat juuri kylppäriin värjäämään Kertun hiuksia. Nyt oli kuulemma hyvä hetki kokeilla ensimmäistä kertaa hiusten värjäämistä, kun ainakin seuraavat neljä viikkoa vietetään neljän seinän sisällä katseilta piilossa. Kylppäristä kuuluu hekotusta ja videopuhelun vääristämiä kavereiden ääniä.

työskentelyä etänä.
Nyt on selvinnyt, mitä koira tekee päivät kotona: nukkuu. Petro Tamminen

Torstai 19.3.

Kerttu: Inhottaa kun ei voi nähdä ystäviä samalla tavalla kuin ennen. Se ois nimittäin aika itsekästä.

Se harmittaa myös, että tän vuoden kesätyöt voi jäädä nyt myös koronan takia välistä. Kyllä sen ymmärtää täysin, mutta samalla haluais kovasti työkokemusta ja tekemistä kesälle.

Eeva: Kahvakuula hankittiin viikonloppuna Prismasta samalla reissulla karanteenimuonan kanssa, ja siitä tuli ilon sijaan heti kättelyssä riitaa. Petro sanoi ostaneensa tällaisen vähän liian pienen 12-kiloisen kuulan, joka on hänelle itse asiassa melkein kaikkiin liikkeisiin liian kevyt. Minusta se on niin painava, etten jaksa nostaa sitä edes ylös, vaikka ilmeisesti pitäisi.

Saamme kiskottua itsemme Petron kanssa juoksulenkille, ja se onkin viikon paras asia. Askel askeleelta olo rentoutuu. Päätän juosta joka päivä nyt, kun viime viikonlopun flunssa on selätetty.

Illalla Kerttu on selvästi ahdistunut koronasta ja pelkää, että eiliseltä kauppareissulta on tullut mukana tartunta. Yritämme kääntää ajatuksia muualle katsomalla yhdessä telkkarista mitä vaan sellaista, mikä ei liity sairauksiin. Huvila ja huussi on tähän tarkoitukseen hyvä ohjelma.

Perjantai 20.3.

Petro: Puoleenpäivään mennessä olen ollut neljässä eri palaverissa, joista kolme vedän. Lounasta ehdin syödä 20 minuuttia.

Yhdeltä hyppään seuraavaan palaveriin, jonka ainoa tarkoitus on kertoa joukolle ihmisiä hankkeestamme. En oikein tiedä, keitä ja kuinka monta linjoilla on. Teamsin sijaan nyt käytetäänkin Skypeä. Tai oikeammin Skype for Business -ohjelmaa, eli entistä Lync-ohjelmaa. Sen käynnistymisessä menee aikaa. Tulen kokoukseen minuutin myöhässä, ja huomaan, että ääniasetukset ovat menneet sekaisin.

Kuulokkeeni ovat mykkinä ja kaiutin huutaa kokouksen kakofonian kotiimme. Asetustuksia ei pysty muuttamaan kun tapaaminen on jo käynnissä. Puren hammasta. Kenelläkään ei ole kameraa päällä. En käynnistä omaani. Joku puhuu, linja pätkii. Käynnistelen esitystäni ja totean aikaa olevan jäljellä vielä tunnin ja 54 minuuttia. Tästä tulee erittäin pitkä kokous! Jostain syystä osalla osallistujista ääni on todella surkea. Lopulta he kirjoittavat kommenttinsa tapaamisen chattiin. Se on ainoa tapa saada jotain ymmärrettävää perille.

Korvapuusteja rasiassa
Kiuru ja Kerttu Tamminen veivät itse tehtyjä korvapuusteja ystävien ovien taakse.Petro Tamminen

Lauantai 21.3.

Eeva: Teinit jäävät aamulla nukkumaan, kun lähdemme liikkeelle. Puoli kymmeneltä soitamme Petron kanssa sovitusti 75-vuotiaan isäni ovikelloa ja astumme sitten metrin turvavälin päähän ovesta. Olemme sopineet, että käyn hoitamassa isäni apteekki- ja kauppa-asiat.

Käymme läpi kuulumiset ja kauppalistan tarkennukset kerrostalon rapussa. Ohi kävelee kaksi naapuria, toisella on hengityssuojain naamalla. “Olen täällä kotikaranteenissa”, sanoo isäni heille iloisesti. Ei vastausta.

Sunnuntai 22.3.

Kerttu: Viikonloppu tuntui ärsyttävältä. Ei mitään tekemistä ja ne ns “pakolliset” menot saa hoidettua parissa tunnissa jonka jälkeen tekeminen loppuu kuin seinään.

Eeva: Juoksemme usein sunnuntaisin Petron kanssa pitkän ja hitaan lenkin, jota juoksuharrastajat kutsuvat “pitkikseksi”. Mikään rajoitus ei toistaiseksi estä tätäkään harrastusta, joten lähdemme hölköttelemään kevätaurinkoon. Keskuspuiston metsäpoluilla ja Vantaanjoen rantamilla on paikoittain jopa ruuhkaa.

Illalla viestittelen ystävien kanssa Whatsappissa ja Facebookissa.

Samaan aikaan kun ystäväpiirissä toisilla on töitä enemmän kuin pystyy tekemään, ovat työt toisaalla loppuneet kuin seinään. Ystävä kertoo, että viime päivät ovat kuluneet tulo- ja meno-exceleitä tehdessä. Kauanko rahat riittävät?

Ihminen ulkoliikuntapaikalla.
Lenkillä olo parani joka kerran. Petro Tamminen

Maanantai 23.3.

Eeva: Etätyön ja -opiskelun uutuudenviehätys on kadonnut. Kaipaan työkavereita ja työmatkaa, uusien ajatusten saamista päähän. Kotoa lähtemistä ja kotiin tulemista. Maanantain alkuillan joogaa. Sitä aikaansaamisen tunnetta, kun on selvinnyt maanantaista ja polkee pyörällä pitkän päivän jälkeen kotiin.

Petro: Ruoalle katetussa vesikannussa jäät ovat muodostaneet yhtenäisen klöntin, joka jää puristuksiin kannun kapeaan kohtaan, noin viisi senttiä vedenpinnan yläpuolelle. Arvuuttelemme, milloin klöntti hajoaa ja putoaa veteen. Itse veikkaan kahta minuuttia, Eeva ja Kerttu viittä, Kiuru 15 minuuttia. Jutustelemme ja seuraamme sulamista, joka vie lopulta puolitoista tuntia. En muista vastaavaa seisahtumista lähiajoilta. Karanteenin hyviä puolia.

post it -lappuja ikkunassa
Poikkeusajan alussa koko perhe listasi post-it-lapuille tekemisiä, toiveita ja asioita, joita eivät toivoisi tapahtuvan.Petro Tamminen

Tiistai 24.4.

Eeva: Poikkeusolojen alkuvaiheessa laadittu pitkä to do -lista odottaa tekijäänsä. Kuivausrummun poistoletkua ei ole kiinnitetty, lautapelejä ei ole pelattu, parveketta ei ole siivottu. Johonkin kaikki aika menee, vaikka mitään ei tapahdu eikä minnekään saa mennä.

Petro: Nautin siitä, että saan seurustella rauhassa lasteni kanssa. Viime vuosina olen aiemmista tavoistani poiketen ryhtynyt toisinaan kuljettamaan heitä autolla harrastuksiin paljolti siksi, että saisin viettää rauhallista aikaa heidän kanssaan. Nyt korona tarjoilee tuollaista aikaa isolla lapiolla.

“Pirjo nosti rähinän, kun aioin lähteä lenkille”

Pirjo Lukkarinen, 71, ja Harri Lukkarinen, 74, asuvat kerrostalossa Turussa. Ikänsä puolesta molemmat kuuluvat riskiryhmään. Lisäksi Pirjolla on perussairauksia.

Pirjo ja Harri Lukkarinen
Pirjo Lukkarinen

Keskiviikko 18.3.

Pirjo: Olen ollut koronakaranteenissa jo 8 päivää lääkärinä työskentelevän poikani ohjeistuksen perusteella.

Aamulääkkeet ja sitten tavalliseen tapaan c-pap-laitteen osien pesu. Sitten aamusuihkut. Vaikka en mene tänäänkään ovesta ulos, laittaudun ikäänkuin menisin jonnekin (meikit, tukka hyvin!), en haahuile yöpaita päällä, vaikka nyt voisi. Uskon tämän rutiinin helpottavan rytmittämään päiviämme.

Minun tiedonjano koronasta on valtavan suuri, samaa en voi sanoa Harrista, joka on mielestäni vähätellyt tähän päivään asti taudin vakavuutta. Olen aivan alusta asti lukenut koronasta tietoja, yrittänyt kertoa Harrille ja saada aikaan keskustelua, hänen kommentti on usein ollut “Älä paasaa”.

Iltapäivän tiedotustilaisuuden Yleltä klo 15–17 kuuntelemme nyt yhdessä! Harrin koronan vähättely on väistymässä.

Nyt emme enää “riitele” siitä, saako Harri mennä ruokakauppaan vai ei. Annoin poikiemme puhua isällensä, miksi kauppaan ei saa mennä! Yhdessä suunnittelimme ruokakauppaan ostoslistan, jonka lähetimme sähköpostissa pojallemme, ostokset hän tuo torstai-iltana.

Kalaa ja perunoita lautasella.
Ateriat rytmittävät päivää ja ne syödään samaan aikaan kuin ennenkin. Pirjo Lukkarinen

Harri: Normaalisti käyn keskiviikkoisin kaverin kanssa lenkillä ja kahvilla - nyt se ei koronan takia onnistu. Tämä on kai sitä “sosiaalisten kontaktien vähentämistä”! Kohta ei voi enää mistään vähentää.

Korona on aiheuttanut jossakin määrin epävarmuutta lähitulevaisuudesta. Meidän pitäisi muuttaa huhtikuun puolessa välissä. Sitä ennen pitäisi ostaa uusi sänky ja pesukone ym. tarvikkeita muuttoa varten, mutta miten ostat, kun olet karanteenissa.

Torstai 19.3.

Pirjo:Tiedotusvälineet ovat koko päivän auki, radio keittiössä, TV olohuoneessa, lisäksi selailen koko ajan kännykästä IS-sivustoja. Päivän mittaan on pelottavia ajatuksia, miten korona etenee. Neljän seinän sisällä olo ei aiheuta ahdistusta vaan pikemminkin tuo minulle turvaa!

Klo 20 Ruokaostokset! Poika toi kauppatavarat kerrostalomme alaovelle ulos, mistä Harri ne haki hissillä 7. kerrokseen rukkaset käsissä.

Minä suojauduin suusuojuksin ja kumihanskoin laittaessani tavaroita kaappeihin. Liioittelua tai ei. Absurdia kuitenkin!

Perjantai 20.3.

Pirjo:Klo 10–12 Polttelin surukynttilää, Joensuussa haudattiin parhaan ystäväperheemme vaimo.

Olin surullinen. Hautajaisväkeä sai olla 10 henkeä. Ruokailua ei voinutkaan järjestää.

Meidän sosiaaliset kontaktit olisivat etupäässä Joensuussa, muutimme Turkuun neljä vuotta sitten, nyt kontakteja on täällä oleellisesti vähemmän.

Klo 16.00 Päivällisenä paistettua kuhaa, puikulaperunat ja salaatti.

klo 19.00 Sain soiton Joensuusta aamupäivän hautajaisten sujumisesta. Elämän on jatkuttava kaikesta huolimatta jokaisen taholla.

Sanomalehdet selailin hajamielisenä. Mikään ei oikein kiinnosta, en saa mitään aikaan.

En jaksa katsoa televisiota.

Kynttilä palaa pöydällä
Läheinen perhe-ystävä haudattiin vain 10 vieraan saattamana. Pirjo poltti kotona muistokynttilää. Pirjo Lukkarinen

Lauantai 21.3.

Pirjo: Siivouksen jälkeen, kuten joka päivä, klo 13.30 päiväkahvit jäätelön ja hillon kera.

Pakkokaranteeni ei vielä ole ollut minulle vaikeaa, sillä en liikuntavammaisena, kyynärsauvoilla liikkuvana ole muutoinkaan joka päivä menossa jonnekin.

Suuri ilon aihe, jota odotimme: klo 16-18 olimme poikamme ja hänen vaimonsa kanssa yhteydessä Skypen kautta: olimme vakavien asioiden ääressä, mutta nauroimme myös, kuten aina tavatessamme. En muista milloin olen viime päivinä nauranut. Päätimme jatkaa Skype-tapaamisia aina silloin tällöin. Nuorten kanssa juttelu tuotti paljon iloa.

Sunnuntai 22.3.

Pirjo: Harri on aurinkoisella aamulenkillä antamieni tarkkojen ohjeiden mukaisesti! Varmistan vielä pojaltamme, voiko Harri käydä edelleen sauvakävelyllä. Vastaus: ”Kun muistaa heti pestä kädet”.

Elämästä puuttuu selkeästi ilo ja nauru. On jo vähän apaattista. On oltava varuillaan, varauduttava, tällaisia asioita ei ole tarvinnut meidän sukupolvien ennen miettiä!

Pirjo Lukkarinen
Poika toimitti ostokset kerrostalon alaovelle. Ne purettiin suojavarusteet päällä. Harri Lukkarinen

Maanantai 23.3.

Harri: Heräsin jo 6.30 eikä uni enää tullut: olisiko koronastressi? Pirjo nosti melkoisen rähinän, kun aioin lähteä lenkille. No en mennyt. Aika tylsä aamu ja päivä. Korona vaikeuttaa olennaisesti asunto- ja pankkiasioiden hoitoa; kaikkea ei ole helppoa hoitaa etäyhteyksien kautta.

käsipainot
Kuntosalille ei nyt pääse. Se on rakennettava kotiin. Pirjo Lukkarinen

Tiistai 24.3.

Pirjo: Onneksi nukun toistaiseksi hyvin, vaikka ajatukset ovat tietysti koronan leviämisessä. Herätessä on tunne, kuin maailmanloppua odoteltaisiin. Tuon tunteen tuo se, että taudin huippua odotellaan.

Poikamme tietää, että isänsä kärsii, ettei pääse kuntosalille eikä lenkille, joten hän oli keksinyt järjestää fysioterapeutin ohjaamaan meille molemmille tänään karanteenijumppaa – tietenkin etänä!

Olimme aivan kuten lapset kotona etäkoulussa. Fysioterapeutti ohjasi ”olohuoneessamme” meille puolen tunnin tuolijumpan ”läppärin” välityksellä. Sovittiin jo kolme seuraavaa 45 minuutin kuntojumppaa karanteenissa.

“Miten saan kaikille koululaisille opiskelurauhan?”

Henna Jurvelin, 42, Simo Jurvelin, 49 sekä lapset Edit, 15, Fanny, 14, Olga ,13, Edvin, 11, Eino, 10, Fredrik, 8, Oskar, 7, Ivar, 5, Arvid, 4,. Ebba, 3, Ester, 1, ja Hugo 2 kk asuvat omakotitalossa Joensuussa. Henna on kotiäiti ja Simo yrittäjä.

Jurvelinien perhekuva
Henna Jurvelin

Keskiviikko 18.3.

Henna: Eka kotikoulupäivä. Kotona on 6 koululaista, yksi esikoululainen, neljä leikki-ikäistä ja pieni poikavauva, hännänhuippuna Luna-koira.

Miten kaikki sujuu, saapa nähdä. Arkemme muuttui hetkessä. Tavallisesti koulukkaat olisi koulussa, eskarilainen esikoulussa ja leikki-ikäiset päiväkodissa. Minä vauvan kanssa kotona. Ja perheen isä töissä.

Koitan saada kouluikäiset kouluhommien pariin. Pienet koulukkaat tarvitsevat ohjausta. Isommat auttavat tekniikassa pienempiä. Koululaiset ovat innoissaan, kun saa olla kotona. On vapaampaa.

Itsellä on epävarma ja jokseenkin sekava mieli. Välillä tuntuu että arki on sekamelskaa, ja hetken päästä tilanne on kuin tyyni järvenpinta.

Fannyn soittotunti muuttui etätunniksi. Fanny soittaa ja kuvaa soittokappaleensa ja lähettää sen opettajalleen.

Lapset leikkivät legoilla
Perheen pienten sopuisa legoleikki ilostutti. Henna Jurvelin

Torstai 19.3.

Henna: Miten saan jokaiselle koululaiselle rauhallisen opiskelurauhan?

Fiilikseni menevät ylös alas. Elän hetki kerrallaan. On haastavaa hoitaa vauvaa, leikkiä leikki-ikäisten kanssa, ohjata ja opettaa koululaisia ja valmistaa ruoka ja tehdä kotityöt.

Täytyy priorisoida ja organisoida.

Leikki-ikäiset leikkivät pitkän tovin legoilla keskenään. Äidin mieltä lämmittää sopuisat leikkijät.

Lapset leikkivät ja pelaavat ulkona. Opastan lapsia että kavereita ei tuoda nyt sisälle, eikä kavereiden luo voi mennä. Lapset tuntuvat hyväksyvän tilanteen.

Perjantai 20.3.

Henna: Etsin yhdelle koululaiselle rauhallista opiskelupaikkaa ja sellainen löytyy saunasta.

Koen välillä tukalaksi tilanteen. Autan yhtä uskonnossa, toista ja kolmatta matikassa ja eskarilaista tehtävissään. Onneksi isommat sisarukset osaavat auttaa pienempiä. Äidin sydän kiittää.

Pienet lapset osaavat paljon arjen asioita. Ivar 5 v. keittää monesti äidille päiväkahvit, joita juomme sitten yhdessä.

Perjantai-ilta. Kaikki ollaan kotona. Syödään hiukan herkkuja ja kuunnellaan Nettiraamattuluokkaa.

Henna Jurvelin
Henna Jurvelin pyörittää arkea 14-henkisessä perheessä. Henna Jurvelin

Lauantai 21.3.

Henna: Ihana, että ei ole koulupäivä. Päivä alkaa auringon paisteessa. Kolmen pojan ja vauvan kanssa menemme maalle, mökille.

Viikko on tuntunut todella raskaalta. Haluan saada etäisyyttä arjen pyöritykseen.

Sunnuntai 22.3.

Henna: Tullaan taas mökille. Aurinko paistaa ja keli on aivan mahtava ulkoiluun.

Lapset luistelevat ja pelaavat.

Evästellään nuotion ääressä. Nautitaan yhdessä olosta muutamien ystävien ja perheemme kanssa. Todella ihana ja voimauttava sunnuntaipäivä.

Ja ihana Hugo-vauva hymyilee ja jokeltelee. Voimavara äidin elämään.

Lapset pelaavat jääkiekkoa järven jäällä
Viikonloppuna mökillä huolet unohtuivat hetkeksi. Henna Jurvelin

Maanantai 23.3.

Henna: Arki on alkanut takkuisesti tänään. Pienet koululaiset tarvitsevat ohjausta. Ja opiskelurauhan ja -paikan löytyminen kolmelle pojalle on ollut hankalaa. Välillä opiskellaan, ja välillä härnätään toisia. Äidin hermot on koetuksella. Löydämme pojille omat opiskelupaikat, ja yhden täytyy taas tyytyä saunaan.

Se harmittaa, kun koululaiset joutuvat olemaan paljon päätteellä. Se tekee heidät todella väsyneeksi

Lapsi pesee käsiä
Ebba pesee kädet itse. Henna Jurvelin

Tiistai 24.3.

Henna: On pitänyt miettiä omaa asennetta tätä poikkeusaikaa kohtaan. Positiivinen, armollinen, kannustava ja rento mieli helpottaa pääsemään vaativan ajan yli. Vertaistuki on ollut todella tärkeä. Ja monet ystävät ja tutut ovat muistaneet meitä. Se auttaa jaksamaan. Ja sen kun muistaa, että monessa perheessä on jokseenkin sama tilanne päällä.

Miltä poikkeusolot ovat tuntuneet sinun kotonasi? Kerro kokemuksesi ja osallistu keskusteluun, joka on avoinna 27.3. klo 23:een asti.

Lue myös:

Lue tästä jutusta uusimmat tiedot koronaviruksesta.

Teinit heräilevät etäkouluun puoliltapäivin ja pommittavat opettajia viesteillä jopa yöllä – osa ei ole pitänyt kouluun mitään yhteyttä

Asiantuntijoiden neuvo korona-ahdistukseen: Ota hiukan etäisyyttä jatkuvaan uutisvirtaan ja kunnon irtiotto somepöhinään

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan