1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. poikkeusolot

Pekka Juntin kolumni: Koronatoimet näyttävät kuinka diktatuurit syntyvät

Ruotsi on näyttänyt pehmeältä koronasodassa, mutta mitä jos se haluaakin suojella demokratiaansa, pohtii Pekka Juntti

Kuva: Pekka Tynell / YLE

Maaliskuussa Suomi sai oppitunnin, jonka läksyt vasta harvat ovat hoksanneet. Luiskahdimme yhdestä maailman vakaimmasta ja vapaimmasta demokratiasta pakkolakien tilaan hetkessä, ilman vastalauseita.

Meitä ei pakotettu. Me suorastaan vaadimme perusoikeuksiemme rajoittamista. Kansa huusi niiden perään, osa mediasta (siirryt toiseen palveluun) vaati heti valmiuslain käyttöönoton jälkeenkin vieläkin tiukempaa kuria. Kerrottiin, että eräs toimittaja olisi jopa valmiuslain säätämisen jälkeisessä haastattelussa kiitellyt pääministeri Sanna Marinia siitä, että poikkeustila oli julistettu. Vallan vahtikoira siis kiitti, että hänen perusoikeuksiaan oli niin komealla tavalla rajoitettu.

Jopa pääoppositiopuolueet, perussuomalaiset ja kokoomus, vaativat päästä demarijohtajan komentoon. Ainoa nurina mitä oppositiosta nettikeskusteluissa kuului, oli epäily siitä, että Marin viivyttelee, koska hänessä ei ole riittävästi johtajaa toimimaan, ja että itsensä presidentti Niinistön piti ojentaa hallitusta ennen kuin vallan keskittäminen hallitukselle lähti kunnolla etenemään.

Sanottakoon, että minäkin kannatin valmiuslain käyttöönottoa. Virus on niin pirullinen ja kokonaisvaikutukset edelleen niin vaikeasti arvattavia, että tiukat toimet tuntuivat hyvältä.

On mahdollista, että Ruotsi vain pelaa koronapeliä rohkeammin kuin muut.

Kotimaani Ruotsi on lähtenyt tautia päin toisenlaisella strategialla. Se hidastelee, toimii maltilla. Se suosittelee ja valmistautuu, eikä halua ruveta koviin toimiin, vaikka tauti kaataa jo kansaa. Ruotsalaiset saavat huutia Suomessa, heille nauretaan, että kylläpä ovat pullan pehmeitä jälleen kerran, kun on kova paikka. Syynet siellä vain diskuteraavat, vaikka vihollinen on jo maassa!

Lällätyksessä voi olla perääkin, sillä yksi syy hidasteluun voi olla Ruotsin lainsäädäntö, jossa ei ole edes olemassa valmiuslain kaltaista poikkeusolojen lainsäädäntöä vaan poikkeustoimet on määritelty jokaisella sektorilla erikseen. Lain puutteet ovat herättäneet keskustelua Ruotsissa. (siirryt toiseen palveluun)

On myös arvioitu, että Ruotsi pelaa koronapeliä rohkeammin kuin muut. Se pitää talouden pyörimässä, ihmiset työpaikoillaan ja lapset kouluissa, ja luottaa, että suositukset riittävät hillitsemään pahimmalta katastrofilta.

On mahdollista, että Ruotsi katsoo asiaa pidemmällä perspektiivillä. Siinä missä muut torjuvat pelkkää tautia, Ruotsi miettii tarkkaan millaisia vaikutuksia ihmisten lukitsemisella kotiin (siirryt toiseen palveluun) on, entä paljonko maan seisauttaminen vaatii kärsimystä ja uhreja pitkällä aikavälillä.

Kukaan ei lopulta tiedä, miksi Ruotsin linja on ollut löysempi kuin muiden, mutta heitä vielä yhden arvauksen. Mitä jos Ruotsi suojelee demokratiaansa? Mitä jos se on jahkaillut siksi, että se punnitsee meitä tarkemmin, mitä poikkeustila tarkoittaa maalle? Jospa sodasta on niin kauan ja kelpo demokratiaa kestänyt jo sellainen tovi, että poikkeuslait tuntuvat heistä melkein yhtä kammottavilta kuin tuo hurja virus?

Jotta demokratiat voivat muuttua diktatuureiksi, ensimmäiseksi on luotava paha. On luotava sellainen täydellinen pahan ilmentymä, joka uhkaa kansakunnan olemassaoloa ja jota vastaan on taisteltava kovimmin käytettävissä olevin keinoin.

Tuo toinen voi olla poliittinen vastustaja kotimaassa, joka on kaadettava komealla vaalivoitolla tai vallankumouksella, tai muuten me suistumme kuiluun. Paha voi olla joku kansanryhmä, joka on syyllinen kaikkiin ongelmiimme työttömyydestä erektiohäiriöihin. Se voi olla naapurimaa, kammottava ja likainen verivihulainen, joka uhkaa raiskata meidän naiset, tappaa meidän lapset ja ulostaa isiemme haudoille.

Paha kasvaa mieliimme systemaattisella, väsymättömällä propagandalla, jonka viesti on: Nuo ovat niitä, jotka uhkaavat. Nuo ovat niitä, jotka vievät elämisen mahdollisuutemme. Juuri nuo likaiset valehtelijat vievät meidät tuhoon, jos emme saa tähän jotakin rotia, kuria ja järjestystä!

Kun diktaattorikandidaatin tähdet ovat kohdallaan, eli maailma sopivasti epävakaa ja kansa sulokkaasti peloissaan, hän saa haluamansa – poikkeuslait, ensiaskeleen kohti absoluuttista valtaa.

Sitten voikin tapahtua mitä vain. Eurooppa on täynnä hassuja esimerkkejä.

Koronan kohdalla vihollista ei tarvinnut kauaa luoda. Riitti kun katsoi uutisia Italiasta ja Espanjasta. Absoluuttinen paha oli nopeasti totta kaikille. Tiedämme, että Sanna Marin on hyvän asialla, tiedämme, että hän seuraa tarkasti lainsäädäntöä ja käyttää pakkokeinoja niin vähän kuin mahdollista.

Mutta tiedätkö, niin ne seuraavatkin poikkeuslakien käyttöönottajat väittävät. Osaammeko silloin olla kriittisiä vai vaadimmeko jälleen, että vapautemme viedään?

Pekka Juntti

Kirjoittaja on Ruotsin Haaparannalla asuva, Lapissa työskentelevä vapaa toimittaja ja tietokirjailija.

Lue myös:

Tuoreimmat uutiset koronaviruksesta

Pekka Juntin kolumni: Ajatuksia pelkääjän paikalta