Tutkija: "Kyllä tästä meille pitkäaikainen ongelma tulee" – Koronavirus ei pyri tappamaan ihmisiä vaan asettumaan meihin

Tässä jutussa, joka kertoo pienistä kummajaisista, viruksista, on myös kolme positiivista uutista koronakriisin keskelle. Ja neljäskin, jos tämänhetkisestä tilanteesta otetaan opiksi seuraavan pandemian pysäyttämiseksi.

koronavirus
Harmaatukkainen nainen, jolla on kuumeiset silmät, painaa nenäliinaa kasvoilleen.
Covid-19-infektion oireet ovat samanlaisia kuin muissakin hengitysteiden virusinfektioissa: kuumetta, yskää, hengitysvaikeuksia, päänsärkyä. Ne saattavat olla lieviä mutta korkea ikä tai jokin perussairaus voi tehdä tartunnasta hengenvaarallisen. KuvituskuvaAOP

Luonnossa kaikki, mikä elää, pyrkii lisääntymään. Niin tekevät myös virukset, vaikka ne eivät edes ole eläviä sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen tavoitteen takia maailma on nyt polvillaan. Kuinka kauan? Ja montako kertaa sama virus palaa mullistamaan maailmanmenoa?

SARS-CoV-2 on aivan uusi tulokas ihmisen viromissa, meihin tarttuvissa viruksissa. Juuri siksi se on yllättänyt ihmiskunnan täysin. Tutkijoiden ei kuitenkaan tarvinnut aloittaa vastausten etsimistä ihan alusta. Viromissamme on ennestään neljä yleistä koronavirusta.

Ne aiheuttavat lievää flunssaa. Nuhakuumeet ovat tietysti ikäviä mutta eivät sen veroisia, että niihin olisi ryhdytty kehittämää rokotetta tai lääkettä. Tutkittu niitäkin kuitenkin on.

– Nyt varmasti jokainen meistä tutkijoista kaivaa esiin niitä artikkeleita lukeakseen, mitä vanhoista tutuista koronaviruksista tiedetään, tuumii uhkaavien infektiotautien apulaisprofessori Tarja Sironen Helsingin yliopistosta.

Hänen mukaan noista tiedoista on paljonkin hyötyä sekä rokotteen ja lääkkeen kehittelyssä että muutenkin, kun yritetään arvioida, jääkö tästä pandemiasta pysyvä lisä flunssavirusten kirjoon vai onko odotettavissa jotakin muuta.

Covid-19 ei sentään ole SARS tai MERS

Kaksi muuta koronavirusta, jotka ovat sairastuttaneet ihmisiä, ovat voimaltaan aivan toista luokkaa kuin nuhakuumenelikko 229E, NL63, OC43 ja HKU1. Vaikka pandemian keskellä ollaankin, ihmiskunta voi myös kiittää onneaan. COVID-19 ei ole SARS eikä MERS.

– MERS ja SARS ovat koronavirusten toinen äärilaita. Tämä uusi virus asettuu jonnekin sinne välille, onneksi, eli ei ole suinkaan niin vakava infektio kuin ne, Sironen sanoo.

Vuosien 2002–2003 SARS-epidemia tappoi kymmenesosan diagnosoiduista, vuonna 2012 havaittu MERS kolmanneksen. SARSia ei ole esiintynyt sitten vuoden 2003. MERS-tapauksia on yhä silloin tällöin, mutta määrä on ylipäätään hyvin pieni, kertoo Sironen.

– Se on siinä mielessä kehno virus, ettei se oikein pääse ihmisissä leviämään, ja hyvä niin.

Maailman terveysjärjestön WHO:n tuorein MERS-raportti (siirryt toiseen palveluun) kertoo diagnosoitujen kokonaismääräksi noin 2 500. SARS-diagnoosin sai noin 8 500.

COVID-19:ään sairastuneita diagnosoitiin jo vajaassa kolmessa kuukaudessa puoli miljoonaa. Tilastoimatta jääneitä lieviä tartuntoja lienee moninkertainen määrä.

Piirroskuva virusjoukosta.
Taiteilijan tulkinta koronavirusjoukosta. Virukset ovat niin pieniä, ettei mikroskooppi riitä niiden näkemiseen. Tarvitaan elektonimikroskooppi, jossa näytettä pommitetaan elektronisuihkulla. Lubos Paukeje / AOP

SARS-CoV-2-virus on häviävän pieni, vain hippunen proteiinia ja perimäainesta hauraan vaipan sisällä. Voidakseen lisääntyä sen on muiden virusten tavoin päästävä elävän soluun, loisimaan, pakottamaan solu monistuskoneekseen.

– Kun virukset ovat elimistön ulkopuolella, ne eivät tosiaan ole periaatteessa elossa lainkaan. Niiden täytyy päästä sisään johonkin soluun, missä ne sitten käyttävät sitä hyödykseen monistaakseen itseään. Sehän se on se viruksen ainoa tavoite, sanoo Tarja Sironen.

Viruksen toteuttaessa päämääräänsä solun normaali toiminta häiriintyy. Lopulta solu kuolee. Matkaa jatkavat virukset sieppaavat osan isännästään päällystakiksi, vaipaksi, jonka avulla ne pyrkivät pääsemään uuteen isäntään.

– Lipidivaipassa on proteiinimolekyylejä, joilla virus tarttuu soluun. Virukset eivät osaa itse tuottaa vaippaa, mutta ne syöttävät sekaan omia proteiinejaan.

Vaippaan upottamillaan proteiineilla virus tunnistaa uuden isäntäsolun.

Vaippa on se syy, miksi meitä kaikkialla muistutetaan käsien pesemisestä saippualla. Lipidit ovat rasva-aineita. Ne takertuvat ihoon. Saippuan molekyylit sekä irrottavat viruksen iholta veden vietäväksi että hajottavat vaippaa ja sen sisällä olevaa perimäaineista ja proteiineja.

Tiedeyhteisö ei ole yksimielinen siitä, miten viruksen kaltaiset kummajaiset – tavallaan elossa mutta oikeastaan eivät – ovat saaneet alkunsa. Yhden hypoteesin mukaan ne olivat täällä jo ennen soluja ja johtivat niiden evoluutioon.

Viruksia on valtavasti. Nykytekniikan keinoilla löytyy niin eläimistä kuin kasveista tuon tuosta sellaisia, joita ei ole aiemmin tunnettu.

– Myös bakteereilla on omia viruksia. Toisin kuin virukset, bakteerit ovat kokonaisia yksiköitä. Ne pystyvät monistumaan itsessään. Ne ovat eläviä olentoja, Sironen toteaa.

Viruksilla on huono maine. Kuitenkin vain pieni osa aiheuttaa tauteja.

– Se on kiinni viruksen ominaisuuksista: Millaisiin soluihin se pystyy ihmisessä tarttumaan? Mitä se aiheuttaa solulle? Aiheuttaako solutuhoa vai monistaako itseään hiljaa? Skaala on täysin vaarattomasta viruksesta sellaiseen, joka kasvaa ihmisessä hyvinkin tehokkaasti, Sironen kertoo.

Virusten tavallisimpia vaikutuksia ovat köhät, nuhat ja muut ylähengitysteiden oireet.

– Meillä on flunssaviruksia sata ja varmaan enemmänkin, ja koko ajan löydetään uusia. Se on todella monenkirjava joukko.

SARS-CoV-2:lle lisääntymispaikka ovat keuhkot, mutta viruksia on ihmisissä kaikkialla – iholta suolistoon, hermosoluista vereen.

Jotkin virukset jäävät oleilemaan soluihin vuosiksi tai jopa ihmisen koko iäksi. Hermosoluissa nukkuvat vesirokkovirukset voivat roihahtaa pitkän ajan päästä vyöruusuksi, hepatiittivirukset aiheuttaa pikku hiljaa maksakirroosin. Joskus virus vie solulta normaalin jakautumiskyvyn ja muuttaa sen syöpäsoluksi.

Viruksista on kuitenkin myös hyötyä. Jotkin lapsena saadut virustulehdukset suojelevat elämän mittaan muilta tulehduksilta. Virukset ovat myös olleet evoluution apuna kuljettaessaan geenejä eliölajilta toiselle. Ihmisenkin perimässä on ammoisten aikojen virustulehdusten tuomia tuliaisia.

Mutaatioita tapahtuu joka tapauksessa

Eläinkunnan – myös meidän ihmisten – ja bakteerien perimäaines on DNA:ta. Osalla viruksista se on RNA:ta. Korona- ja influenssavirukset ovat sellaisia.

RNA-virukset ovat erityisen nopeita muuttumaan, mikä vaikeuttaa sen ennustamista, mikä tapahtuu, kun parhaillaan jylläävä pandemia hellittää. Käyttäytyykö SARS-CoV-2 kuten influenssavirukset? Apulaisprofessori Tarja Sirosen vastaus on tämän jutun toinen asia, josta kannattaa olla hyvillään.

– Influenssa on yksi nopeimmin muuntuvista viruksista. Siihen verrattuna koronavirus on itse asiassa aika stabiili. Muutoksia tapahtuu, ja mutaatioita tässä uudessakin viruksessa seurataan koko ajan. Tällä hetkellä ei ole havaittu, että sen biologiset ominaisuudet olisivat vielä muuttuneet.

Mutaatiot eivät ole sattuman kauppaa. Niihin on käsikirjoitus.

Mutaationopeus on viruksen sisäinen ominaisuus, vahvistaa Sironen. RNA-viruksilla on oma entsyymi, oma proteiini, jolla ne tekevät itsestään kopioita. Mutaatiot riippuvat siitä, kuinka hyvää laadunvarmistusta kyseinen molekyyli tekee, Sironen kuvailee.

– Jos se on hyvin huolimaton ja tekee niitä kopioita vähän sinnepäin, mutaatiovauhti on suuri. Mutta jos siinä on vähänkin oikolukuominaisuuksia, mutaationopeus on hitaampi.

Tarja Sironen, apulaisprofessori. Hgin yliopisto.
Uhkaavien infektiotautien apulaisprofessori Tarja Sironen sanoo, että kasvomaskien käytölle on perusteita, kun rajoituksia puretaan.Pekka Koli / Yle

Influenssa palaa joka syksy niin paljon muuttuneena, ettei edellisen influenssakauden rokote enää tehoa. SARS-CoV-2:een ei saatane rokotetta vielä ensi vuodeksi mutta ehkä seuraavaksi. Mutta käykö sen kanssa samoin kuin influenssarokotteille?

– Koronavirus muuntuu hitaammin kuin influenssavirus. Siinä mielessä voisi ajatella, että sama rokote toimisi pitkään. Mutta emme vielä tiedä, kuinka kauan immuniteetti kestää joko sairastumisen tai rokotuksen jälkeen, vastaa Tarja Sironen.

SARSia vastaan immuniteetin tiedetään kestävän 2–3 vuotta. Tavallisille koronaviruksille vastustuskykyä voi tulla jopa vain alle vuodeksi.

– Tämän uuden viruksen kohdalla se nähdään vuoden, kahden päästä. Ellei rokotteellakaan saada sen pidempää immuniteettia aikaiseksi, voi olla, että tarvitaan buustauksia.

Influenssarokotteiden huonoa tehoa moittivien kanssa Sironen on eri mieltä.

– Periaatteessa meillä on erittäin toimivia influenssarokotteita. Ne vain pitää tarkistaa joka vuosi uudestaan. Influenssa on tosiaan erittäin vauhdikas muuntumaan. Se karkaa meidän immuunipuolustukseltamme ja rokotteen antamalta suojalta.

Sellainen on itse asiassa aika tavallista monelle hengitystieinfektiolle, hän lisää.

Meistä jokainen on uudelle virukselle altis

Virologi Tarja Sirosta hymyilyttää kysymys siitä, kumman hän mieluummin ottaisi, SARS-CoV-2:n vai espanjatautiviruksen, jos olisi pakko valita. Onhan "kumman kaa" -kysymys kyllä hieman hupsu, mutta aihe on vakava.

Sata vuotta sitten riehuneen espanjantaudin aiheuttaja oli lintuinfluenssavirus. Tauti tappoi miljoonia ihmisiä, ehkä jopa 50 miljoonaa. COVID-19:n kuolinlukuja on vielä mahdoton arvioida. Niihin vaikuttaa olennaisesti se, miten ihmiset käyttäytyvät nyt pandemian keskellä.

– Jos tänä päivänä pitäisi valita, niin ottaisin ilman muuta influenssan, koska meillä on siihen rokote ja itse asiassa lääkkeitäkin, joilla infektiota voi lieventää. Tämän uuden viruksen ongelma on juuri se, että se on täysin uusi. Meistä jokainen on sille altis, ja vielä ei ole työkaluja, joilla infektiota voisi parantaa.

Sirosen mielestä influenssa- ja koronaviruksia ei tosin oikeastaan kannattaisi vertailla. Ne ovat aika erilaisia ja tarvitsevat jossakin määrin erilaisia toimenpiteitä, hän sanoo.

Vertaillaan kuitenkin sen verran, että kysytään, palaako COVID-19 espanjantaudin tavoin. Se laantui vasta neljännen aaltonsa jälkeen.

– Aika vaikea on nähdä, että saisimme tämän viruksen kokonaan juurittua ihmiskunnasta pois niin, ettei se tulisi aina uudestaan ainakin jonkin aikaa, Sironen vastaa.

Kolme miestä seisoo rinnakkain, kaikkien kasvoilla on hengityssuojain.
Espanjantautia vastaan yritettiin suojautua keinolla, joka näyttää nyt perin tutulta. Kuva on Albertasta Kanadasta vuodelta 1918.AOP

Ratkaisevaa tulevaisuudennäkymien kannalta on, kuinka hyvä ja tehokas rokotteesta tulee ja kuinka laajalti se saadaan käyttöön, Tarja Sironen sanoo.

– Siinä pisteessä nähdään, päästäänkö tästä viruksesta eroon. Mutta kyllä siitä pitkäaikainen ongelma meille ihmisille tulee, se on ihan selvää.

Sitten saattaa kuitenkin seurata kolmas alussa luvatuista hyvistä uutisista: Ehkä SARS-CoV-2 lopulta hiipuu viidenneksi lievien koronavirusten sarjaan. Se olisi loppujen lopuksi hyvä uutinen myös virukselle itselleen.

Virukselle ei todellakaan ole eduksi aiheuttaa vakavaa infektiota; jos infektio on lievä, virus saa lisääntyä rauhassa ilman huomiota, Tarja Sironen sanoo.

– Monesta muustakin infektiosta tiedetään, että virukset ovat ajan kanssa adaptoituneet ihmiseen ja infektiot ovat lieventyneet. Kyllä se on mahdollista tämänkin viruksen kanssa.

Kaikki koronavirukset ovat peräisin lepakoista. Niille ne eivät aiheuta mitään tautia. Tästä pandemiasta kannattaa ottaa opiksi se, että annetaan lepakoiden olla rauhassa ja jätetään niille se elinympäristö, minkä ne tarvitsevat.

Tarja Sironen

Covid-19:n jälkeisestä ajasta ihmiskunta voi päättää pitkälti itse omilla toimillaan. Eläimet ovat täynnä viruksia, joista osalla on potentiaalia hypätä ihmiseen ja aiheuttaa pandemia, Sironen muistuttaa.

– On ihan selvää, että tulee seuraavakin virus, joka yrittää. Nyt meidän pitäisi vain ottaa opiksi, mitä pitää tehdä, että potentiaalinen pandemia saadaan pysäytettyä ihan alkuvaiheeseensa.

Kun akuutti tilanne rauhoittuu, täytyy pysähtyä ja katsoa ja miettiä, mitkä ovat ne toimenpiteet, joihin pitää jatkossa ryhtyä, ettei tämä tilanne toistu, sanoo virologi Tarja Sironen.

Lue myös:

Koronan varjossa muhii hoitopommi – Pahin skenaario on, että riskiryhmien potilaat jäävät hoidotta pitkäksi aikaa

Lue uusimmat uutiset koronaviruksesta tästä artikkelista

Kun pandemia menee ohi, jäävätkö kausikoronat?

Näin sanoo tiede saippuasta ja käsidesistä

Koronaviruksen RNA kertoo, ettei virusta tehty laboratoriossa

Aiheesta voi keskustella tiistaihin kello 23.00:een asti.

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Luotettavia koronauutisia nopeasti suoraan puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus