Johanna Malisen kolumni: Suorittajalla on eniten aikaa ja energiaa tehdä kivoja juttuja

Suorittamista ei pitäisi sekoittaa ylisuorittamiseen, pohtii Johanna Malinen kolumnissaan.

elämänhallinta
Kolumnisti Johanna Malinen
Pekka Tynell / Yle

Rakastan to do -listoja, ja teen niitä lähes päivittäin. Kirjoitan iltaisin post it -lapulle seuraavan päivän askareet opiskelutehtävistä pyykinpesuun. Sitten yliviivaan suoritettuja askareita päivän mittaan, ja koen mielihyvää hoidetuista hommista.

Kun puhuin listainnostuksestani somessa, yksi seuraajani epäili, että olen putkiaivoinen suorittaja, joka ei aidosti nauti elämästään ja vaipuu hetkenä minä hyvänsä uupuneena post it -lappujensa alle.

En oikeastaan yllättynyt tästä analyysista, sillä termillä suorittaminen on kielteinen kaiku. Ja listojen tekeminen ajatellaan usein suorittamisen malliesimerkiksi.

En usko, että suorittamisesta irti pyristeleminen on ratkaisu autuaampaan elämään.

Suorittaminen nähdään usein uhkana hyvinvoinnille. Kun termin googlaa, löytää nopeasti kymmeniä artikkeleita ja blogikirjoituksia, joissa luvataan vinkkejä siitä irti pääsemiseen.

En kuitenkaan usko, että suorittamisesta irti pyristeleminen on ratkaisu autuaampaan elämään. Ensinnäkään suorittaminen ei ole synonyymi pakonomaiselle perfektionismille. Toiseksi, suorittaminen on tärkeä osa normaalia arkielämää.

Tietyt rutiininomaiset askareet ja työtehtävät on pakko tehdä riippumatta siitä, sattuuko huvittamaan. Myös moniin kivoihin harrastuksiin liittyy ikävältä tuntuvia suorituksia. Esimerkiksi maalatessa täytyy pestä pensselit ja tanssitunnin jälkeen venytellä.

Siksi on tärkeämpää kiinnittää huomio suorittamisen laatuun ja merkitykseen omassa elämässä.

Mielestäni suorittamisessa on pitkälti kyse elämänhallinnasta. Siitä, että pakka pysyy kasassa ja asiat tulevat hoidetuksi.

Väitän, että ihmisellä, joka osaa sopivasti suorittaa, on eniten aikaa tehdä kivoja juttuja. Aikataulujen suunnitteleminen ja askareiden listaaminen on tästä hyvä esimerkki. Ehkä suorittamisen sijaan voisi monessa tilanteessa puhua suunnitelmallisuudesta.

Listojen avulla asiat jäsentyvät mielessä, ja askareet muuttuvat hallittaviksi kokonaisuuksiksi.

Innostuin to do -listoista yliopisto-opintojeni alussa. Lukioon verrattuna opiskelu oli aluksi outoa, koska kalenterissa oli vain muutama luento, ja loput opiskeluhommat piti aikatauluttaa itse. Esseet ja tentit pyörivät mielessä viikonloppuisinkin.

Kulutin valtavasti aikaa “pitäisi tehdä sitä ja tätä” -märehtimiseen, jonka aikana mikään muu kuin stressihormonien tuotanto ei edennyt tuotantoon. Huomasin, että paras keino purkaa stressiä on tehdä lukusuunnitelma ja merkitä siihen, milloin opiskelen ja milloin rentoudun.

Listojen avulla asiat jäsentyvät mielessä, ja askareet muuttuvat hallittaviksi kokonaisuuksiksi. Vapaa-aikaa on enemmän, kun aikaa ei kulu katastrofinhallintaan tai rästihommien selvittelyyn. Siitä ajasta myös pystyy nauttimaan rennoin mielin, kun takaraivossa ei paina stressi tekemättömistä asioista.

On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten suorittaa ja miksi. Joskus suorittaminen voi mennä överiksi ja vinksahtaa ylisuorittamiseksi.

Jos kalenterin täyttää tehokkuuspäissään äärimmilleen eikä varaa aikaa levolle, läheisille tai harrastuksille, kääntyy suorittaminen itseään vastaan.

Julkisuudessa on puhuttu viime aikoina siitä, että erityisesti tunnolliset nuoret naiset (siirryt toiseen palveluun) ovat vaarassa ajautua burn outin partaalle. Tunnistan ilmiön. Olen välillä haalinut itselleni liikaa opintoja kerralla.

Toisaalta sellaisissakin tilanteissa suunnitelmallisuus on auttanut. On täytynyt pysähtyä, priorisoida ja aikatauluttaa asiat uudestaan niin, että jättää rentoutumiselle enemmän aikaa.

Mikään to do -lista ei ole lakikirja, jota pitää noudattaa pilkulleen. Olosuhteet muuttuvat. Silloin pitää uskaltaa muuttaa suunnitelmaa. Välillä listalle merkitty essee siirtyy, koska migreeni tulee kylään. Ja se on ihan ok.

Viime aikoina meidän kaikkien joustavuutta onkin koeteltu rajusti, kun suunnitelmat ovat menneet koronatilanteen vuoksi rytinällä uusiksi.

Kaikin puolin ikävässä tilanteessa on vieno hopeareunuksensa. Jos aika käy kotoillessa pitkäksi, voi omista tavoitteista kirjoittaa listan post it -lapulle: mikä juuri minulle on tärkeää ja mihin haluan tulevaisuudessa käyttää aikaani.

Johanna Malinen

Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva, sydämeltään pohjoiskarjalainen journalistiopiskelija, joka nauttii to do -listojen lisäksi metsälenkeistä ja glittermekkoihin sonnustautumisesta.

Kolumnista voi keskustella 8.5. klo 23.00 asti.