Regina Raskin blogi: Puutarhassa maailma on oikealla tolalla

Regina Rask pohtii puutarhan merkitystä mielelle. Kun ihminen hoitaa puutarhaa, hoitaa puutarha ihmistä.

Puoli seitsemän
Toimittaja Regina Rask
Yle

Siivosin työpöytääni. Yhdestä lokerosta löytyi ruskea, oudosti rapiseva paperipussi. Kuoreen olin kiireisin harakanvarpain kirjoittanut Akileija19.

Pitelin pussia kädessäni. Hetken tuntui kuin kaikki ympärilläni olisi kasvanut, rauhoittunut, maailma ollut taas oikeassa järjestyksessä.

En muistanut, olinko kukinnan jälkeen kerännyt pussiin sinisten, valkoisten vai vaaleanpunaisten akileijojen siemeniä vai kenties sekaisin niitä kaikkia. Sillä ei sinänsä ollut väliä, koska akileija osaa yllättää. Koskaan ei tiedä, minkä värisenä se tupsahtaa esiin.

Sen tiesin, että pussissani oli tämän vanhan maalaistalon pihapiirissä ikiajat kasvaneita lehtoakileijoja, Aquilegia vulgaris. Siellä ne rapisivat, odottivat kasvien kärsivällisyydellä pääsyä takaisin maahan.

Suomessa lehtoakileija on vanha koristekasvi, mutta arvellaan että se on jo alkujaan kuulunut alkuperäiseen lehtokasvistoon. Se on siis vanha kunnon maatiainen, kuulunut ympäristöömme ja pihapiireihimme jo satojen vuosien ajan.

Ruskea siemenpussini oli merkki pysyvyydestä. Se oli kädenojennus menneisyyden naisilta.

Mietin, kuinka monet naiset ajan saatossa ovat ihailleet pihoissaan kasvaneiden akileijojen kellomaista kauneutta. Ne ovat piristäneet mieltä ja olleet vastapaino arjelle, jossa välttämättömyys on aina mennyt kauneuden yli.

Ruskea siemenpussini oli merkki pysyvyydestä. Se oli kädenojennus menneisyyden naisilta.

Puutarhanhoidon hyvää tekevä vaikutus on tunnettu vuosituhansien ajan. Kun ihminen hoitaa puutarhaa, hoitaa puutarha ihmistä.

Suomessakin koulutetaan jo puutarhaterapeutteja. Usein he ovat esimerkiksi sosiaali-ja terveysalan ammattilaisia. Esimerkiksi Nokialla, Pitkäniemen sairaalassa puutarhaterapia on osa mielenterveysongelmista kärsivien potilaiden hoitoa.

Puutarha hoitaa mieltä. Kun istuttaa ja kitkee, ei ainoastaan istuta ja kitke. Kyse on paljon suuremmasta. Sinnikkyydestä, toivosta, tulevaisuudenuskosta ja siitä, että avaa sydämensä kauneudelle.

Myös minun puutarhani herää pikku hiljaa eloon. Se vähän kitukasvuinen perennapenkki, ukkolaukat, ruusupuskat.

Ja akileijat. Keijunmekkoja muistuttavat toivon airueet.

Akileija juurtuu, mutta osaa yllättää. Se ei myöskään pelkää muutosta, vaan saattaa ryhtyä karkulaiseksi ja lähteä seikkailemaan. Akileija on ennakkoluuloton, se viihtyy kaikenlaisten vieruskavereiden kanssa. Se ei pelkää vaikeuksia, vaan suorastaan tarvitsee sitä; itääkseen paremmin ne tarvitsevat karaisevan kylmäkäsittelyn.

Akileijalla voisi olla meille paljon opetettavaa.

Jätän rapisevan siemenpussin esille, etten vain unohda sitä. Kevät etenee, kesä tulee. Viimeistään syksyllä siemenet pääsevät maahan. En voi olla miettimättä, minkälainen maailma on silloin.

Kun maailma on muuttunut oudoksi ja ennustamattomaksi, pöydänlaidallani on ainakin yksi pussillinen toivoa ja tulevaisuudenuskoa.

Luonnon kiertokulku on kaunis ja vääjäämätön, turvallinen. Se, että koirani tuppaavat usein kaivamaan ylös istuttamani, on sekin eräänlainen toistuva elollinen ilmiö. Elämää.

Regina Rask on Puoli seitsemän- ohjelman toimittaja, joka tekee etätöitä Hattulasta ja seuraa kevään tuloa.