1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. koronavirus

Miksi toinen leipoo ja toinen lamaantuu karanteenissa? Temperamentti selittää, miten reagoimme – kriisin selviytyjä voi yllättää silti

Eristyksissä oleminen tuntuu sopivan paremmin introverteille kuin ekstroverteille. Näin voi luulla, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen.

Kuvituskuva. Nainen käytti hengityssuojainta Helsingin keskustassa maaliskuun lopulla. Kuva: Silja Viitala / Yle

Kaveri on näköjään leiponut pirteänä korvapuusteja. Ihanaa, kun voi tehdä töitä yksin kotona, hän sanoo.

Minua lähes itkettää, kun näen työkaverit vain ikkunan läpi. Mistä on kysymys? Miksi ihmiset reagoivat koronavirukseen tuomaan uhkaan ja rajoituksiin niin eri tavalla?

Kyse on temperamentista eli ihmisen erilaisista synnynnäisistä taipumuksista. Temperamenttipiirteisiin kuuluvat esimerkiksi aktiivisuus, sosiaalisuus, joustavuus ja sopeutumiskyky. Tunnettu on esimerkiksi jako introvertteihin ja ekstrovertteihin.

Ekstrovertille on tyypillistä elämys- ja jännityshakuisuus, seurallisuus, vilkkaus ja aktiivisuus. Introvertti on taas leimallisesti rauhallinen, harkitseva, riskejä kaihtava ja yksin viihtyvä.

Eristyksissä oleminen tuntuu sopivan paremmin introverteille kuin ekstroverteille. Niinhän sitä luulisi, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen.

Suurin osa siltä väliltä

Professori Liisa Keltikangas-Järvinen on uranuurtaja temperamenttitutkimuksessa. Hän muistuttaa, että kyseessä on jakauma. Toisissa ihmisissä on määrällisesti enemmän ekstrovertin kuin introvertin piirteitä. Toiset piirteet voivat korostua enemmän kuin toiset, ja ihminen saattaa käyttäytyä eri tilanteissa eri tavalla.

– Selkeitä introvertteja ja ekstrovertteja on hyvin vähän, jos ollenkaan. Suurin osa on siltä väliltä, Keltikangas-Järvinen muistuttaa.

Kaikki haluavat ja tarvitsevat sosiaalisia kontakteja. Kyse on enemmänkin siitä, kuinka paljon. Introvertti voi nauttia, kun saa tehdä etätöitä rauhassa. Ekstrovertti voi kaivata jokapäiväistä kahvituntia.

Introvertin taivas voi olla istua perheen kanssa laavulla. Ekstrovertti olisi ottanut mieluusti kaveriperheenkin mukaan.

Nuotiosta metsässä on tullut monelle karanteenin aikana viihtymisen symboli. Kuva: Kalle Niskala / Yle

Psykologian professori emerita sanoo, että sosiaalisten kontaktien tarve nostetaan helposti ykkösasiaksi karanteenin sietämisessä. Koronaviruksen kohdalla on unohdettu se, että nyt on kyse myös peloista ja uhasta.

Eli siitä, miten suhtaudumme tuntemattomaan, joka koronavirus pohjimmiltaan on.

Riskillä vai ilman?

Professori Keltikangas-Järvinen arvioi, että kriisin sietämiseen vaikuttaa sosiaalisuuden astetta enemmän se, miten elämys- ja jännityshakuisia olemme.

– Jos me tietäisimme eristyksen keston ja voisimme olla koko ajan kontaktissa puhelimen ja videoiden välityksellä muiden kanssa, eikä mitään uhkaa olisi, se olisi monelle pelkästään elämys.

Koronaviruksessa näin ei kuitenkaan ole. Kukaan ei tiedä, kauanko karanteeni kestää. Tämä koettelee professorin mukaan enemmän ihmisen perussuhtautumista elämään kuin eristäytyminen.

Olemme tottuneet hallitsemaan monenlaisia asioita. Jopa kuolinaikaa voi siirtää, kun elää terveellisesti, meille on sanottu. Sitten tulee virus, joka vie Britannian pääministerinkin tehohoitoon, eikä kukaan tunnu olevan sille immuuni.

Toisilla on taipumus suhtautua elämään pessimistisesti ja huolestuneesti ja ennakoida kaikki riskit. Toiset taas hakevat elämään jännitystä ja elämyksiä, heillä on voimakas tarve kokea uutta.

– Tiedämme ihmisiä, jotka ottavat aikamoisia riskejä, eivätkä voi sietää yksitoikkoisuutta tai rutiineja. On taas ihmisiä, jotka haluavat välttää kaikki mahdolliset riskit.

Oletko laiturilla yksin onnellinen vai kaipaatko jonkun toisen seuraa? Kuvituskuva. Kuva: Nella Nuora / Yle

Professori muistuttaa, että kumpikin eri temperamenttityypeistä hakee mielihyvää ja tasapainoa mutta eri tavalla.

– Toinen hakee mielihyvän turvallisuuden tunteen kautta riskejä välttämällä, toinen taas jännityksen kautta riskeistä välittämättä.

Ei kannata siis olla kateellinen toisenlaisille ihmisille. Jos introvertti ei pelkääkään yksinäisyyttä ja eristystä, hän saattaa kokea voimattomuutta uhan edessä.

Jos taas ekstrovertti näyttääkin suhtautuvan tulevaisuuteen huolettomasti, hänen akkunsa voi olla tyhjä yksinäisyydestä.

Lasi puoliksi täynnä vai tyhjä?

Riskejä pelkäävä kerää helposti kriisistä negatiivisia asioita kivireppuunsa.

– Hän kiinnittää enemmän huomiota siihen, että pahin on vasta tulossa ja mitä sen jälkeen tapahtuu.

Jännitystä elämään hakeva myös kestää enemmän riskejä. Tällaisella ihmisellä on taipumus huomata tieto, joka vaikuttaa häneen positiivisesti. Hän saattaa esimerkiksi iloita siitä, miten hyvin hallussa Suomessa asiat ovat tai miten tilastot kuolemista ovat tasaantuneet.

Siksi osa meistä miettii, että pahin kriisi on ohi jo ehkä parin kuukauden kuluttua. Toiset miettivät, että vielä vuosi pitää kitua.

Sittenkin yllätys

Professori Keltikangas-Järvinen sanoo, että temperamentin merkitystä ei saa liioitella. Temperamenttipiirteet ovat lopulta vain altistuksia ja taipumuksia.

Ihminen ei koskaan toimi yhden temperamenttipiirteen perusteella, päälle tulee elämänkokemusta ja opittuja luonteenpiirteitä.

Jokainen ihminen tarvitsee sosiaalisia kontakteja, mutta tarve niiden määrälle vaihtelee. Kuva: Henrietta Hassinen / Yle

Sekin pitää muistaa, että käyttäytymiseemme vaikuttaa voimakkaasti ryhmän esimerkki. Jos joku kaveri alkaa tarjota kauppa-apua iäkkäille naapureille, hän saa nopeasti monia muita mukaan.

– Ihminen sopeutuu melkein mihin vain. Meidät saadaan etsimään syyllistä ja vihollisia, mutta meidät saadaan toisaalta mukaan nopeasti auttamaan.

Lisäksi tutkimustieto paljastaa, että lopulta kriisitilanteessa käytös voi yllättää. Tämä tuli ilmi, kun tutkittiin ensiapuhenkilöstön reagointia onnettomuustilanteissa. Käyttäytymisroolit saattoivat vaihtua täydellisesti.

– Täysin yllättävästi joku lamaantuu. Sellainen taas ottaa ohjat, kenestä ei olisi koskaan voinut arvata.

Koronavirus on poikkeustila myös psyykkisesti, koska valmiit käyttäytymismallit katoavat. Professori ottaa esimerkkeinä aurinkoisena pidetyn ihmisen ja onnettomuuksien manaajan.

– Emme osaa ennustaa kumpi selviytyy. Onko selviytyjä se, joka on manannut onnettomuutta ja ajattelee, että nyt se tuli, mitä olen odottanut 20 vuotta?

Erikoinen sukupolvikokemus

Suomalaisia on totuttu pitämään suhteellisen introvertteina. Meidän turvavälillemme bussipysäkillä on naurettu, emme ole usein suuna päänä.

Keltikangas-Järvisen mukaan tutkimuspohjaa asiasta ei ole, mutta havainnot voivat olla oikeita.

Ainakin se on totta, että meillä on monia asioita, jotka tekevät karanteenin helpommaksi kuin joissakin ulkomaan suurkaupungissa. Olemme harvaanasuttu maa ja tietoliikenteet pelaavat. Pääsemme luontoon rauhoittumaan.

Koronavirus panee silti meidät kaikki eri tavoilla koville, toiset vielä kovemmin kuin toiset.

Välillä kannattaisi miettiä, ketkä ovat niitä suomalaisia, joille kukaan ei soita. Osa ihmisistä on ennen korona-aikaa saanut päivän sosiaaliset kontaktit töissä tai vanhempainillassa.

– Heillä ei ole verkostoa, joka pitää koko ajan toisistaan huolta, kuten ekstrovertilla usein on. He saattavat pudota vakavammin yksinäisyyteen. Kannattaisiko soittaa jollekin hiljaiselle työtoverille?

Erityisesti yksinäisyys voi iskeä nuoriin, joille kaverien merkitys on suuri. Professorin mukaan kukaan ei kiistä, kuinka vaikea tilanne heillä on.

– Toisaalta nuorilla sopeutuskyky on erityisen suuri. Heille tuli nyt tällainen sukupolvikokemus, onhan tämä tavattoman erikoinen. Jälkeenpäin voi miettiä, mitä hyvää tässä saattoi olla.

Ehkä tämäkin lohduttaa: 50 vuotta sitten olisi pitänyt odottaa kaverilta kirjettä, nyt saa välittömästi ystävän naaman eteensä videopuhelussa.

Millainen olen?

Professorin mukaan mielenterveyspalvelujen tarve lisääntyy varmasti kriisin jälkeen. Uhriuttamista ei hänestä kuitenkaan kannata tehdä jo kriisin tässä vaiheessa.

– Ihminen on tavattoman sopeutuva. Elämisen halu nousee, kun vakava uhka tulee.

Kriisin keskellä voi pohtia, mitä asioita tarvitsee ja koittaa pitää huolta, että niitä myös saa. Murehtija voi pitää taukoa koronauutisista ja leipoa, jos se saa keskittymään muuhun. Seurallisen kannattaa jutella joka päivä puhelimessa jonkun kanssa.

Koko kansan karanteeni tarjoaa myös aikaa ja mahdollisuuden elämän ja minuuden pohtimiseen.

– Millainen olen? Miten kestän stressiä? Miten kestän yksinäisyyttä? Tässä ilman muuta tapahtuu jotain, joka jälkikäteen nähdään kasvun prosessina.

Voit keskustella aiheesta 9.4. klo 22. asti.

Lue lisää:

Uusimmat tiedot koronaviruksesta

Naapurin ikkunassa luki "tsemppiä", ja Matias Kontio keksi siihen vastauksen – nyt teippiviestittely ilahduttaa kaupunkilaisia

Erilaisten temperamenttipiirteiden ymmärtäminen voi avata monia parisuhdelukkoja – "Vähentää turhia riitoja ja loukkaantumisia"

Kysyimme asiantuntijoilta, miten poikkeusoloista päästään takaisin arkeen – "Maailma ei palaudu normaaliksi ainakaan vuoteen tai kahteen"