Perhe muutti Chicagon bungalowistaan pikkukylän rintamamiestaloon Suomessa – ja yllättyi: "Täällä on kaikki, mitä asumiseen vaaditaan"

Rintamamiestaloja remontoidaan nyt innolla. Koivisto-Franckien perhe halusi palauttaa uuteen kotiinsa vanhan talon charmia.

rintamamiestalot
Anna Koivisto-Franck rintamamiestalon ulkopuolella.
Anna Koivisto-Franck kertoo kolme vinkkiä rintamamiestalon remontoijalle.

Oven avaa hymyilevä nainen.

– Takit voi jättää tähän eteiseen, mutta mennään sitten suoraan sisälle. Tässä saattaa muutoin tulla hieman kylmä.

Anna Koivisto-Franck viittoo peremmälle sisään taloon.

Vasemmalta lähtevät puiset portaat yläkertaan. Oikealla näkyy keittiö. Sinne astuessa paljastuu tulisija, joka hehkuu lämpöä.

Olohuoneessa Koivisto-Franckin mies Carsten tervehtii iloisesti englanniksi, ja perheen kaksi pientä poikaa tarkastelevat tilannetta uteliaina. Anna Koivisto-Franck nojaa keittiön ovensuuhun.

– Tämä on tällainen ihan tyypillinen rintamamiestalo. Kotoisa ja vaatimaton asumus, jossa on hyvä pitää kotia.

Ja täysin päinvastainen talo kuin se, jossa nelihenkinen perhe asui Chicagossa vielä kaksi vuotta sitten.

Koivisto-Franckien aiempi talo Amerikassa.
Koivisto-Franckit asuivat Amerikassa koristeellisessa ja tilavassa tiilitalossa.Anna Koivisto-Franck

Miljoonakaupungista pikkukylään

Koivisto-Franckit ovat aina olleet vanhojen talojen harrastajia. Yhdysvalloissa perhe asui 1920-luvun brick bungalow -tyylisessä talossa. Kyseessä oli koristeellinen tiilitalo.

– Siellä oli neljä makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta. Aivan liikaa tilaa, naurahtaa Anna Koivisto-Franck.

Chicagossa perhe asui melko tiiviisti rakennetussa kaupunginosassa, noin 20 minuutin metromatkan päässä Chicagon ydinkeskustasta. Siellä oli paljon nuoria perheitä, pikkukauppoja ja leipomoita. Haittapuolena olivat loputtomat ruuhkat.

– Autolla töihin matkaaminen tuotti tuskaa, vaikka työpaikkamme olivat vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Turhautuminen siihen oli yksi suurimmista syistä miksi halusimme pois miljoonakaupungista.

Nyt uudessa asuinpaikassa, Jaalassa Kouvolassa, nuo ruuhkat ovat muisto vain. Asukkaita pikkukylässä on reilusti alle kaksi tuhatta.

Rintamamiestalot tuovat sukupolvet yhteen

Perhe päätti muuttaa Suomeen ennen kuin lapset menisivät kouluun. Vanhemmat halusivat varmistaa, että he oppisivat suomen kielen.

– Lähdimme etsimään joko hirsitaloa tai rintamamiestaloa, joista jälkimmäinen löytyi hyvään hintaan ja hyvältä paikalta. Talotyyppi kiehtoi minua suomalaisena, sillä omien isovanhempieni koti oli rintamamiestalo, Anna Koivisto-Franck kertoo.

Perinnerakentamiseen erikoistunut kirjailija Hannu Rinne kertoo, että "takaisin maalle" -ajattelu on yhä yleisempää.

– Rintamamiestaloihin liittyy nostalgiaa. Ne herättävät tunnemyrskyjä ja halua pelastaa ne, toisin kuin esimerkiksi 90-luvun omakotitalot.

Lastenhuone rintamamiestalossa.
Anna Koivisto-Franck halusi lastenhuoneeseen paljon väriä. Tiina Karppi / Yle

Yhdessä rintamamiestaloissa on saattanut viettää aikaa jopa kolme sukupolvea. Ensimmäisenä he, jotka rakensivat talon ja perustivat perheen sodan jälkeen. Tämän perheen lapset kasvoivat siellä.

– He olivat kenties iloisia kun pääsivät sieltä pois, sillä talo saattoi tuntua kylmältä ja ahtaalta, Hannu Rinne hymähtää.

Kolmas sukupolvi koostuu puolestaan heistä, jotka ovat käyneet rintamamiestalossa isovanhempien luona.

– Siellä on juoksenneltu pihamaalla ja paistettu mummon kanssa pullaa. Tämä on se sukupolvi, joka on nyt innostunut rintamamiestaloista.

Aivan kuin Anna Koivisto-Franck, jolla on paljon lapsuusmuistoja isovanhempiensa rintamamiestalosta.

Rintamamiestalo toi aikanaan uudenlaisen ratkaisun asumiseen

Virallisemmin rintamamiestaloja voi kutsua jälleenrakennusajan pientaloiksi. Sotien jälkeen Suomessa ongelmaksi oli noussut luovutetun alueen väestön uudelleenasuttaminen.

Asumiseen tarvittiin uudenlaisia, nopeita ja edullisia ratkaisuja.

– Syntyi konsepti, jossa rakennusmateriaalina käytettiin lautaa ja sahanpurua. Talon keskellä oli piippu, jonka ympärillä huoneet ovat, kertoo perinnerakentamisen asiantuntija Hannu Rinne.

Tyypillisesti nelijakoisessa alakerrassa oli eteinen eli porstua, kaksi huonetta ja keittiö. Yläkerrassa oli käyttöullakko, joka vähitellen muutettiin asuintiloiksi tilantarpeen kasvaessa. Talossa oli usein myös kellarikerros.

Standardisointi oli tärkeää: kaikki suunniteltiin valmiiksi ovenkahvoja myöten.

– Siten saatiin hämmästyttävän nopeasti suuri määrä taloja rakennettua.

Yhteensä rintamamiestaloja rakennettiin Suomeen reilut 200 000. Nyt niitä remontoidaan innolla.

Viiluovinen kaappi.
Anna Koivisto-Franckille oli tärkeää palauttaa rintamamiestaloon alkuperäistä tyyliä muun muassa aitojen viiluovien avulla. Tiina Karppi / Yle

"Remontoinnista on tullut ikään kuin harrastus"

Koivisto-Franckien ostama talo oli kuulunut aikaisemmin vain yhdelle omistajalle, joka asui siellä kuolemaansa saakka. Talo oli remontoitu 80-luvulla.

Koivisto-Franckit halusivat palauttaa sinne vanhan talon charmia.

– Haimme alkuperäistä tyyliä ja jätimme paikoilleen kaiken, mikä toimi. Palautimme myös muun muassa alkuperäiset viiluovet paikoilleen. Pinnat menivät uusiksi, sillä meillä oli tietyt visiot: halusimme paljon väriä, tapettia ja lautalattiat.

Nyt kun talon sisällä remontti alkaa olla loppusuoralla, perhe odottaa, että piha alkaisi vihertää.

– Takapihalla oli ennen iso perunapelto. Siksi meillä ei ole nurmikkoa, Anna Koivisto-Franck naurahtaa.

Hän on huomannut, että uudesta asumuksesta löytyy aina jotakin pientä puuhaa.

– En tiedä, onko täällä koskaan täysin valmista. Remontoinnista on tullut ikään kuin harrastus.

Eivätkä Koivisto-Franckit ole yksin: vallitsevan koronavirustilanteen myötä suomalaisilla on jäänyt yhä enemmän aikaa kotinsa paranteluun ja esimerkiksi pintaremonttia tehdään ahkerasti.

Lisäksi Suomen Kiinteistönvälittäjät ry:sta arvioidaan, että tilanteen seurauksena omakotitalojen myynti voi vauhdittua, kun ihmiset huomaavat tarvitsevansa ympärilleen lisää tilaa.

Rintamamiestalon keittiö.
Koivisto-Franckien remontti on jo viittä vaille valmis. Tiina Karppi / Yle

Suomalaista vaatimattomuutta

Koivisto-Franckien perhe teetti valtaosan talonsa remontista ammattilaisilla. Pariskunta kuitenkin kääri hihansa myös itse kun siihen oli mahdollisuus. He opiskelivat ahkerasti etukäteen, kuinka rintamamiestalo tulee remontoida.

– Parasta on ollut huomata, kuinka paljon osaa tehdä omin käsin, Anna Koivisto-Franck kertoo.

Hän tietää, että rintamamiestalon remontissa on monta mahdollista vaaranpaikkaa rakennusfysiikkaan liittyen. Pääsääntöisesti rintamamiestalojen rakenteet ja materiaalit ovat hengittäviä. Asumisen synnyttämää kosteutta saa siirtyä jonkin verran seinärakenteisiin ja yläpohjarakenteisiin, koska se siirtyy sieltä itsestään ulkoilmaan jäämättä vangiksi rakenteisiin.

– Kun remontteja tehdään nopeasti ja halvalla esimerkiksi muovimattoja ja -tapetteja käyttäen, kosteuden siirtyminen voi pysähtyä muoviin. Siitä voi syntyä vaurioita, kertoo perinnerakentaja Hannu Rinne.

Anna Koivisto-Franck lisää puita takkaan.
Anna Koivisto-Franck kertoo perheen lämmittävän taloa mielellään puilla. Tiina Karppi / Yle

Anna Koivisto-Franck on huomannut, että tästä syystä rintamamiestaloja saatetaan pitää kylminä ja vetoisina. Hän itse kokee, että ilma pysyy ennemminkin raikkaana.

– Olemme ihan mielellämme talvella villasukat jalassa ja kesällä ikkunat auki.

Talo on hyvin erilainen kuin heidän aiempi asumuksensa, mutta perhe on tyytyväinen valintaansa. He yllättyivät, kuinka vaivatta he mahtuivat alle sataneliöiseen asuntoon ja kuinka hyvin perinteinen rintamamiestalo on taipunut lapsiperheen käyttöön.

Selväksi on käynyt, että he asuvat mieluummin Jaalassa ja vierailevat Chicagossa, kuin toisin päin.

– Elämään rintamamiestalossa kätkeytyy tietynlaista suomalaista vaatimattomuutta. Täällä on kaikki, mitä asumiseen vaaditaan.

Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella 8.4. kello 23 saakka.