1. yle.fi
  2. Uutiset

Tommi Kinnusen kolumni: Ei koskaan sopiva hetki

Kasvatusalalle ei työntekijöitä tahdota houkutella, kirjoittaa Tommi Kinnunen.

opettajat
Tommi Kinnunen
Kalle Mäkelä

Koronaepidemia on vienyt monet suomalaiset outoon tilanteeseen. Kuka olisi pari kuukautta sitten osannut kuvitella istuvansa päivällä kotona tekemässä etätöitä? Miten moni olisi osannut arvata samalla paimentavansa alakoululaisten etäopiskelua ja hoitavansa siinä sivussa päiväkotilasta?

Ja kukapa olisi uskonut, millaiseen digiloikkaan suomalaiset opettajat pystyvät! Yhden päivän varoajalla koulu siirrettiin pitkälti etäopetukseksi. Opettajat väänsivät kaiken osaamansa toisenlaiseksi kuin ennen, opettelivat yötä myöten kymmenet sovellukset ja naputtelivat pitkät oppilaslistat niiden käyttäjätietoihin. Miten voi hoitaa suulliset esitykset tai kemian demonstraatiot? Mitä materiaaleja voisi kotoa löytää käsityön projekteihin? Heikoimmassa tilanteessa ovat alkuopetuksen opet, jotka joutuvat suunnittelemaan tunnit sekä paikalla oleville että kotiin jääneille.

Työpäivät ovat venyneet pitkiksi, kun liki kaikki oppilastyö on kirjallista dokumentointia. Opettajat istuvat pikkutunneille asti tarkistamassa tehtäviä sekä palautettuja tekstejä ja antavat niihin palautetta. Media on jo uutisoinut väsymyksen kasvamisesta.

Mutta ammattitaitonsa opettajat ovat osoittaneet. Varmasti poikkeusaika on opettanut monelle vanhemmalle sen, kuinka tärkeää on toimiva varhaiskasvatus ja koululaitos. Tuntuu siltä, että jonnekin katosivat myös ne yhteiskunnallisen keskustelun äänenpainot, joiden mielestä julkinen sektori on pelkkä menoerä.

Yhteiskunnallisesta keskustelusta löytyy opetusalan arvostusta ja poliitikkojen juhlapuheissa työtä kiitellään. Palkkaneuvottelut ovat sitten toinen juttu.

Opettajien työehtoneuvottelut loppuivat maaliskuun lopussa tuloksettomina. Opettajien ammattijärjetön puheenjohtajan Olli Luukkaisen mukaan (siirryt toiseen palveluun) neuvotteluissa tarjottiin lähinnä työehtojen heikennyksiä eikä edes kevään yleisestä palkankorotustasosta päästy yksimielisyyteen.

Opettajista on pian pula. Varhaiskasvatuksen koulutuslinjojen hakijamäärien tipahtamisesta on kerrottu jo pitkään, samoin myös luokanopettajaksi tahtovien määrässä on viime vuosina tapahtunut (siirryt toiseen palveluun)rajua laskua.

Miksi kukaan ei ikinä väitä vaikkapa insinöörikoulutusta kutsumukseksi, vaikka tuhannet miehet hakeutuvat juuri sinne?

Muilla aloilla työntekijöitä houkuteltaisiin palkalla. Vaikkapa kovasti kaivattuja IT-alan ammattilaisia on houkuteltu taloon paitsi hulppeilla tienesteillä, myös oheishyödykkeillä kuten parturipalveluilla tai työpaikan omalla olutmerkillä. Enpä ole kuullut kasvatuspuolella olleen koskaan tarjolla olutta tai edes kilpailukykyistä palkkaa. Päinvastoin, pääkaupunkiseudun kunnat ylläpitivät jopa palkkakartellia, jottei varhaiskasvatuksen ammattilaisten palkkakisa pääsisi käynnistymään.

Kasvatuspuolen palkkavaatimuksille ei neuvottelupöydissä ole milloinkaan hyvä hetki. Priimaa laatua työltä odotetaan, ja ainakin PISA-tulosten mukaan myös saatu, mutta vuodesta riippuen palkankorotuksiin ei ole varaa joko talouden ylikierrosten tai uhkaavan laman takia. Työntekijäpulaan on vastattu lähinnä koulutusmääriä nostamalla. Valikoituuko silloin opettajiksi paras aines?

Tuntuu kuin opettamista pidettäisiin yhäkin kutsumusammattina, johon markkinatalouden lainalaisuudet eivät yltäisi. Kummallista vain, että sellaisiksi lasketaan vain naisvaltaisten alojen työt. Miksi kukaan ei ikinä väitä vaikkapa insinöörikoulutusta kutsumukseksi, vaikka tuhannet miehet hakeutuvat juuri sinne? Eikö se olisi yhtä mainio peruste pitää palkkaa alhaisena?

Ymmärrän, että työehtosopimusneuvottelut ovat vaikeat tilanteessa, jossa tulevasta ei tiedä kukaan. Vientialojen merkitys kansantaloudelle on helppo osoittaa luvuin, mutta luulisi korona-ajan paljastaneen kasvatusalan merkityksen. Opettajakunta kannattaa pitää yhtä pätevänä kuin tähänkin asti.

Tommi Kinnunen

Kirjoittaja on Kuusamossa syntynyt äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori sekä kirjailija. Häntä kiinnostavat teatteri, remontointi ja nikkarointi. Hän on vakuuttunut, että ainoastaan Koillismaalla on oikean näköistä metsää.

Kolumnista voi keskustella 13.4. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Heikki Valkama: Korona toi Wilman taas otsikoihin – nyt on aika paljastaa parjatun ohjelman salattu historia

Reetta Rädyn kolumni: Etäkoulu paljastaa, miksi tavallinen koulu on niin hieno asia

Sari Kontran kolumni: Tärkein koulutuksellinen pääomamme on luottamus

Lue seuraavaksi