Sari Kontran kolumni: Muistiinpanoja korona-ajan koulusta

Korona-ajan lähiopetuksessa korostuvat hallittu yhdessäolo, käsienpesu ja rutiinit, kirjoittaa opettaja Sari Kontra.

peruskoulun ala-aste
Sari Kontra, Yle, 19.12.2019
Juha Kivioja / Yle

– Ja osa teistä menee harjoittelemaan yhdysluokkaan. Kyläkoulutkin tarvitsevat opettajansa tulevaisuudessa.

Harjoittelukoulun opettajan ääni kantaa väkijoukon yli ilman mikrofonia. Joku tulee myöhässä ja puikkelehtii istumaan toisten lomitse. Auditorion ulkopuolella paukkuu pakkanen, tyypillinen pohjoiskarjalaiselle mannerilmastolle tammikuussa.

On vuosi 2008, ja olen opiskelutoverieni kanssa opettajaopintojemme ensimmäisen opetusharjoittelun infotilaisuudessa. Hymyilen itsekseni infotilaisuutta pitävän opettajan sanoille, sillä tiedän kyläkoulujen olevan katoava luonnonvara. Joka kevät suvivirren soitua kouluja lakkautetaan eri puolilla maata, pääasiassa Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Olen yksi yhdysluokkaan opetusharjoitteluun päätyvistä opiskelijoista. Suunnitelmissani ei ole kyläkoulun opettajan ura maaseudulla tai saaristossa, mutta päätän ottaa harjoittelun kokemuksen kannalta. Kolme harjoitteluviikkoa tarjoavat pintaraapaisun yhdysluokan opettajan elämään.

Myöhemmin opiskeluaikanani sijaistan muutaman viikon ajan yhdysluokanopettajaa pienessä koulussa. Tuon sijaisuuden päätyttyä olen melko varma, etten koskaan enää työskentele yhdysluokassa.

On vuosi 2020, ja istun opettajanpöydän ääressä Vantaalla. Ikkunalaudan käsidesipullo kylpee maaliskuun auringossa, joka paistaa pihapuiden lomitse vanhan ruutuikkunan läpi. Tyypillisesti tähän aikaan vuodesta ihmettelisin tippuvia räystäitä ja lisääntyvää lämpöä, mutta tämä kevät on kaikkea muuta kuin tyypillinen: ennätysleudon talven jälkeen puut ja pensaat ovat heränneet kevääseen viikkoja etuajassa. Sosiaalisessa mediassa joku kertoo nähneensä jo perhosen.

Koronavirus on saanut koko suomalaisen koulujärjestelmän loikkaamaan etäopetukseen parin päivän varoitusajalla, mutta pieni osa oppilaista on oikeutettuja opetukseen koululla. Päädyn lähiopettajaksi omasta halustani, mutta ennen kaikkea siksi, ettei minulla resurssiopettajana ole normaaliarjessa kiinteää opetusryhmää.

Kouluarki kietoutuu käsidesin, turvaetäisyyden vaalimisyritysten ja käsienpesun ympärille.

Nyt korona-aikana koulumme yhdysluokassa on vaihtuva määrä oppilaita kolmelta alimmalta luokalta. Koulumme lähiopetus on keskitetty päärakennuksen muutamaan luokkatilaan. Kanssani työskentelee työpari sekä avustajia. Kaipaan kahdentoista vuoden takaisen opettajani vinkkejä yhdysluokkaopetuksen organisoimiseen.

Ikkunan takana jylistää lentokenttäbussi, jossa pari matkustajaa nuokkuu ruutujensa äärellä. Bussit ovat tavallisesti niin täysiä, että niihin mahtuu hädin tuskin seisomaan. Tänään koulumme lähipysäkiltä ei nouse kyytiin yhtään matkustajaa.

Ensimmäiset päivät uusien oppilaiden kanssa ovat opettelua ja tutustumista. Meitä kaikkia jännittää, ja minusta tuntuu kuin olisin aloittanut lukuvuoden keskellä kevätlukukautta. Lasten kysymykset ja pohdinnat täyttävät opetustuokiot.

Pikkuoppilaat nauttivat tyhjästä koulusta. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen he pyytävät taukoliikunnaksi seikkailua, mikä tarkoittaa juoksemista yläkoulun tyhjillä käytävillä. Seikkailun lomassa pistäydymme myös biologian luokassa, jonka täytetyt eläimet ja luokan varaston ovessa roikkuva pikkuruinen luuranko säilyvät oppilaiden puheissa vielä pitkään.

Lähikontaktin täydellinen välttäminen on mahdotonta, ja ennen kuin ehdin koronaa sanoa, muutamat oppilaat ovat jo sievässä pinossa luokan takaosan säkkituolin päällä. Kertaamme yhdessä turvaetäisyyden merkitystä ja oikeaa yskimistekniikkaa.

Kouluarki kietoutuu käsidesin, turvaetäisyyden vaalimisyritysten ja käsienpesun ympärille. Jo muutaman päivän aktiivisen kuuraamisen jälkeen omat rystyseni muistuttavat Atlas-vuoristoa, joka pilkisti historian luokan opetuskartan alareunassa. Kevätlukukautta rytmittävät pääsiäinen, vappu ja helatorstai tuntuvat poikkeusaikana lähes merkityksettömiltä. Koulua käydään päivä kerrallaan.

Toisen lähiopetusviikon aikana rutiinit alkavat muotoutua. Aloitamme koulupäivät yhdessä, jonka jälkeen oppilaat hajaantuvat työskentelemään turvallisesti muutaman oppilaan ryhmiin eri tiloihin. Myös loppupäivästä opiskelemme tovin yhteisesti, yleensä ulkona keväästä nauttien. Vaikka koronavirus ei tunne kalenteria, olen onnellinen, että tämä epidemia osuu kevätkuukausille.

Kolmannen viikon aikana Uusimaa suljetaan ja myös koulujen poikkeusoloja jatketaan kuukaudella. Oppilaat valmistavat työparini ohjauksessa teknisen työn luokassa tasapainolaudat, joita he kilvan kokeilevat tyhjillä käytävillä. Lasten nauru kaikuu tiiliseinistä, eikä meistä kukaan hetkeen muista maailmaa ympärillämme hiljentäneitä poikkeusoloja, jotka jatkuvat vielä pitkään.

Sari Kontra

Kirjoittaja on juvalaissyntyinen opettaja, joka haaveilee ystäviensä halaamisesta ja kirjastossa käymisestä.

Aiheesta voi keskustella 16.4. klo 23.00 asti.

Lue myös:

Sari Kontran kolumni: Tärkein koulutuksellinen pääomamme on luottamus

Reetta Rädyn kolumni: Etäkoulu paljastaa, miksi tavallinen koulu on niin hieno asia

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Uusimmat uutiset koronavirustilanteesta puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus