Kun Teija Hakalin erosi, hän sai vihdoin olla yksin – nyt hän jakaa yöpostia ja nauttii korona-ajasta

Persoonallisuuspiirteet voivat vaikuttaa siihen, miten ihminen kokee korona-ajan.

introversio
Teija Hakalin kodissaan Korialla.
Teija Hakalin työskentelee postinjakelussa yövuoroissa. Kuvassa Teija on kotonaan. Antro Valo / Yle

Vielä ennen maaliskuuta 44-vuotiaalla Teija Hakalinilla oli tapana mennä katsomaan jääkiekkopeliä tai viedä kaksi poikaansa treeneihin autolla. Sitten Suomeen tuli koronavirus.

– Huomaan, ettei elämäni ole juuri muuten muuttunut. Korona on ollut helppoa aikaa. Pojan kanssa esimerkiksi leivottiin viime viikolla. Siivoaminen jatkuu niin kuin ennenkin. En käy kuntosalilla ja voin lähteä kävelemään ulos, jos haluan.

Teija Hakalin kertoo nauttivansa siitä, että saa olla yksin ja juoda aamukahvinsa rauhassa aivan niin kuin ennenkin.

Toki kaikki haluavat ja tarvitsevat sosiaalisia kontakteja. Kyse on enemmänkin siitä, kuinka paljon. Teija Hakalin on introvertti ja hänelle riittää vähempi.

Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeilan mukaan korona-aika voi olla helpompaa introvertille sosiaalisten kontaktien näkökulmasta.

– Yksioikoisia johtopäätöksiä, että näillä on helpompaa ja noilla vaikeampaa, ei voi tehdä. Introvertille muutos on kuitenkin vähäisempi. Jos on introvertti, jonka on tärkeää käydä museossa, sitä ei tietenkään voi nyt tehdä. Hänelle yleensä vähemmän on enemmän.

Introvertti on Korkeilan mukaan sensitiivisempi sosiaalisille ärsykkeille kuin ekstrovertti. Introvertti tarvitsee sosiaalisesta kuormituksesta toipuakseen enemmän yksin olemista.

– Yksi nykyajan väärinkäsitys on, että se on sisäänpäinkääntyneisyyttä tai että se on jotenkin ongelmallinen asia. Taipumusta ekstroversioon yhä yliarvostetaan.

Ihmisten tapaaminen kuormittaa

Välillä Teija Hakalin kuormittuu tapaamistaan ihmisistä. Näin on myös koronan aikaan, vaikka hän välttääkin ihmisten tapaamista.

Jos kohdalle osuu huono päivä, Hakalin ei halua jutella ihmisille kauppareissullaan.

– Jos tulee joku tuttu kaupassa vastaan, saatan kääntyä ympäri, jos en halua puhua. Välillä koen, että haluankin puhua ja nautin kuulumisten vaihtamisesta.

Teija Hakalin kodissaan Korialla.
Teija Hakalin asuu rivitalokolmiossa Kouvolassa kahden poikansa kanssa. Antro Valo / Yle

Hän ajattelee, että paremmin tienaavat eivät voi koskaan ymmärtää pienituloista yksinhuoltajaa. Hakalin ei pidä ihmisistä, jotka eivät tarkoita sitä, mitä sanovat.

– He kysyvät sen pakollisen kysymyksen "mitä kuuluu", mutta se ei tarkoita mitään. Ihminen haluaa kuulla vastauksen, että elämä on ihanaa.

Hakalin on suorasanainen, eikä pidä teennäisyydestä. Hän on kuullut sanovansa asiat liiankin suoraan välillä.

– Mieluummin ilmoitan ihmisille, että en tykkää tuosta ja sillä siisti. Olen oppinut kotona siihen, että pitäisi puhua totta ja olla ystävällinen kaikille. Myös yksin olemisen opin kotoa.

Jäi lapsena helposti yksin

Kun Hakalin oli lapsi, hän viihtyi itsekseen hevostallilla. Hän rakasti lukemista ja kävi yksin kirjastossa.

– Minulla ei ollut silloinkaan mikään ongelma käydä yksin kirjastossa ja uppoutua kirjaan. Sitä teen vieläkin.

Hakalin sai uskonnollisen kasvatuksen ja kuuluu tänäkin päivänä helluntaiseurakuntaan. Jos oli vähänkin erilainen kuin muut 1980–90-luvulla, jäi helposti yksin.

– Se oli monelle kauhistus. Oli tilanteita, jolloin kukaan ei leikkinyt minun kanssani.

Joku voisi puhua kiusaamisesta porukan ulkopuolelle jäämisen takia. Hakalinia tämä ei ole häirinnyt koskaan. Yksinolo lapsena ei ole häneen vaikuttanut, eikä hän näe lapsuuttaan negatiivisessa valossa.

– Veljeni on sen verran nuorempi, että hänen kanssaan olen viettänyt aikaa vasta aikuisena enemmän. Olen kai tottunut olemaan pienestä pitäen yksin. Kai introverttius kumpuaa sieltä.

Uskontonsa takia Hakalin on ollut aina absolutisti ja valikoi seuraansa sellaiset ihmiset, jotka toimivat samoin.

– En käytä kaljaa tai tupakoi. En osaa kiroilla, enkä tykkää, että minulle kiroillaan.

Yksin töissä postin yövuoroissa

Koulutukseltaan Teija Hakalin on laitoshuoltaja, mutta on työskennellyt 17-vuotiaasta saakka Kouvolassa postinjakelussa yövuoroissa. Hän jakaa Kouvolan Sanomia. Samaa työtä teki myös hänen äitinsä.

Hakalin ajaa yövuorossa tietyn reitin yksin ja kuuntelee samalla musiikkia.

– On tämä unelma-ammatti introvertin näkökulmasta. Työ ei varmasti onnistuisi, jos ei nauttisi yksinolemisesta.

Teija Hakalin autonsa edessä Korialla.
– Postinjakelussa ei tarvitse puhua kellekään, vaan tärkeintä on se, että on töissä ja asiakkaiden luona ajoissa, kertoo Teija Hakalin. Antro Valo / Yle

Turun yliopiston Jyrki Korkeilan mukaan introvertit ja ekstrovertit hakeutuvat aloille, mikä sopii omalle temperamentille. Tietyillä lääketieteen aloilla kuten psykiatrialla on todennäköisesti enemmän introvertteja ja kaupallisilla aloilla enemmän ekstrovertteja. Introvertit voivat viihtyä keskittymistä vaativissa ammateissa. Markkinoinnin asiakaskontakteissa tarvitaan ekstroversiota.

– Se ei tarkoita, ettei introvertti voi olla hyvä asiakastyössä. Jos samalla työpaikalla on ekstroverttejä ja introverttejä, heidän voi olla vaikea ymmärtää toisiaan. Introvertti voi kokea ekstrovertin häiritsevänä.

Yksinäisyyden tunne vaivaa välillä

Teija Hakalinin työssä sosiaalisia kontakteja ei juurikaan ole. Siksi Hakalin kokee joskus yksinäisyyttä. Olisi kiva myös jutella työkavereiden kanssa.

Koronan aikaan on vielä tiukempaa, sillä postinjakelussa on rajoitus, että laiturille eivät saa mennä työntekijät yhtä aikaa. Lisäksi työpaikan autolla ajaa vain sama henkilö.

Teija Hakalin kodissaan Korialla.
Toisinaan Teija Hakalin kokee myös yksinäisyyttä. Antro Valo / Yle

– Toki rajoitukset tulevat tarpeeseen. Nyt koronan aikana sen huomaa, että kun on siellä yksin ja jos olen kotona yksin, on välillä liiankin yksinäistä. En näe työvuoron aikana muita postin työntekijöitä, vaan ainoastaan valvojan. Kotona sitä huomaa puhuvansa joskus seinille.

Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan osa ihmisistä on ennen korona-aikaa saanut päivän sosiaaliset kontaktit töissä tai vanhempainillassa. Heillä ei ole verkostoa, joka pitää koko ajan toisistaan huolta, kuten ekstrovertilla usein on. He saattavat pudota vakavammin yksinäisyyteen.

Avioerosta helpotus – vihdoin sai olla yksin

Aina Teija Hakalin ei ole ollut näin paljon yksin kuin nykyään. Vuoteen 2017 asti hän asui poikiensa sekä silloisen aviomiehensä kanssa Kouvolassa omakotitalossa. He ehtivät olla yhdessä 17 vuotta, kunnes erosivat neljä vuotta sitten.

Eron jälkeen Hakalin sanoi itselleen ääneen, ettei uutta miestä tule. Avioerosta syntyi myös oivallus, jota hän ei ollut ennen täysin ymmärtänyt – vihdoin sai olla yksin.

– En ole aina tietoisesti tiennyt sitä. Se ei minun maailmaa heilauttanut, sillä siivoaminen ja poikien harkkoihin kuskaaminen jatkui eron jälkeenkin.

Hakalin on 13- ja 16-vuotiaiden poikiensa yksinhuoltaja ja asuu heidän kanssaan rivitalokolmiossa Kouvolassa.

– Olen nauttinut siitä, että voin olla sängyssä yksin. Siellä on korkeintaan kissa.

Sosiaalisessa mediassa introvertit ja erityisherkät ovat keskustelleet siitä, että etätöissä itse asiassa saa olla vähemmän yksin, sillä puoliso ja perhe ovat enemmän arjessa läsnä.

Hakalin ei tee etätöitä, mutta huomaa välillä haluavansa saada poikansa heidän omalle isälleen, joka asuu toisessa kaupungissa.

– Silloin pääsen yksinään saunaan makaamaan keskelle lauteita. Kun on kaksi äänekästä poikaa ja molemmat ovat hetken poissa, laitan televisionkin niin pienelle, että juuri ja juuri ääntä kuuluu.

Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila kertoo, että introvertti henkilö on herkempi melulle kuin ekstrovertti.

Hakalinille ajatus jonkun kanssa olemisesta vuorokauden ympäri on sietämätön. Untakin voi olla vaikeaa saada, jos ääntä on liikaa.

– Jos toinen hymisee tai kuorsaa, minä en nuku. Joskus kissankin ääni häiritsee, kun se kehrää liian lujaa.

"Olen oppinut pärjäämään vähällä"

Hakalinilla on muutama ystävä. Yksi asuu Turussa ja toinen Hyvinkäällä. Heidän kanssaan hän puhuu viikottain. Kouvolassa asuva äiti ja veli ovat myös läheisiä. Veljen kanssa hän tuli läheisemmäksi aikuisiällä.

– Voin ja haluan olla yksin, mutta voin mennä veljen luokse ja katsoa leffaa tai KooKoon matsia.

Hakalin sanoo myös välillä näkevänsä vanhoja seurakuntalaisia. Silti hänellä ei ole hirveästi kavereita tai tuttuja, keiden kanssa viettäisi aikaa.

Teija Hakalin kodissaan Korialla.
– Olen oppinut pärjäämään vähällä, olipa kyse sitten rahasta tai ystävistä, sanoo Teija Hakalin. Antro Valo / Yle

Vaikka introvertilla on Jyrki Korkeilan mukaan vähemmän sosiaalisia kontakteja kuin ekstrovertilla, se ei tarkoita, että niitä ei tarvitsisi. Yksi kontakti voi olla hänelle jopa riittävä.

Joskus Hakalin huomaa, että hänellä ei ole ketään, kuka vaihtaisi auton renkaan.

– Niinä hetkinä apua tietysti kaipaa. Minulle viime aika on kuitenkin ollut helppoa.

Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella 20.4. kello 23 asti.

Lue myös:

Miksi toinen leipoo ja toinen lamaantuu karanteenissa? Temperamentti selittää, miten reagoimme – kriisin selviytyjä voi yllättää silti

Laura Hallamaan kolumni: On aika myöntää, että introvertti pärjää työelämässä