1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. koronavirus

"Hänet vain vietiin meiltä" – espanjalaisen Susana Álvarezin surua synkistää, ettei koronavirukseen menehtyneen äidin viimeisistä hetkistä ole tietoa

Omaiset luopuvat rakkaimmistaan nyt hyvin poikkeuksellisilla tavoilla koronaviruspandemian vuoksi. Siitä voi tulla läheisille raskas taakka ja epäreiluuden tunne.

koronavirus
Susana Álvarez
Susana Álvarezin äiti kuoli koronaviruksen aiheuttamaan tautiin maaliskuun lopussa. Álvarez ei tiedä, saiko tehohoidossa ollut äiti keskusteluapua tai tietää olevansa menehtymässä.Ángel Navarrete

Äidin viimeiset hetket madridilaisessa sairaalassa ovat jääneet hänen omaisilleen hämärän peittoon. Hänen lapsensa tietävät, että koronavirustartunnan saanutta Emilia Blascoa, 79, lääkittiin loppuvaiheessa morfiinilla eikä hänellä ollut kipuja.

Mutta kävikö kukaan puhumassa eristyksissä olevalle potilaalle rauhoittavia sanoja? Silittikö joku hänen käsivarttaan lempeästi?

Kuoliko hän yksin?

On mahdollista, että omaiset eivät koskaan saa tietää.

Blasco kuoli maaliskuun lopussa päivänä, jolloin Madridin sairaaloissa yritettiin pelastaa kaikki, ketkä voitiin.

Samana päivänä Espanjassa kuoli kaikkiaan 738 ihmistä koronaviruksen aiheuttamaan tautiin.

Blascon elämä oli hiipunut Madridin Ramón y Cajal -sairaalassa nopeasti. Hoito teho-osastolla ei ollut auttanut. Hän menehtyi kuudentena sairaalapäivänään.

Blascon tyttärellä Susana Álvarezilla ei ollut mahdollisuutta jättää hyvästejä äidilleen, jonka luokse ei päässyt tartuntariskin vuoksi.

Álvarez saattoi vain odottaa puhelimen soimista ja suruviestiä ahdistuneena kotonaan, suljettu kaupunki ympärillään.

– Se oli kauhistuttavaa, luonnonvastaista, julmaa. En saanut suukottaa häntä, en tarttua hänen käteensä, en kertoa rakastavani häntä, en sanoa hyvästejä, Álvarez sanoo nyt puhelimessa Madridista.

Álvarez kertoo tunteneensa turvattomuutta ja ahdistuneisuutta. Hän tiesi hoitohenkilökunnan tekevän kaikkensa, mutta epidemian voima oli yllättänyt koko Espanjan.

– Aivan kuin hän ja me emme olisi ihmisiä laisinkaan, niin kylmäävää ja epäinhimillistä se oli.

Jaoin hänen kanssaan kaiken. Hän oli luotettuni, ystäväni, hän oli minulle kaikki.

Susana Álvarez

Tuhansiin muihin koronaviruksen uhrien omaisiin verrattuna perhe oli kuitenkin onnekas. Heillä sattui olemaan yksi perheenjäsen töissä samassa sairaalassa.

Álvarezin veli työskenteli sisätautilääkärinä toisella osastolla, ja teho-osaston henkilökunta antoi hänen pukea suojavarusteet päälleen ja vierailla äidin luona.

Hän vei äidille matkaradion, jota tämä halusi kuunnella. Kännykkää äidille ei huomattu toimittaa, koska hän ei ollut terveenäkään halunnut opetella sen käyttöä. Lääkäriveljen kautta perhe sai tietoa Blascon heikkenevästä tilasta.

Veli oli käynyt äidin luona vain tunteja ennen kuin tämän vointi ratkaisevasti huononi. Äiti oli ollut rauhallinen ja uskonut vielä paranevansa.

On epäselvää, ehtikö kukaan keskustella hänen kanssaan lähestyvästä kuolemasta.

– Minulla ei ole aavistustakaan, saiko äitini edes tietää kuolevansa, Susana Álvarez sanoo.

Kymmenillätuhansilla ihmisillä ympäri maailman on samankaltainen kohtalo kuin Blascolla ja hänen lapsillaan. Rakkaimmista luovutaan nyt hyvin poikkeuksellisilla tavoilla.

Viimeinen matka hautausmaalla.
Hautaustyöntekijät kuljettivat vainajaa Madridin Almudenan hautausmaalla 4. huhtikuuta. Hautaustoimitukseen saa osallistua enintään kolme omaista tartuntariskin välttämiseksi.Juanjo Martin / EPA

Omaiset eivät voi yleensä olla sairaaloissa läsnä sairastuneen vierellä, lohduttamassa tämän viimeisinä hetkinä.

Tuhannet kuolevat yksin, tai suojavaatteisiin pukeutuneen hoitohenkilökunnan ympäröimänä.

Hyvään kuolemaan ajatellaan usein kuuluvan kivuttomuus, kuolevan toiveiden kunnioittaminen ja läsnäolo.

– Jos kuoleva pystyy kokemaan olonsa turvalliseksi, hänellä on mahdollisuus rauhaan ja lohdulliseen oloon. Pahinta on kauhu ja paniikki, jos ei tiedä, mitä tapahtuu, kuvaa tutkija Maija Butters. Hän on saattohoitopotilaita ja kuoleman rituaaleja tutkinut uskontotieteilijä Helsingin yliopistosta.

Saattohoidossa pyritään yleensä antamaan aikaa ja tilaa sille, että kuoleva voi muistella elettyä elämää ja häntä autetaan pääsemään sinuiksi kuoleman kanssa.

Kriisitilanteessa ja potilasmäärien kasvaessa vaarana on, että tämä ei ehkä toteudu. Koronavirus on pakottanut luopumaan kuolemaan liittyvistä ikivanhoista perinteistä tavalla, joka tulee vaikuttamaan menetyksen läpikäyntiin.

Näin arvioi toinen saattohoitoon perehtynyt tutkija.

– Omaiselle voi olla traumaattista, jos hän haluaisi olla läheisen luona tämän kuollessa, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. Siitä voi tulla epäreiluuden ja vääryyden tunne, sanoo kuolemaa ja saattohoitoa tutkinut Anja Terkamo-Moisio Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitokselta.

Eri maissa on nopeasti pyritty keksimään keinoja, joilla viimeisistä hetkistä saadaan inhimillisempiä.

Ainakin Britanniassa, Italiassa ja Espanjassa omaiset ovat voineet jättää hyvästejä kuolevalle videoyhteydellä.

Brittilehti Guardian kertoi, (siirryt toiseen palveluun)kuinka maaliskuun lopussa koronaviruksen heikentämä potilas kytkettiin irti hengityskoneesta lontoolaisessa sairaalassa niin, että hänen vaimonsa ja kaksi lastaan seurasivat tapahtumaa videoyhteyden välityksellä kotoa käsin.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä koronavirusinfektioon kuolleita potilaita on ollut vielä verrattain vähän, eikä heidän saattohoitonsa ole tuonut merkittäviä haasteita. Tukea tarjotaan potilaille ja läheisille.

Husista kerrotaan Ylelle, että yksi läheinen saa tulla kuolevan potilaan vierelle suojavarustuksessa. Myös teknisiä ratkaisuja etäyhteydenpitoon läheisten kanssa suunnitellaan.

Susana Álvarez
Susana Álvarezia surettaa, että perhe ei saanut tietoa äidin tuhkauksesta. Espanjan pahimmalla epidemia-alueella Madridissa hautautustoimistot ovat pahoin ruuhkautuneet.Ángel Navarrete

Álvarezin perheessä järkytykset jatkuivat. Äidin menehdyttyä hänen puolisonsa, perheen isä Francisco Álvarez, 84, joutui hänkin koronaviruksen vuoksi sairaalahoitoon.

Äidin kokemien koettelemusten ja yhteydenpitovaikeuksien välttämiseksi isälle pakattiin heti sairaalaan mukaan kännykkä ja lukulasit. Lapset soittavat isälle kuulumisia päivittäin.

Pääsiäisen alla Francisco Álvarez oli osastohoidossa ja paranemaan päin.

Se on lapsille suuri helpotus, sillä äidin poismeno on vienyt voimat. Tilannetta on vaikeuttanut se, että hautaustoimistojen työ on ruuhkautunut pahoin ja on suorastaan kaoottista.

Perhe odotti ensin tietoa äidin tuhkausajankohdasta useiden päivien ajan. Lopulta selvisi, että vainaja olikin jo tuhkattu kaikessa hiljaisuudessa.

– Luulimme, että olisimme päässeet seuraamaan tuhkausta. Mutta hänet vain vietiin meiltä ja poltettiin, Álvarez puuskahtaa.

Espanjalaisviestimet ovat kertoneet, kuinka useilla koronavirusuhrien omaisilla ei ole ollut tietoa, missä heidän läheistensä ruumiit tai jäännökset ovat.

Viranomaiset perustivat tällä viikolla puhelinpalvelun auttamaan omaisia jäljittämään kadonneita vainajia Madridin useilta tilapäisiltä ruumishuoneilta, joita on perustettu muun muassa luisteluhalliin.

Álvarezitkin saivat soittokierroksen jälkeen selvitettyä, että uurna oli kuljetettu säilytykseen ruumishuoneelle, josta sitä ei saa toistaiseksi noutaa.

Susana Álvarezia jäytää epäilys, ovatko tuhkat todella äidin vai onko saattanut tapahtua jokin sekaannus.

Hautausmaan työntekijät asettivat arkkua paikalleen hautasyvennykseen hautausmaalla
Hautaustyöntekijät sijoittivat arkun hautasyvennykseen Santa Margarida de Montbuin hautausmaalla Kataloniassa 1. huhtikuuta.Susanna Sáez / EPA

Useissa maissa on tullut muutoksia siihen, millaisella arvokkuudella vainajia pystytään käsittelemään.

Rajoituksia on asetettu, koska ei ole varmuutta siitä, voiko koronavirus tarttua vainajista. Euroopan tartuntatautivirasto pitää (siirryt toiseen palveluun) riskiä matalana.

Hautajaiset ovat läheisille mahdollisuus kokoontua kunnioittamaan vainajaa, muistelemaan häntä ja yhdessä elettyä elämää sekä lohduttamaan toisiaan.

Mutta entä jos hautajaiset on tyystin kielletty?

Italiassa kirkoissa ei saa enää järjestää hautajaisseremonioita. Papit saavat ainoastaan lausua siunauksen hautausmaalla arkun äärellä.

Italian Bergamossa ruumisautot ajavat toisinaan vainaja kyydissä hänen kotitalonsa ohi, kuin kunniakierroksen. Omaiset voivat silloin tulla hetkeksi kadulle ja rukoilla vainajan puolesta, uutistoimisto Reuters kuvasi.

Useat hautaustoimistot ja seurakunnat tarjoavat jo Italiassa omaisille mahdollisuuden seurata siunaustilaisuutta reaaliajassa videoyhteydellä kodeistaan. Tilaisuuden katsojat osoittavat tukeaan surumielisillä hymiöillä ja sydämillä tai surunvalitteluviesteillä, kuvasi La Repubblica -lehti. (siirryt toiseen palveluun)

On ollut niitäkin, jotka julkaisevat videostriimiin kommenttikentässä jäähyväissanansa vainajalle.

Pappi siunaa vainajan arkussa ruumishuoneen pihalla
Italiassa kirkoissa ei saa enää järjestää hautajaisseremonioita, mutta papit saavat yhä siunata vainajan. Vainajaa saatettiin hautaan Bresciassa huhtikuussa. Filippo Venezia / EPA

Espanjassa hautausmenoihin osallistujia on rajattu. Paikalla saa olla vain kolme omaista nopean toimituksen aikana.

Suomessa piispat ovat ohjeistaneet, että hautajaisissa olisi enintään kymmenen osanottajaa. Lähimmät omaiset voivat kuitenkin olla läsnä, vaikka heitä olisi enemmän. Piispat myös kehottavat omaisia pitämään kappelissa ja haudalla riittävästi etäisyyttä toisiinsa.

Videolähetys siunaustilaisuudesta on myös Suomessa mahdollista.

Piispat ovat myös kehottaneet pohtimaan, voisiko esimerkiksi Pohjanmaan muistoseurojen perinne auttaa. Muistoseuroissa kokoonnutaan muistelemaan vainajaa ja ne järjestetään usein noin vuoden kuluttua kuolemasta.

Terkamo-Moision mukaan aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että jos hautajaisiin ei pääse osallistumaan, menetyksen käsittely voi jäädä kesken.

– Jos puhutaan äkillisesti kuolleista, mahdollisuudella jättää hyvästit vainajan katsomisella tai koskettamisella on hirveän suuri merkitys kuoleman ja muuttuneen todellisuuden hyväksymiselle. Mielemme tarvitsee sellaista konkretiaa.

Ruumisauto saapumassa Madridin luisteluhallille
Madridissa luisteluhalli on muutettu tilapäiseksi ruumishuoneeksi. Madrid on Espanjan pahinta epidemia-aluetta.Kiko Huesca / EPA

Etelä-Euroopan katolisissa ja yhteisökeskeisissä kulttuureissa hautajaiset ovat tyypillisesti sosiaalisia tapahtumia, joissa yhdessä oleminen korostuu.

– Näin vahvistetaan jäljelle jääneiden keskinäisiä suhteita. Etenkin kriisitilanteessa suhteiden vahvistaminen on tärkeää, rituaaleja tutkinut uskontotieteilijä Butters sanoo.

Yleensä hautajaistottumukset muuttuvat hitaasti. Nyt niitä ei juurikaan enää ole jäljellä.

Omaisia voisivat nyt auttaa toivoa luovat tarinat. Viesti siitä, että pandemiasta selvitään.

Kuoleman ja saattohoidon tutkija Anja Terkamo-Moisio

Samalla media välittää kuvastoa, jossa eri puolilla maailmaa hätäsairaaloita perustetaan messukeskuksiin tai jalkapallokentille ja armeijan ajoneuvot kuljettavat ruumisarkkuja.

Loppua ei näy, koska jylläävään virukseen ei ole rokotetta eikä lääkettä.

Terkamo-Moisio uskoo, että omaisia voisivat nyt auttaa toivoa luovat tarinat. Viesti siitä, että pandemiasta selvitään.

– Jos kuolema ei tapahdu niin kuin on toivonut tai ei pysty jättämään jäähyväisiä tai olemaan läsnä, järkyttää se perusturvallisuuden tunnetta entisestään. Turvallisuuden tunteen välittäminen, että tästä selvitään, voisi olla eduksi.

Susana Álvarez ulkona puistossa kotikaupunginosassaan Madridissa
Álvarezien perhe suunnittelee järjestävänsä yhteisiä tilaisuuksia äidin ja puolison muistolle pandemian jälkeen.Ángel Navarrete

Myös Álvarezit haluavat muistaa Blascoa ja kokoontua yhteen sitten, kun pandemia on saatu kuriin.

Blasco oli suvun voimanaisia, joka ei itse ollut pystynyt käymään kouluja Espanjan sotilasvallan aikana mutta joka patisti omat lapsensa akateemisiin opintoihin ja ponnistelemaan. Hän itse työskenteli ompelijana ja porrassiivoajana ja huolehti siitä, että lapsilta ei puuttunut mitään.

Susana Álvarezilla ja äidillä oli tapana puhua joka aamu puhelimessa heti tyttären herättyä. Ikääntyneet vanhemmat asuivat kävelymatkan päässä.

–Jaoin hänen kanssaan kaiken. Hän oli luotettuni, ystäväni, hän oli minulle kaikki, Álvarez sanoo.

Äiti oli toivonut polttohautausta mutta hän ei olisi halunnut hautajaismenoja, koska perhe ei ole uskonnollinen. Hän olisi kuitenkin halunnut perheen viettävän aikaa tiiviisti yhdessä.

Siksi koko lähisuvun on tarkoitus mennä yhdessä syömään mereneläväravintolaan äidin kunniaksi sitten joskus, kun ravintolat jälleen avataan.

Juuri siitä myös äiti olisi pitänyt, Álvarez pohtii.

Jos kaikki menee hyvin, isä saattaa päästä pian pois sairaalasta. Álvarez unelmoi jo pitkistä puistokävelyistä yhdessä. Hän on myös päättänyt viettää niin paljon aikaa kuin mahdollista isän kanssa, silloinkin kun arki ja töihinpaluu jälleen koittavat.

Jossain kohtaa Álvarezin perhe pääsee varmasti hakemaan äidin tuhkatkin. Susana Álvarez haluaisi mieluiten pitää uurnan lähellään, mutta siitä pitää keskustella vielä muiden perheenjäsenten kanssa.

– Äiti on meidän kanssamme ja meissä.

Jutussa on käytetty lähteinä myös: Reuters, BBC, The Guardian, The Atlantic, La Repubblica, La Stampa, El País, El Mundo.

Lue myös:

Vanhusten elvytyskieltopäätöksiä on ryhdytty tekemään puhelimitse koronaepidemian vuoksi – Valvira: Näin merkittävää hoitopäätöstä ei tulisi tehdä etänä.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin kello 23 asti.

Lue seuraavaksi