Pientä hyljevauvaa yritettiin palauttaa mereen, mutta se nousi sinnikkäästi takaisin maalle – lopulta selvisi, että se oli kuolemaisillaan

Muutamien päivien ikäinen harmaahylkeen poikanen oli joutunut eroon emostaan liian aikaisin.

hylkeet
Harmaahylkeen poikanen
Vielä pentukarvainen harmaahylkeen poikanen makasi uupuneena polun tuntumassa Kotkassa. Teea Lindqvist

Reilu viikko sitten tiistaina, vain muutaman sadan metrin päästä Kotkan kaupungin keskustasta ulkoilijat tekivät epätavallisen havainnon. Merestä oli kömpinyt rannalle harmaakylkeen poikanen eli kuutti.

Paikalle hälytetyt poliisi ja pelastuslaitos olivat jo yrittäneet palauttaa poikasta takaisin mereen. Poikanen ei kuitenkaan halunnut sinne palata, vaan tuli takaisin rantaan.

– Se on yleensä merkki siitä, että sillä ei ole kaikki hyvin ja sillä on todellinen hätä, kertoo Kotkan seudun eläinsuojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja Mallu Honkanen.

Lopulta poikanen käärittiin Honkasen auton takakontista löytyneeseen koiravilttiin. Luontoonkaan sitä ei voinut jättää, koska luonnonsuojelulaki velvoittaa auttamaan hädässä olevaa luonnonvaraista eläintä.

– Hylkeellä on voimakkaat hampaat, kuten koiralla. Sen kanssa saa olla tosi varovainen, kertoo Honkanen.

Ei tarpeeksi pyöreä

Kotkan seudun eläinsuojeluyhdistyksestä Mallu Honkanen kertoo nähneensä uransa aikana useita hylkeenpoikasia. Tästä hän huomasi heti, ettei se selviä ilman ihmisen apua.

– Ulkopuolisen silmin poikaset näyttävät pieniltä, söpöiltä, isosilmäisiltä ja pyöreiltä. Sen verran on vuosien mittaan silmä harjaantunut, että tämä ei ollut ihan niin pyöreä kuin sen pitäisi olla, kertoo Honkanen.

Mallu Honkanen lähti viemään talteen otettua harmaahylkeen poikasta kohti Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen hoitopaikkaa, joka yhdistyksellä oli tarjota Uudenmaan maakunnan ulkopuolella. Esimerkiksi Korkeasaareen poikasta ei voinut koronarajoitusten takia lähteä viemään.

– Poikanen oli tosi heikkona, kun se meille tuli. Se oli alilämpöinen ja tärisi, kertoo Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Nella Muurinen.

Harhaahylkeen poikanen rannalla
Pieni kuutti ei halunnut takaisin mereen, vaan pyrki sieltä uudestaan pois. Se on usein merkki kylmettymisestä. Teea Lindqvist

Muurinen kertoo, että poikanen saa ravintoa muutaman tunnin välein. Sitä syötetään niin, että ravinto laitetaan letkulla suun kautta suoraan mahalaukkuun. Lisäksi pidetään huolta, että lämpöä on tarpeeksi.

– Jos se on toipuakseen, niin näillä hoidoilla se yleensä toipuu, kertoo Muurinen.

Nella Muurisen mukaan poikanen siirtyy jossain vaiheessa Korkeasaareen, jossa eläin oppii pyytämään kalaa ja lopulta vapautetaan takaisin luontoon. Yleensä siirto Korkeasaareen tapahtuu siinä vaiheessa, kun kuutti ei enää tarvitse ympärivuorokautisesta hoitoa.

Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistys on hoitanut vuosien aikana useita hylkeenpoikasia. Yleensä ne ovat sinne tullessaan nälissään, kylmissään, laihoja tai loukkaantuneita.

– Joitakin on saattanut purra petoeläin tai koira. Eivät ne koskaan hyväkuntoisia ole, kun ne meille tulevat.

Nyt kuuluu hyvää

Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Nella Muurinen kertoo, että tämä kevät on ollut poikkeuksellinen, sillä nyt hoitopaikkaan tullut kotkalainen kuutti on jo tämän kevään kolmas yksilö. Yleensä harmaahylkeiden poikasia ei tule heille edes joka vuosi.

Kahdesta aimmin tuodusta kuutista toinen oli hoitolaitokseen tullessaan kuollut. Toinen sen sijaan sai ensihoitoa ja päätyi Korkeasaaressa.

– Puheluita kuuteista tulee kyllä vuosittain arviolta 2–7, mutta pyrimme ohjaamaan hoitoa tarvitsevat kuutit suoraan Korkeasaareen. Yleensä kuutteja päätyy meille silloin, kun ne löytyvät ja saadaan kiinni Korkeasaaren aukioloaikojen ulkopuolella, kertoo Muurinen.

Eläinhoitolassa oleva harmaahylkeen poikanen
Kotkasta 7.4.2020 löytynyt harmaahylkeen poikanen on viikon aikana vahvistunut, ja sen tuuhea poikaskarva on vaihtumassa harvaan aikuiskarvaan. Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistys

Viikon toipumisen jälkeen Kotkasta löytyneelle kuutille kuuluu Muurisen mukaan hyvää. Eläin on paljon virkeäpi, paino on noussut ja poikaskarva vaihtuu hyvää vauhtia.

– Kuutti yrittää purra hoitajiaan. Tämä on meille aina niin sanotusti iloinen asia, koska niiden ei kuulu tottua tai tykästyä ihmiseen. Se tarkoittaa myös voimien palanneen, kertoo Muurinen.

Emo jättää poikasen nopeasti

Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Mervi Kunnasrannan mukaan Itämerellä elelee vähintään 38 000 harmaahyljettä. Se on määrä, mikä lentokoneista tehdyissä laskennoissa on havaittu. Suomen vesialueilla kannan suuruus on ainakin 14 000 eläintä.

Kunnasranta kertoo, että harmaahylkeen poikaset syntyvät keväällä helmikuun puolenvälin ja maaliskuun puolenvälin välisenä aikana.

Syntyessään poikanen painaa noin 12 kiloa, mutta sen paino nousee nopeasti, koska emo imettää sitä ahkerasti.

harmaahylje harmaalla merellä
Pelastettujen harmaahykeiden selviytymisesta ei erikoistutkija Mervi Kunnasrannan mukaan ole tutkittua tietoa. AOP

Pitkään poikanen ei pääse emon turvasta nauttimaan, sillä se vieroittaa poikasen jo kolmen viikon ikäisenä. Pienen hylkeenalun on siis nopeasti opittava hankkimaan itselleen ravintoa. Harmaahylkeet syövät vain kalaa.

Juuri siksi emoistaan vieroitetut poikaset saattavat tähän aikaan vuodesta olla vielä hämmennyksissä ja nälkäisiäkin, jos ravinnon hankkiminen ei ole aluksi onnistunut.

– Niiden paino laskee, kun ne opettelevat saalistamista.Muiden eläinten tavoin myös hylkeilläon niin, että kaikki eivät selviä ensimmäisestä kriittisestä elinvuodestaan. Se on se tiukin aika elämän alussa, sanoo Kunnasranta.

Kunnasrannan mukaan ei ole mitenkään epätavallista, että harmaahylkeen poikanen eli kuutti tulee tähän aikaan vuodesta rantaan.

– Yleensä ne ovat enemmän tai vähemmän huonokuntoisia. Ne ovat joutuneet emostaan eroon ehkä vähän liian aikaisin. Kun jäätä ei ole, ne myös tulevat myös rannoille lähelle ihmistä, kertoo Kunnasranta.

Varmistu eläimen hädästä

Kotkasta reilu viikko sitten löytynyt harmaahylkeen poikanen oli vielä syntymäkarvan peittämä. Se viittaa Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Mervi Kunnasrannan mielestä siihen, että poikanen todella oli avun tarpeessa.

– Jos kuutilla karva ei ole vaihtunut ja se yksin on, se yleensä kertoo siitä, että kaikki ei ole kohdallaan, kertoo Kunnasranta.

Kotkan seudun eläinsuojeluyhdistyksestä Mallu Honkanen arvelee, että poikasen emä on kenties kuollut, minkä takia poikanen oli jäänyt liian varhain yksin.

Tuuhea poikaskarva on hylkeenpoikasella parin ensimmäisen viikon ajan lämmöneristäjänä. Silloin poikanen on vielä kuivalla maalla. Aikuiskarvalla ei enää ole lämmöneristyksen kannalta merkitystä, sillä lämpöä pitää yllä nahan alle kasvanut läski.

Harmaahylje eli halli.
Harmaahyljettä ei ole Suomessa luokiteltu uhanalaiseksi. Sitä saisi metsästää vuodessa 1 050 yksilöä, mutta esimerkiksi viime metsästyskaudella niitä kaadettiin vain hieman yli 200. Jaakko Kyläsalo / Yle

Jos löytää pulassa olevan luonnoneläimen, kannattaa Pääkaupunkiseudun eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Nella Muurisen mukaan aina varmistua, että eläin todella on pulassa.

Esimerkiksi hylkeenpoikasta ei pidä itsekseen lähteä ottamaan talteen.

– Aina voi soittaa meille eläinsuojeluyhdistykseen tai Korkeasaareen. Valokuvan ja kuvailun perusteella aina arvioimme poikasen iän, ravitsemustilan ja hoidon tarpeen, kertoo Muurinen.

Muurinen kertoo, että yhdistykselle tulee joka vuosi ilmoituksia rannalla olevista yksinäisistä poikasista. Usein kuitenkin päädytään siihen, että poikanen on hyväkuntoinen ja vain loikoilemassa kalliolla.

Myös erikoistutkija Mervi Kunnasranta kannustaa harkintaa, ennen kuin lähtee luonnoneläintä ottamaan mukaansa.

– Luonnoneläinten kanssa pitää olla varovainen. Vaikka hirvenvasa tai jäniksenpoikanen näyttää orvolta ja yksinäiseltä, se ei välttämättä sitä ole. Emä voi olla hyvinkin lähellä, kertoo Kunnasranta.

15.4.2020 klo 14.05 tarkennettu viimeisen kuvan kuvatekstiä. Siinä kerrottiin alun perin, että harmaahylkeitä saisi vuodessa metsästää 1 500 yksilöä, vaikka oikea määrä on 1 050 yksilöä.

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus