Hyppää sisältöön
merikapteeni

Astu rahtilaivaan!

Pääsimme tutustumaan rahtilaivan arkeen maaliskuisena aamuna ennen kuin koronaepidemia Suomessa kiihtyi.

Kello on 6 aamulla. Paperilastia hakemaan tullut Finnsun saapuu Kotkan Hietasen satamaan aikataulun mukaisesti. Kahta tuntia aiemmin Orrengrundissa ruoriin on tarttunut aluksen päällikkö Juha Vähä-Kurki, joka ohjaa laivan laituriin.

Finnsun on vajaat 220 metriä pitkä ja noin 30 metriä leveä. Ulkomitoiltaan se on lähellä Suomessa kulkevia matkustajaristeilijöitä.

Laivalla on 16 hengen miehistö. Yksi heistä on matruusi Sade Kyyrönen. Hänellä on ammattikorkeakoulusta merikapteenin tutkinto, mutta ennen päällikön tehtäviä on työskenneltävä vielä vuosia laivan muissa tehtävissä.

Työvuorot on aamulla kello 8-12 ja illalla kello 20-24. Siinä välillä on vapaata. Silloin pitää syödä ja sen jälkeen voi vaikka ottaa päikkärit. Tai kutoa villasukkaa. Laiva on kuin toinen kotini.

Sade Kyyrönen, matruusi

Sade Kyyrösen työ sisältää muun muassa vahtivuoroja. Satamassa ollessa hän auttaa ja opastaa laivan lastauksessa.

Tällä kertaa alus on satamassa noin 16 tuntia. Lastaus kestää lähes koko sen ajan, kun laiva on kiinnittyneenä laituriin.

Kotkaan Finnsun tuli Pietarista, seuraavana päivänä se on Helsingissä. Laivan kansainvälisellä reitillä ovat satamat myös muun muassa Espanjassa, Saksassa ja Virossa.

Hamina-Kotkan satama on Suomen vilkkain vientisatama. Viime vuonna satama teki kaikkien aikojen liikenne-ennätyksensä.

Tämä vuosi ei ole alkanut samaan tahtiin. Aluksi liikennettä vähensivät metsäteollisuuden työtaistelut, sen jälkeen koronaviruksen talousvaikutukset. Silti satamassa kävi tammi-maaliskuussa yli 600 rahtilaivaa.

Samaan aikaan kun matruusi vahtii lastausta ulkona laiturin tuntumassa, paria kerrosta ylempänä laivan lastaustoimistossa yliperämies Jussi Andersson valvoo näytöiltä lastauksen sujumista myös aluksen sisällä.

1990-luvun alusta lähtien merillä työskennellyt kaarinalainen Andersson sanoo rahtilaivatyöskentelyn olevan hänelle "aika passeli homma". Työkokemusta on kertynyt myös hinaajilta.

Rauhallinen työpäivä, normaali Kotkan käynti. Laiva ei tule vielä ihan täyteen. Lastausta jatketaan huomenna Helsingissä.

Jussi Andersson, yliperämies

Satamissa laivoja myös huolletaan. Mikael Laaksonen (vas.) opiskelee merenkulun koneinsinööriksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, ja on nyt koneharjoittelijana. Meneillään on laivan pääkoneiden venttiilien tarkistus yhdessä filippiiniläisten mekaanikkojen kanssa.

Huolloista vastaa konepäällikkö Lauri Levandi. Hänen kolmen viikon vapaansa kotona Tampereella on juuri päättynyt. Ennen kuin Finnsun irtoaa Kotkasta kohti Helsinkiä, tiedossa on myös pakokaasujärjestelmän puhdistustöitä.

Satamapäivät ovat kiireisiä huoltopäiviä. Merellä on lähinnä konttoritöitä. Esimerkiksi varmistellaan sähköpostitse, että tarvittavat varaosat ovat saatavilla seuraavassa satamassa.

Lauri Levandi, konepäällikkö

Finnsunilla työrytmi on tyypillisesti kolme viikkoa töitä, kolme viikkoa vapaita. Olennainen osa arkea on säännöllinen ruokailu. Aamiainen on kello 7.30, lounas 11.30 ja päivällinen kello 17.

Aluksen pääkokki on Filippiineiltä kotoisin oleva Kristine Paron. Vierailupäivän lounaalla oli tarjolla hänen kotimaastaan peräisin olevaa kaldereta-lihapataa, mutta myös hernekeittoa ja pannareita.

Myös laivan keittiössä työ jaksottuu useaan osaan. Lounaan jälkeen on tauko, jonka päätyttyä kello 15 alkaa päivällisen valmistelu.

Kristine kertoo saavansa parempaa palkkaa kuin kotimaassaan. Hän tunnustaa nauttivansa työstä, jossa saa matkustaa ympäri maailmaa ilmaiseksi.

Olen jo neljättä kertaa töissä tällä laivalla. Täällä on hyvä työilmapiiri. Siksi haluan aina palata tänne takaisin.

Kristine Paron, pääkokki

Laivan komentosilta on aluksen päällikön sanojen mukaan laivan aivot.

Kaikesta nykytekniikasta huolimatta kiikarit ovat aluksen päällikölle edelleen tärkeä työväline. Päällikölle kuuluu paljon myös hallinnollisia tehtäviä, kuten laivan lähtö- ja saapumisilmoituksista huolehtiminen.

Vuosikymmeniä merillä työskennelleen Juha Vähä-Kurjen mielestä parasta työssä on sen itsenäisyys. Hän korostaa, että merilläolo vaatii ennen kaikkea sopeutumista muun muassa epäsäännöllisiin työaikoihin.

Nyt sopeutumista vaatii koronaepidemia. Laivoillakin on tehostettu desinfiointeja, ja merimiesten pääsemistä maihin vapaa-aikanaan on rajoitettu. Lomalle meno ja töihin tulo on kuitenkin turvattu, kertoo Juha Vähä-Kurki sähköpostitse.

Merillä myös sää on aina otettava vakavasti. Myrskyn kanssa ei pidä leikkiä.

Uran alkuaikoina työ rahtilaivoilla vei Karunassa asuvan merenkulun ammattilaisen Välimerelle ja Persianlahdelle saakka.

Sittemmin into laskea vierailtujen satamien määrää on laantunut. Silti merenkulkijan ammatti on aina vetänyt puoleensa Juha Vähä-Kurkea – paria pientä poikkeusta lukuunottamatta.

Olin joskus muutaman vuoden maissa töissä telakalla ja rakennuksilla, mutta sitten veri veti takaisin merille. Olen levoton luonne.

Juha Vähä-Kurki, päällikkö

Tekijät

TekstiVesa Grekula
KuvatPyry Sarkiola ja Vesa Grekula