1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ruoantuotanto

Tutkimus: Lähiruoka on suurimmalle osalle mahdottomuus – Riippuvuus tuontiruuasta lisää haavoittuvuutta koronapandemian kaltaisten kriisien aikana

Suomen pitäisi säilyttää ainakin nykyinen omavaraisuuden taso ja vähentää riippuvuutta eläinrehun valkuaisten ja lannoitteiden tuonnista, sanovat tutkijat.

Ruoantuotanto
Lyhin mahdollinen etäisyys ruuantuotannon ja -kulutuksen välillä, Maailmankartta
Aalto-yliopiston julkaisemasta kartasta nähdään, että Euroopassa ruoka tulee melko läheltä. Moneen Afrikan maahan ruokaa kuljetetaan pitkien matkojen takaa.Aalto-yliopisto

Jotta aamupalapöydässä on appelsiinimehua ja sushirullassa riisiä, tarkoittaa se sitä, että olemme riippuvaisia muiden maiden ja maanosien ruuantuotannosta.

Itse asiassa kuusi suurinta viljalajia yhdistävät koko maapallon. Maailmassa ei ole yhtään aluetta, joka ei olisi riippuvainen jonkun toisen alueen ruuantuotannosta tavalla tai toisella.

Meille Suomessa kyse on pitkälti siitä, että haluamme syödä tietyllä tavalla. Monessa muussa maailman kolkassa syyt ovat paljon raadollisempia.

Järvenpään K-citymarketin sushi-buffet.
Iso osa asiakkaista tulee hakemaan Järvenpään marketista susheja, sillä niissä käytetään Japanista saakka tuotua riisiä. Petteri Juuti / Yle

Vain murto-osa maapallon väestöstä pärjäisi lähiseudultaan saatavalla ravinnolla. Tämä selviää Aalto-yliopiston tuoreesta tutkimuksesta. Siinä mallinnettiin minimimatkaa, jonka säteeltä saatavilla viljelykasveilla ihmiset eri puolilla maailmaa pystyisivät tyydyttämään ravinnontarpeensa.

Tutkimus on ensimmäinen, jossa käydään läpi viimeisten vuosikymmenten aikana räjähdysmäisesti kasvanutta maailmanlaajuista ruokakauppaa sekä ruuantuotannon ja -kulutuksen mullistusta, joka on tehostanut viljelyä, monipuolistanut monien ruokavaliota ja parantanut ruuan saatavuutta.

Se on johtanut myös ympäristötuhoihin ja lisännyt maiden riippuvuutta tuontiruuasta.

– Eri alueiden ja kasvien välillä on suuria eroja. Esimerkiksi Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa lauhkean vyöhykkeen kasvit, kuten vehnä, voidaan saada alle 500 kilometrin säteeltä, kun koko maailmassa keskiarvo on noin 3 800 kilometriä, sanoo tutkimusta johtanut Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Pekka Kinnunen.

– Jos politiikkaa ohjataan siihen suuntaan, että suositaan lähiruokaa, pitää olla ymmärrys, missä se on edes mahdollista, sanoo Aalto-yliopiston professori Matti Kummu.

Vehnää puidaan.
Tehomaatalous merkitsee hyönteismyrkkyjen käyttöä sekä hyönteisten asuinympäristönään käyttämän kasvillisuuden hävittämistä.Jim Pickerell / AOP

Korona korostaa ruuantuotannon haavoittuvuutta

Tutkimuksessa ei haettu absoluuttista suositusta siitä, mikä olisi parempi, omavaraisuus vai riippuvuus.

Riippuvuus tuontiruuasta kuitenkin lisää haavoittuvuutta koronapandemian kaltaisten globaalien kriisien aikana.

Niin sanotut ruokashokit ovat nyt koronapandemian aikana konkretisoituneet. Aiemmin ruokashokit ovat olleet sellaisia, että jossakin on esimerkiksi suuri kuivuus ja sadot menetetään. Tällaisia on pystytty paikkaamaan tuomalla muualla tuotettua ruokaa.

Nyt iso shokki tapahtuu joka puolella.

Toisaalta, jos nojaudutaan vain paikalliseen tuotantoon, voi tulla paikallisia kriisejä, esimerkiksi satojen menetyksiä.

Koronapandemian aikana Suomessakin on törmätty siihen, että ilman tuhansia ulkomailta tulevia kausityöntekijöitä maatilat ovat pulassa.

Joustava ruokasysteemi, jossa on mahdollisuus käyttää monenlaisia reittejä, on tutkimuksen mukaan vähemmän haavoittuva.

– Globaalisti se myös säästää resursseja, jos ruokaa viedään sinne missä sitä ei ole. Toisaalta se luo riippuvuussuhteita, Kummu sanoo.

Riisin istutusta nepalissa.
Viljelijät istuttavat riisiä Nuwakotin kylässä, Nepalissa. Viime vuonna istutusta haittasi riittävän sateen puute. Vain 40 prosenttia viljellystä istutusalasta hoidetaan kastelun avulla.Narendra Shrestha / EPA

Suomessa pitäisi vähentää riippuvuutta

Suomessa noin 40 prosenttia ruuasta tuodaan muualta. Koska osa Suomessa tuotetusta ruuasta taas viedään Suomesta maailmanmarkkinoille, ruuantuotantomme omavaraisuusaste asettuu johonkin 70-80 prosentin välille.

Esimerkiksi Lähi-Idässä paikoin jopa 90 prosenttia ruuasta tuodaan muualta, ja myös muut maat kuten Japani ovat erittäin riippuvaisia
tuontiruoasta.

– Ne maat, jotka ovat vahvasti riippuvaisia ruuan tuonnista, ovat haavoittuvaisessa asemassa, Kummu sanoo.

Suomen tulisi säilyttää ainakin nykyinen omavaraisuuden taso ja vähentää merkittävästi riippuvuutta eläinrehun valkuaisten, lannoitteiden ja energian tuonnista, tutkijat sanovat.

– Koronaepidemia korostaa paikallisen tuotannon tärkeyttä. Tietynlainen omavaraisuus on hyväksi.

viljapelto ja lato
Pohjanmaan viljapeltoja.Esko Jämsä / AOP

Afrikassa ruuantuotannon mahdollisuudet ovat isot

Afrikassa ollaan hyvin riippuvaisia muilta mantereilta tulevasta ruuasta.

Afrikassa viljasadot ovat pysyneet alhaisina, ja samaan aikaan väestön määrä on räjähtänyt muutamassa vuosikymmenessä.

– Esimerkiksi Zimbabwessa eurooppalaiset viljelijät on ajettu pois, eikä tilannetta ole pystytty handlaamaan, Kummu sanoo.

Toisaalta esimerkiksi Etiopiassa on tehty paljon työtä kuivuuskausien yli pääsemiseksi. Maassa on siirretty muun muassa isoja määriä karjaa kuivuuden tieltä toiselle puolelle maata. Ruuantuotanto on saatu Etiopiassa pysymään paremmin omissa käsissä.

Ruuantuotannon potentiaali Afrikassa on suuri. Viljasadot hehtaarilta ovat noin kymmenesosan Eurooppaan verrattuna. Jos osa eurooppalaisesta tietotaidosta ja lajikkeista vietäisiin Afrikkaan, maanosan sadot pystyttäisiin Kummun mukaan helposti tuplaamaan tai triplaamaan.

Tehokkaasti hoidetun lähituotannon osuuden kasvattaminen vähentäisi luultavasti sekä ruokahävikkiä että kasvihuonepäästöjä. Samalla se voisi kuitenkin johtaa uusiin ongelmiin, kuten vesien saastumiseen ja vesipulaan hyvin tiheästi asutuilla alueilla, sekä haavoittuvaisuuteen esimerkiksi huonojen satovuosien tai suurten muuttoliikkeiden aikana.

Naisia kaatamassa hirssiä kulhosta, muita taustalla.
Naiset käsittelivät hirssiä Mokoadarin kylässä Nigerissä viime vuonna. Hirssi on yksi Mokoadarin kylän tärkeimmistä viljalajeista.Francesco Bellina

Tutkimus julkaistiin Nature Food -tiedelehdessä perjantaina. Tutkimus tehtiin yhteistyössä University of Columbian, University of Californian, Australian National Universityn, University of Göttningenin ja NASA:n kanssa.

Lue seuraavaksi