Tämä on Venäjän nopeimmin kuoleva kaupunki – Arktisessa Vorkutassa nuoret miehet kaipaavat joko kaivokseen tai etelään

Autioituva Vorkuta näyttää kuitenkin esimerkkiä muille Venäjän kaupungeille siitä, kuinka kaupunki pidetään hengissä.

Muuttotappio
Poika hyppää volttia liikuntasalissa ja toiset katsovat.
Sergei Serjogin hyppää volttia, kun Rodion Vanholski (vas.), Vladlen Kržanovski ja Bogdan Morjakov katsovat taustalla. He harjoittelevat parkouria vorkutalaisessa urheilukeskuksessa. Grigori Vorobjov / Yle

VORKUTA Korkeat lumikinokset ympäröivät neuvostoaikaista urheilukeskusta. Sisällä joukko teini-ikäisiä poikia harjoittelee volttien hyppimistä.

Täällä kaukana Venäjän pohjoisilla syrjäseuduilla nuorilla miehillä on tulevaisuuden haaveita vain kaksi: päästä töihin kaivokselle tai muuttaa pois etelään.

Sergei Serjogin, 18, haluaa kummatkin.

– Ensin armeijaan ja sitten töihin, jos vaan ottavat heti. Myöhemmin haluan isoon kaupunkiin, löytää sieltä työn ja elää leveästi, sähköasentajaksi kaivokselle opiskeleva Serjogin sanoo.

Ikiroudan päälle rakennettu Vorkuta on yksi Venäjän kivihiiliteollisuuden keskuksista. Sen suuruuden päivät ovat kuitenkin takana päin.

Vielä 1990-luvun alussa seudulla louhittiin hiiltä 13 suuressa kaivoksessa. Enää toiminnassa on neljä.

Kaivoksia on suljettu sekä taloudellisesti kannattamattomina että kuolemiin johtaneiden onnettomuuksien seurauksena.

Neuvostoliiton lippulaivaksi rakennettu kivihiilikeskus on muuttumassa aavekaupungiksi, ja tänään se on yksi Venäjän nopeiten kuoleva kaupunki.

Kartta, joka kuvaa Vorkutan sijainnin Napapiirin pohjoisella puolella Venäjällä.
Joonas Haverinen / Yle

Kehitys on samanlaista myös monissa muissa Venäjän kaupungeissa.

Valtaosa niistä on menettänyt väestöään Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyvyyden laskun ja muuttoliikkeen takia.

Pahin tilanne on alle 100 000 asukkaan kaupungeissa, joissa peräti 90 prosenttia kärsii väestökadosta (siirryt toiseen palveluun). Pahimmat muuttotappiokaupungit sijaitsevat Venäjän pohjoisilla alueilla ja Siperiassa.

Ennätyssynkästä väestökehityksestä tunnettu Vorkuta näyttää silti yhdessä asiassa esimerkkiä muille kaupungeille. Mallia kutsutaan "ohjatuksi supistamiseksi".

– Kaupunkia ja taajamia tiivistetään, jotta täällä pystytään elämään vakaasti, Vorkutaa johtava Igor Gurjev selittää kaupungin seliytymisstrategiaa keskustan betonisessa hallintorakennuksessa.

Parhaimmillaan Vorkutan seudulla asui noin 220 000 ihmistä, mutta nyt asukkaita on jäljellä enää neljännes huippuajoista.

Osa alueen taajamista on tyhjentynyt kokonaan.

Käytännössä ihmisiä ohjataan muuttamaan pois autioituvista taloista tai kokonaisista taajamista Vorkutan keskustaan. Kaupungilla on tukiohjelma, jonka avulla keskitetyille alueille muuttavat perheet voivat saada remontoidun asunnon vastineeksi vanhasta kodistaan.

Kun tyhjennettyjen kaupunginosien lämmityksestä, vesihuollosta ja muusta infrastruktuurista ei tarvitse enää huolehtia, kaupunki voi keskittää voimavaransa hengissä pidettävien osien kunnostamiseen.

Hylättyjä taloja talvisessa maisemassa
Vorkutan seudulla sijaitseva Juršorin taajama on autioitunut täysin sen jälkeen kun viereinen kaivos suljettiin. Grigori Vorobjov / Yle

Tämän lisäksi kaupungissa toimii kansallinen ohjelma, jolla ihmisiä autetaan muuttamaan Vorkutasta muualle Venäjälle.

Muuttotukea jonottaa parhaillaan 14 000 kaupungin asukasta. Vuosittain tukea myönnetään noin 200 hakijalle – etuoikeutettuja ovat vammaiset ja eläkeläiset.

Kriitikoiden mukaan jonotus tukiluukulle saattaa todellisuudessa hidastaa ihmisten muuttoa pois Vorkutasta, koska se passivoittaa hakijat odottamaan vuoroaan vuosikausiksi.

Kaksi nuorta miestä hyppää ilmaan volttia ja taustalla heitä katsoo nainen.
Nataša Podoljan seuraa Bogdan Morjakovin ja Pavel Silajevin harjoittelua.Grigori Vorobjov / Yle

Vorkutan asukkaita tuntuu yhdistävän halu muuttaa etelään, kuten vorkutalaisten on tapana kutsua koko muuta Venäjää. Emämaahan Vorkutan yhdistää käytännössä vain rautatieyhteys.

Yhdeksän kuukautta kestävän talven lisäksi lähtöhaluja lisää seudun pysähtyneisyys.

– Täällä on kaikki mitä tarvitaan elämää varten, mutta mitään kehitysnäkymiä ei ole, kertoo vorkutalainen Nataša Podoljan. Hän istuu liikuntasalin laidalla ja vahtii parkouria harrastavia poikia.

Nainen istuu liikuntasalin laidalla
Nataša Podoljan viihtyy pohjoisessa synnyinkaupungissaan, mutta haavailee silti muutosta pois sieltä.Grigori Vorobjov / Yle

Podoljan on huolissaan etenkin lastensa opiskelumahdollisuuksista.

Mutta itse asiassa vaakalaudalla on se, onko koko Vorkutaa edes olemassa enää, kun Podoljan lapset ovat aikuisia.

Vorkuta on yksi monista Venäjän niin kutsutuista monokaupungeista. Sellaisiksi kutsutaan ainoastaan yhden teollisuusyrityksen varassa eläviä kaupunkeja.

Täällä se on kaivos- ja metallialan suuryhtiö Severstal, joka omistaa seudun hiilikaivokset. Se on koko seudun ylivoimaisesti suurin työllistäjä.

Vorkutan nykyisistä kaivoksista hiiltä voi louhia vielä ainakin parinkymmenen vuoden ajan.

Uusien kaivosten käyttöönotto näyttää kuitenkin epävarmalta.

Kaivosyhtiön mainosjuliste talon seinässä.
Asuintalon seinässä on kaivosyhtiön mainos, jossa lukee "Vorkuta + Kivihiili = Tulevaisuuden kaava!". Vorkutan kaupunkiseutu on käytännössä täysin riippuvainen sen kaivosteollisuudesta.Grigori Vorobjov / Yle

Kivihiilen tuotanto on kaksinkertaistunut Venäjällä 2000-luvulla. Sitä viedään yhä enemmän ulkomaille, kuten Aasian kasvaville markkinoille.

Vorkutassa hiiltä louhitaan teräksen valmistuksen tarpeisiin. Sen tuotanto ei ole kuitenkaan kannattavaa pitkien välimatkojen ja pohjoisen karujen tuotanto-olosuhteiden takia.

Kaivosten – ja käytännössä koko kaupunkiseudun – tulevaisuus on valtion käsissä, sillä ilman sen tukea uusia kaivoksia tuskin tullaan avaamaan.

Alun perin Neuvostoliiton yhtenä suurimpana gulagina eli pakkotyöleirien keskittymänä tunnettu Vorkuta onkin vaarassa näivettyä kokonaan.

Jos ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun seurauksena öljyn, kivihiilen ja maakaasun kysyntä pienenee, saattaa Vorkutan kaltainen tilanne olla edessä myös monilla muilla venäläiskaupungeilla, jotka nojaavat taloutensa täysin fossiilisiin raaka-aineisiin.

Lisää aiheesta:

Kuuntele radio-ohjelma Maailmanpolitiikan arkipäivää: Mitä syrjäseutujen tyhjeneminen ja väestön pakkautuminen suurkaupunkeihin merkitsee Venäjän tulevaisuudelle.

Junamatkalla Venäjän poikki on kuin kovassa karanteenissa – Yli 40 tuntia ja 2 2777 kilometriä raiteita pitkin

Venäjällä ekoilu ei ole ilmastoahdistusta vaan kaipuuta menneeseen maailmaan – Jelena Šahrai löysi onnen ekokylästä, vaikka alku oli "shokki"