Miksi ikkunasi houkuttelee itikoita?

Keväällä voi havahtua sisälle eksyneisiin pörriäisiin. Miksi kärpäset ja ampiaiset eivät tunnista avointa ikkunaa?

Kevätaurinko paistaa ikkunan läpi. Kauniin näyn keskeltä kuuluu kumea surina.

Lasien väliin on ilmestynyt aikuinen kärpänen kuin tyhjästä.

Ovela lentäjä on todennäköisesti torkkunut välikössä läpi talven.

Kyseessä on yleensä ullakkokärpänen, joka talvehtii aikuismuodossaan. Syksyisin se hakeutuu ikkunan pienistä raoista sisään suojaan. Keväällä se herää taas.

Voi näyttää siltä, ettei omassa ikkunassa ole kärpäsen kokoisia koloja. Helsingin Luonnontieteellisen keskusmuseon koordinaattori Jere Kahanpää kertoo, että halutessaan ne menevät hämmästyttävän pieneen rakoseen.

Ilmojen lämmetessä ja ruokaa laittaessa tekee mieli avata ikkunat. Pian voikin havaita kokkaavansa innostuneille kärpäsille ja ampiaisille.

Ne suunnistavat avoimesta ikkunasta sisään tuoksun perusteella. Yliopistonlehtori Atte Komonen Jyväskylän yliopistosta kertoo, että koetilanteessa ampiaiset löysivät maastoon jätetyn särkipalasen minuuteissa.

Kärpäsillä ja muilla hyönteisillä on toinenkin syy hakeutua ikkunalle.

Jere Kahanpää kertoo, että syksyisin hyönteiset etsivät tummia ja suojaisia rakoja suojakseen.

Kevään tullen logiikka muuttuu: esimerkiksi kärpäset innostuvatkin valosta. Vaaleat, laajat ikkunapinnat houkuttelevat niitä.

Sisälle päästyään loppuu niin kärpäsen kuin ampiaisenkin neuvokkuus. Ne päätyvät paukuttamaan itseään ikkunaa vasten vimmatusti ja pörisevät kiukkuisen kuuloisesti.

Miksi ne eivät ymmärrä, että viereinen ikkuna on auki?

Kahanpään mukaan edes avonaisen ikkunan tuulenvire ei auta hyönteistä ymmärtämään, missä on tie ulos.

Kärpäsen aika yksinkertaiset aivot on rakennettu suunnistamaan valoa kohti. Siinä ei kauheasti muuta reseptiä ole.

Jere Kahanpää

Atte Komonen toteaa, ettei ampaisillakaan ole käsitystä siitä, mikä ikkuna on. Ne eivät omassa maailmassaan ole tottuneet moiseen näkymättömään esteeseen.

Jyväskylän yliopiston dosentti Jari Haimi kertoo, että kärpänen voi sisälle tultuaan hämääntyä huoneen monesta eri valonlähteestä.

Monet hyönteiset, kuten kärpäset ja ampiaiset, hahmottavat maailmaa polarisoituneen valon avulla.

Kun valo kulkee jonkin esteen läpi tai heijastuu pinnasta, se polarisoituu – siitä siis putoaa pois tiettyjä värähtelysuuntia.

Kiiltävien autojen konepelleiltä voi tavata hyönteisryhmiä. Jere Kahanpää kertoo, että ne voivat erehtyä luulemaan sitä vedenpinnaksi, jonne normaalisti hakeutuisivat parittelemaan ja saalistamaan.

Komonen ja Haimi arvelevat polarisaation olevan yksi syy sille, että ikkuna on hyönteisille vaikea rasti. Ehkä lasin läpi tuleva valo taittuu niille odottamattomalla tavalla ja sotkee niiden pasmat.

Sekä kärpäsellä että ampiaisella on verkkosilmät, jotka ovat oikeastaan silmämäisten elinten kimppu.

Kärpänen aistii niillä liikettä erinomaisesti. Sisälle livahtaneen lentäjän vangitseminen kysyykin kärsivällisyyttä.

Huitomisen sijaan panikoivan hyönteisen voi yrittää saada kiinni vaikka lasipurkkiin. Sitten sen voi livauttaa takaisin ulos.

Jos ei toivo uusia kutsumattomia vieraita, kannattaa ikkunoihin asettaa verkot.

Hyönteiset tuskin ymmärtävät tänäkään vuonna, mitä eroa on avonaisella ja suljetulla ikkunalla.

Tekijät

Toimittaja

Nadja Mikkonen

Kuvat

Niko Mannonen, Nadja Mikkonen Lähikuva kärpäsestä: Pekka Malinen / Helsingin yliopisto

Julkaistu 1.5.