Tutkimus: Nokkeluus lisää lintujen selviytymistä ympäristön ja ilmaston muuttuessa

Ulkoterassin pöydältä napattu sokeri ja auto pähkinänsärkijänä – muun muassa näin jotkin lintulajit ovat oppineet tulemaan toimeen, kun olosuhteet ovat muuttuneet.

linnut
Kokomusta nokivaris pähkinä nokassa
Pähkinä löytyi, mutta särkijä puuttuu. Nokivarikset ovat keksineet hyödyntää autojen murskaavaa voimaa.AOP

Lintulajeilla, jotka keksivät uutta syötävää ja uusia keinoja sen hankkimiseksi, on muita paremmat mahdollisuudet sietää elinympäristöjensä muuttumista ja välttää sukupuuton uhka, kertoo Nature Ecology & Evolution (siirryt toiseen palveluun) -lehdessä ilmestynyt kanadalais-espanjalainen tutkimus.

Käyttäytymisen joustavuutta on vanhastaan pidetty ominaisuutena, joka vähentää sukupuuton riskiä, mutta sitä on ollut vaikea todentaa, sillä lintujen kognitiivisen käytöksen tutkiminen on monimutkaista.

Kyselytutkimuksia ei voi tehdä, eivätkä käyttäytymiskokeet aina tuota tulosta, etenkään jos lajit ovat fysiologisesti niin erilaisia kuin esimerkiksi varpunen ja haikara, sanoo tutkimusartikkelin pääkirjoittaja evoluutiobiologi Simon Ducatez.

Kanadalaisen McGillin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) ja espanjalaisen ympäristötutkimuskeskuksen CREAF:n (siirryt toiseen palveluun) tulosten perustana on laaja tietokanta, johon on kerätty lintulehtien kertomia havaintoja pitkältä ajalta.

Biologian professori Louis Lefebvre on omien kenttätutkimustensa lisäksi kirjannut eri puolilla maailmaa vuosina 1960–2018 ilmestyneistä lehdistä yli 3 800 erilaista muutosta lintujen käyttäytymisessä ravinnon hankinnassa. Aineistossa on 8 600 lintulajia.

Kiitokset muun muassa tällaisista havainnoista kuuluvat ornitologien lisäksi lintuharrastajille:

  • Pohjois- ja Keski-Amerikan amerikankyyryhaikaroiden on nähty usein käyttävän leipäpalaa tai hyönteistä kalansyöttinä.
  • Keski-Euroopan nokivarikset vievät ajoteille pähkinöitä, jotta päältä ajavat autot särkisivät niiden kuoret.
  • Uuden-Seelannin merimetsot ovat keksineet tahdistaa saalistamisensa lautta-aikataulujen mukaiseksi napatakseen merestä kalat, jotka ovat joutuneet lauttojen potkurien pyörteiseen.
  • Barbadoksensirkut ovat luontojaan siemensyöjiä, mutta ne ovat alkaneet täydentää energiavarojaan sieppaamalla pieniä sokeripussukoita ulkokahviloiden pöydiltä.

– Ison tietokannan ansiosta olemme voineet tarkastella maailman lähes kaikkia lintulajeja siltä kannalta, selviävätkö ne normaalin elinympäristönsä tuhoutumisesta paremmin, jos ne kykenevät muuttamaan ravinnon hankintaan liittyvää käytöstään, Lefebvre sanoo.

Tutkijat vertasivat kustakin lajista tehtyjen havaintojen runsautta siihen, millaiseksi kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN arvioi lajin vahvuuden tai uhanalaisuuden punaisella listallaan. (siirryt toiseen palveluun)

Kekseliäisyyden ja selviytymisen väliltä löytyi selvä yhteys, tutkimus kertoo. Siinä haarukoitiin myös muita selittäviä tekijöitä lajien elinvoimaisuudelle, mutta kekseliäisyyden merkitys ei vähentynyt niistä.

– Lopultakin tämä pitkään oletettu yhteys on todennettu kvantitatiivisesti. Pystyimme myös osoittamaan, että mitä enemmän uusia keksintöjä laji on tehnyt, sitä todennäköisemmin sen kannat ovat vakaita tai kasvussa, sanoo Ducatez.

Ducatez ehdottaa, että luonnonsuojelijat ottavat vastaisuudessa erityisesti huomioon ne riskialueiden lajit, jotka eivät ole osoittaneet uudenlaista nokkeluutta selvitäkseen ympäristöuhkista.

Pikkulintu sokeripussi nokassa.
Sokeria havittelevat barbadoksensirkut ovat keksineen tavan avata terassin pöydältä sieppaamansa annospussin.Louis Lefebvre / McGillin yliopisto

McGillin yliopiston (siirryt toiseen palveluun) ja yhdysvaltalaisten Harvardin ja Duken yliopistojen yhteisenä tutkimuksena ilmestyi pari vuotta sitten vertailu, jossa selvitettiin aivojen välittäjäainereseptorien toimintaa linnuilla, jotka ovat muita taitavampia uudenlaisten ravinnonlähteiden etsinnässä.

Välittäjäainereseptorien yhteys oppimiseen ja ongelmien ratkaisuun on todettu muissa tutkimuksissa useilla eläinlajeilla, myös ihmisellä.

Kokeet tehtiin Barbadoksessa paikallisilla lintulajeilla. Toinen oli terassipöytien sokeriin mieltynyt nokkela ja jopa röyhkeänrohkea barbadoksensirkku, toinen sen serkku, ujo ja varovainen kultakaulussirkkunen.

Molempien lajien yksilöitä pyydystettiin laboratoriokokeisiin, joissa niiden annettiin ratkaista pulmia. Futurity.org (siirryt toiseen palveluun)-tiedesivustolla julkaistussa videossa sirkut ratkovat niitä reippaasti. Videolla on myös vapaita sirkkuja, jotka avaavat niin sokerikon kannen kuin sokerin annospussin.

Sirkkusilta se ei onnistu, ja myös kokeiden tehtävät osoittautuivat niille ylivoimaisiksi.

Ero oli havaittavissa välittäjäainereseptoreissa, kertoo Science Advances (siirryt toiseen palveluun) -ledessä julkaistu tutkimus.

Ruskean- ja sinisenkirjava lintu kurkottelee rannan reunakivetykseltä veteen.
Amerikankyyryhaikara kytiksellä. Nämä linnut on nähty tiputtelemassa leivänpaloja veteen kalojen houkuttelemiseksi. AOP

Helpotuksenhuokauksiin fiksuimpienkaan lintulajien pelastumisesta missä tahansa olosuhteissa ei tutkijoiden mukaan ole syytä.

Lintujen käytöksen joustavuus ei auta, jos niiden alueelle tulee niille vaarallisia uusia lajeja ilmaston- ja ympäristönmuutosten takia tai niitä metsästetään liikaa, Ducatez varoittaa.

Sukupuutto uhkaa jo yli 13:a prosenttia maailman lintulajeista, hän muistuttaa Nature-sivuston blogissa (siirryt toiseen palveluun).

Pitkäikäisyys on yksi riskiä kasvattava tekijä, koska kauan elävät lajit lisääntyvät yleensä muita hitaammin ja vanhempina. Vaikka pitkäikäisyys ja kekseliäisyys kulkevat usein rinta rinnan, siitä ei ole apua ylimetsästetyille tai -saalistetuille lajeille.

Oletko sinä nähnyt lintujen nokkelaa käytöstä? Keskustelu on auki sunnuntaihin kello 23:een.