Roope Lipastin kolumni: Ylipäällikön koronapäiväkäsky

Koronan jälkeen emme enää saa kuljeskella koko päivää kalsareissa ja haista pahalta. Viinitonkkien aktiivisen tyhjentämisen on loputtava, kirjoittaa Roope Lipasti pakinassaan.

musta huumori
Kirjailija Roope Lipasti poseeraa kameralle.
Kalle Mäkelä

Suomen kunniakas karanteeniväki!

Pitkä poikkeustila on joskus päättymässä, ja maamme sekä koronaviruksen välille on solmittu ankara rauha. Kaikki se, mitä pidämme kalliina ja pyhänä, kuten ostoskeskuksissa vaeltelu, latten juominen hyvässä seurassa sekä vapaa köhiminen kauppojen käytävillä on ollut vaarassa, mutta arki odottaa.

Te ette tahtoneet karanteenia, te rakastitte kansanlaulutapahtumia, jääkiekko-otteluita sekä jonoissa liian lähellä olemista, mutta teidät pakotettiin luopumaan niistä. Teidät määrättiin pysymään kotona, jossa te olette tehneet suuria tekoja, kuten videoita, jotka tulevat kiertämään somessa vielä kauan teidän poismenonne jälkeen, ja jotka tulevat nostamaan häpeän punan lastenne ja lastenlastenne poskille. Erityisesti tarkoitan nyt jumppavideoita sekä niitä joissa siippanne kekkuloi taustalla alasti.

Melkein jokainen teistä urhoollisista, jotka pysyitte kotona kun isänmaa niin vaati, palasi tältä raskaalta matkalta kahdeksan kiloa pyöristyneenä aavistuksen alkoholisoituneena sekä tukka hirmuisesti rehottaen. Mutta vaihtoehtoa ei ollut.

Suomalaiset! Olen matkustanut monilla tantereilla, mutta en vielä ole nähnyt vertaisianne eristyjiä – toisinaan on tuntunut jopa, että olisitte nauttineet siitä, kun ei tarvitse nähdä ketään. Sellaista introverttiyden paloa ei monissa kansakunnissa tapaa.

Te olette kestäneet toisianne, ettekä ole alentuneet juomaan käsidesiä hankalissakaan tilanteissa.

Valittamatta olette viettäneet aikaa mökeillänne ja kotisohvillanne seurananne ainoastaan Netflix sekä viimeiseen hätään tarkoitetut sipsit, suklaat ja virvoitusjuomat, tyynynänne pelkät vessapaperirullat, joita olette puolustaneet viimeiseen arkkiin.

Te olette kestäneet loputonta Zoom-tulitusta epäinhimillisissä oloissa kerrostalojen pienissä huoneissa samaan aikaan lasten ja puolisoiden kanssa. Te olette kestäneet toisianne, ettekä ole alentuneet juomaan käsidesiä hankalissakaan tilanteissa, kuten jos netti on pätkinyt.

Kiitän teitä kaikkia, työläisiä, opiskelijoita, koululaisia, opettajia, sairaanhoitajia, jopa firmojen keskijohtoa, joka on ymmärtänyt pysyä kotona poissa kiusaamasta muita näinä vaikeina aikoina. Erityisesti haluan kiittää pizzalähettejä ja heidän uhrautuvaa uljuuttaan, velvollisuudentuntoaan ja tarkkuuttaan, kun he ovat toimittaneet tilauksia sellaisiinkin paikkoihin, joiden talonumerot eivät ole olleet pelastuslaitoksen edellyttämällä tasolla.

Vielä erikseen tahdon kiittää paikallisen K-kauppamme Terttua, joka ei ollut millänsäkään, vaikka aivastin maksutapahtuman yhteydessä.

Kunniapaikalla ovat tänä ankarana aikana seisseet ne tuhannet meemien sekä muun huumorin tekijät.

Niin ikään kunniapaikalla ovat tänä ankarana aikana seisseet ne tuhannet meemien sekä muun huumorin tekijät, jotka ovat itseään säästämättä viipyneet koneensa ääressä yömyöhälle ja jättäneet omat työnsä tekemättä, jotta ovat voineet vääntää vitsejä koronasta. Tällainen työ on äärimmäisen tärkeää kotirintaman moraalin tähden.

Huolimatta kaikesta rohkeudesta ja uhrimielestä paluu arkeen tulee olemaan kova. Jälleen pitää herätä aamulla kouluun tai lähteä töihin. Eikä sekään riitä. Enää ei saa kuljeskella koko päivää kalsareissa ja haista pahalta. Puhumattakaan siitä, että viinitonkkien aktiivisen tyhjentämisen on loputtava.

Raskasta tulee olemaan myös se, että äidin ja isin pikkukullat palaavat kouluun, eivätkä vanhemmat enää saa viettää laatuaikaa heidän kanssaan auttaen heitä koulutehtävissä 24/7 ja tehden heille spagettia kolmekymmentäseitsemän kertaa päivässä.

Teidän sankaritekonne, kun makuuhaavoja uhmaten lojuitte viikkotolkulla olohuoneessa, ovat herättäneet ihailua yli koko maailman. Ei ole mikään ihme, että joka puolella puhutaan nyt yleisesti ”Kalsarikännin ihmeestä”.

Yli kuukauden etätyötaistelun jälkeen seisoo kuitenkin nyt työväestömme lomautettuna mutta ei lamautettuna. Valmiina lähtemään kaupoille ja ravintolaan sekä Kanarialle.

Te pärjäsitte siitä huolimatta, että läntisen naapurimme suuret lupaukset nuuska-avusta eivät koskaan toteutuneet, kun he itsestään huolien käyttivät ne kaikki samalla kun lauloivat Skansenilla yhteislauluja ikään kuin kriisiä ei olisikaan.

Yli kuukauden etätyötaistelun jälkeen seisoo kuitenkin nyt työväestömme lomautettuna mutta ei lamautettuna. Valmiina lähtemään kaupoille ja ravintolaan sekä Kanarialle heti kun käsky käy, ja olosuhteet antavat myöten. Autioituneet katumme ja kaupunkimme ovat tuskallinen muistutus kevään vaikeista ajoista, mutta meidän on pysyttävä vahvoina ja täytettävä ne jälleen kävelijöillä, lenkkeilijöillä, koirankakalla sekä kerjäläisillä.

Jälleenrakentaminen tulee olemaan mittava työ, sillä jonkun on kerättävä salaatit kasvihuoneista, vaikka se on työtä joka periaatteessa kuuluisi ukrainalaisille. Mutta me selviämme siitäkin. En laita porkkanaani tuppeen ennen kuin viimeinenkin rehu, kasvis sekä marja on poimittu, jotta voimme maksaa mittavat karanteenikorvaukset, jotka on rauhansopimuksessa Euroopan keskuspankin kanssa määritelty 20 miljardiksi.

Karanteeniylipäällikkönne, Roope Lipasti

Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka eksyy vapaa-aikanaan kernaasti konkreettisiin ja selkeisiin remonttihommiin.

Kolumnista voi keskustella 5.5. klo 23.00 asti.

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Uusimmat uutiset koronavirustilanteesta puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus