Pertti Paasio muistetaan huumoristaan – Ilkka Kanerva: “Hän nousi poliitikkojen joukosta päätään pidemmäksi käyttämällä hyväksi itseironiaa”

81-vuotiaana kuolleen valtiomiehen hautajaiset pidetään tulevalla viikolla pienessä perhepiirissä.

poliitikot
Pertti Paasio ja hänen muotokuvansa Turun kaupungintalon seinällä
– Älkää peljätkö, minä se olen, lausahti Pertti Paasio, kun hänen muotokuvansa paljastettiin Turun kaupungintalolla vuonna 2008. Henry Toivari

– Ei tule mieleen toista sukua, joka olisi istunut valtiopäivillä kolmessa sukupolvessa. Se kertoo syvästi demokratian eturivissä olemisesta.

Kun kokoomuslainen poliitikko, kansanedustaja Ilkka Kanerva ajattelee pitkäaikaista ystäväänsä Pertti Paasiota, hän mainitsee ensimmäisenä ainutlaatuisen, katkeamattoman parlamentarismin ketjun Paasioiden perheessä. Oli isä Rafael Paasio, oli poika Pertti Paasio ja oli pojantytär Heli Paasio.

Isä-Rafaeliin kiertyy myös ystävän ja puoluetoverin, Aimo Massisen vastaus, kun häneltä kysytään Pertti Paasion poliittista oppia.

– Pitää olla heikkojen puolella. Vahvat ja hyväosaiset kyllä pärjäävät omillaankin.

Pertti Paasio toteutti siis ajatusta, jonka hän oli perinyt isältään: Jos et ole varma, miten kannattaa toimia, ole aina heikomman puolella.

“Turkulainen luonne, vähän arvaamaton”

Aimo Massisella on tapana luonnehtia Pertti Paasiota SDP:n ikoniksi. Pitkäaikaisena päätoimittajana sekä Turun Päivälehdessä että Turun Sanomissa Massinen on tarkastellut Paasion vaiheita lehtimiehen silmin.

– Aatteellisessa pohdinnassa Pertti teki itselleen kysymyksiä, joihin ei aina ollut edes vastauksia. Mutta niitä kannatti pohtia. Hänen näkökulmansa muuttui sitä avarammaksi, mitä vanhemmaksi hän tuli, Massinen arvioi.

Pohdiskelu tuo mieleen toisen sosiaalidemokraatin, presidentti Mauno Koiviston. Paasio olikin Koiviston erityisavustajana 1970-luvun alussa, ja Massisen on helppo kiteyttää yhtäläisyydet.

– Kummallakin oli turkulainen luonne, vähän arvaamaton. Eivät sanoneet kaikkea ihan suoraan, vaan heittivät mietittävää.

SDP:n puheenjohtajia puolueen 110-vuotisjuhlissa: Eero Heinäluoma (vas.), Pertti Paasio, Jutta Urpilainen ja Ulf Sundqvist
Puheenjohtajien eri vuosikertoja SDP:n 110-vuotisjuhlissa Turussa vuonna 2009. Työväentalon edessä vasemmalta Eero Heinäluoma, Pertti Paasio, Jutta Urpilainen ja Ulf Sundqvist. Henry Toivari

Ilkka Kanerva, joka on katsellut poliittista kenttää eri laidalta kuin Paasio, arvostaa miehen taitoa ymmärtää vastapuolta.

– Varmaan broileriaikanani yhteistyö ei ollut ihan yhtä helppoa, mutta viiden vuosikymmenen aikana meille syntyi yhteinen kokemuspohja. Vaikka Pertti oli aatteellinen, hän oli myös pragmaattinen: hän etsi ratkaisuja ja löysi niitä. Juuri tästä nostan hänelle hattua.

Puoluekantaan katsomatta sekä vanhat että nuoret poliitikot ovat luonnehtineet Pertti Paasiota lämminhenkiseksi, humaaniksi ja älykkääksi persoonaksi. Ilkka Kanerva puhuu valloittavasta ihmisestä.

– Hänen sosiaaliset taitonsa eivät paljastuneet ainoastaan kotikaupungissa Turussa. Olisin suonut jokaisen näkevän, millainen kyky hän oli vaativissa ulkopolitiikan kuvioissa.

Kanervalle muistuu mieleen tilanne Washingtonista, jossa Paasio osoitti taitonsa ottaa tilanne spontaanisti ja terävästi haltuun. Hän piti ulkoministerinä puheen Yhdysvaltojen niin sanotulla pressiklubilla, jonka Kanerva tuntee vaativana paikkana omakohtaisestikin. Kärkäs amerikkalainen media esittää kysymyksiä, kun ulkoministeri on esitelmöinyt maansa ulkopolitiikasta.

– Toimittaja kysyi Paasiolta: "Eikö Suomen tragedia ole pelkistettävissä siihen, että teillä on 1 300 kilometriä yhteistä rajaa Neuvostoliiton suuntaan?" Paasio vastasi: "Se se vasta tragedia olisi, jos sitä rajaa ei olisi."

Vastaus kertoi viiltävästi, miten Paasio osasi reagoida. Jatkokysymystä ei tullut.

Tilannekomiikkaa ja anekdootteja

Jos tarina Washingtonista kertookin Pertti Paasion nopeasta älystä, lähestyy se hivenen myös hänen huumoriaan. Sellaista Paasion tuntenutta ihmistä ei taida löytyä, joka ei jo miehen elinaikana olisi pannut merkille hänen huumorintajuaan.

Ilkka Kanerva luonnehtii sitä omintakeiseksi. Oleellista oli itseironia, jonka avulla Paasio kykeni asettamaan itsensä huomion kohteeksi tilannetta laukaisevalla tavalla.

– Pertti nousi sekä suomalaisten että kansainvälisten poliitikkojen joukosta päätään pidemmäksi käyttämällä hyväksi itseironiaa. Hän laukaisi tilanteita positiivisesti, ja niin vältettiin monta kertaa joutumasta hampaat irvessä entistä tiukempaan solmuun, Ilkka Kanerva kertoo.

Pertti Paasio kameransa kanssa vappuna 2012
Jos oli Pertti Paasiolla laulu ja soitto herkässä, kuului myös valokuvaaminen hänen harrastuksiinsa. Kuvassa hän ikuistaa vapputunnelmaa Turussa vuonna 2012. Henry Toivari

Aimo Massinen analysoi Paasion huumoria nopeaälyiseksi tilannekomiikaksi. Esimerkki puhuu puolestaan.

– Eräs toimittaja haastatteli Pepeä ja kysyi vähän tahdittomasti hänen puheviastaan: “Onko teillä aina ollut tuo änkytys?” Pertti vastasi: ”Ei ole aina. Vain silloin kun puhun.”

Massinen tähdentää, että Pertti Paasion huumori ei ollut vitsien kertomista. Hän kutsuu ystäväänsä tilannekomiikan ja poliittisten anekdoottien mestariksi. Tarinoitahan Paasiolle oli kertynyt vuosikymmenten kokemuksista monenlaisten poliitikkojen kanssa.

Kaunan kantaminen ei ollut Paasion heiniä

Pertti Paasio oli valittu SDP:n puheenjohtajaksi vuonna 1987. Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa SDP hävisi toisen kerran peräkkäin ja jättäytyi suoraan oppositioon – siitäkin huolimatta, että SDP oli eduskunnan toiseksi suurin puolue.

Jo saman vuoden syksyllä Paasio pantiin eroamaan puheenjohtajan paikalta. SDP oli pirstaleinen ja sen kannatus putosi rajusti.

Näihin tapahtumiin liittyy myös Aimo Massisen ja Pertti Paasion välien viileneminen. Massinen kirjoitti Turun Sanomiin kolumnin otsikolla Paasion on väistyttävä.

– Toimin kuten lehtimies toimii. Katsoin tilannetta kriittisin silmin. Ja Perttihän siitä loukkaantui – tietenkin, Massinen muistelee.

Mutta Paasion tapaan elää ei kuulunut katkeroituminen. Hän ei kantanut pitkäaikaista kaunaa. Sitä todistaa sekin, kun Aimo Massinen lähti politiikan tielle ja asettui ensimmäistä kertaa ehdolle kunnallisvaaleissa vuonna 2012, hän sai tukijakseen juuri Pertti Paasion.

– Olin silloin SDP:n ryhmän ääniharava Turussa. Pertti toi minulle hyvän vaalituloksen.

Pertti Paasio ja Aimo Massinen lavalla Rafaelin enkelien kanssa vuonna 2009
Pertti Paasion ja Aimo Massisen ystävyys syveni viimeisinä vuosikymmeninä lauluyhtye Rafaelin enkeleissä. Kuva SDP:n 110-vuotisjuhlista Turussa vuonna 2009. Henry Toivari

Laulumiehiä

Yhteinen sävel ja syvä viimeisten vuosikymmenten ystävyys löytyivät Pertti Paasion ja Aimo Massisen välille Rafaelin enkelit -nimisestä lauluyhtyeestä. Paasio oli porukan perustajajäseniä vuonna 2001.

Virikettä musikanttien nimeen voi etsiä yhtä hyvin Rafaellon maalauksesta kuin Rafael Paasiostakin.

– Kävimme treenaamassa kerran viikossa. Pepe kulki paljon autossani, ja siinä ehti tarinoida kaikenlaista.

Massiselta onkin hyvä kysyä, mikä oli Pertti Paasion lempimusiikkia.

– Hän piti ruotsalaisen lauluntekijän, Dan Anderssonin musiikista. Hänen aloitteestaan Rafaelin enkelit olikin valmistelemassa Dan Andersson -konserttia. Pertti ei sitten ehtinyt siihen mukaan.

Konsertti on tarkoitus pitää vielä tänä vuonna, kunhan koronavirus hellittää. Olettaa saattaa, että siitä tulee muistokonsertti.

Massinen kertoo, että Pertti Paasion viimeinen toive liittyi levyyn nimeltä Minä tahtoisin laulaa sinulle (siirryt toiseen palveluun), jonka Rafaelin enkelit teki nelisen vuotta sitten.

– Pertti nukkui pois tämän levyn soidessa. Kirsti-vaimo oli laittanut sen soimaan Pertin pyynnöstä. Se oli kaunis lähtö.

Ministeri Pertti Paasion elämä oli politiikkaa täynnä. Paasion suvussa on ollut kansanedustajia kolmessa polvessa. Miten hän näki uransa vuonna 2018? Haastattelijana on Juho-Pekka Rantala.

Lue lisää:

Poliitikko Pertti Paasio on kuollut – Eero Heinäluoma: "Hänen seurassaan oli aina mukava olla"

Paasiot: SDP kaipaa uudistuksia