Ex-komentaja Lindberg ei saanut karenssisopimuksesta korvauksia valtiolta – puolustusministeriön selvitys valmistumassa ensi viikolla

Kaiken kaikkiaan valtio on tehnyt satakunta karenssisopimusta, valtiovarainministeriöstä arvioidaan. Sopimuksia on laadittu paljon muun muassa poliittisille erityisavustajille.

Hävittäjähankinnat
Kuvassa on Jarmo Lindberg.
Jarmo Lindberg oli mukana Kultaranta-keskusteluissa kesäkuussa 2018.Jarno Kuusinen / AOP

Puolustusvoimain entinen komentaja Jarmo Lindberg ei ole saanut valtion kanssa tehdyn karenssisopimuksen myötä lainkaan korvauksia, kertoo puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti.

Juusti sanoo STT:lle uskovansa, että ministeriön selvitys siitä, onko Lindberg rikkonut karenssisopimustaan, valmistuu jo ensi viikon aikana.

STT kertoi torstaina, että Lindberg konsultoi yhdysvaltalaista Lockheed Martinia Suomen hävittäjähankkeessa. Yritys on yksi viidestä hävittäjävalmistajasta, jotka ovat mukana tarjouskilvassa Suomen nykyisten Hornet-hävittäjien korvaamiseksi.

Viime elokuun alusta reserviin siirtynyt Lindberg tarjoaa palveluita Suomalainen kenraalikonsultointi -yrityksensä kautta. Lännen Media kertoi perjantaina, että Lindberg perusti konsulttiyrityksen kesken karenssiajan tammikuussa ja jätti asian ilmoittamatta ministeriölle.

Karenssisopimusta rikkova entinen viranhaltija voisi joutua maksamaan takaisin saamansa korvaukset kaksinkertaisena. Lindberg ei kuitenkaan ole saanut korvauksia, joten Juusti ei ota mahdolliseen rangaistukseen kantaa.

– Tarkastetaan lähinnä, onko hän toiminut karenssisopimuksen henkeä vastaan. Sanktiosta on vaikea sanoa tässä vaiheessa, Juusti sanoo.

Valtio ei maksa korvauksia automaattisesti

Valtio on voinut laatia virkamiesten kanssa karenssisopimuksia vuoden 2017 alusta lähtien.

Sopimus voi estää viranhaltijaa siirtymästä toisen työnantajan palvelukseen tai aloittamasta omaa liiketoimintaa. Valtiovarainministeriön ylijohtaja Juha Sarkio sanoo, että tarkoituksena on rajoittaa valtion tehtävissä laaditun tiedon hyödyntämistä muissa tehtävissä. Kukin viranomainen harkitsee itsenäisesti ennen nimitysten tekemistä, onko karenssille tarvetta.

Toisiin työtehtäviin siirtymistä rajaava karenssiaika kestää enintään kuusi kuukautta virkasuhteen päättymisestä. Tämän ajan virkamiehen tulee ilmoittaa mahdollisesta uudesta työtehtävästä valtiolle, käytännössä usein jollekin ministeriölle.

Sopimukseen sisältyy maininta korvauksesta, jonka valtio maksaa, jos se estää uuden työn vastaanottamisen. Automaattisesti virkasuhteen päättymisen jälkeen korvauksia ei kuitenkaan makseta.

– Valtio maksaa vain, jos henkilö on menossa toiseen tehtävään, ja valtio kieltää sen karenssisopimuksen perusteella, Sarkio sanoo.

Puolustusministeriön kansliapäällikkö Jukka Juusti kertoo, että Lindberg tai kukaan mukaan puolustushallinnossa ei ole saanut karenssisopimuksesta "euroakaan tai senttiäkään".

– Meillä on tehty karenssisopimuksia aika paljon, ja kukaan ei ole saanut mitään korvausta, hän sanoo.

Eduskunta lyhensi kaavailtua karenssiaikaa

Runsaan kolmen vuoden aikana tehtyjen karenssisopimusten määrä on kivunnut noin sadan kappaleen luokkaan, valtiovarainministeriön Juha Sarkio arvioi. Ahkerimmin karenssisopimuksia on laadittu poliittisille erityisavustajille ja valtiosihteereille sekä kenraaleille ja Puolustusvoimien muille avainhenkilöille.

– Valtioneuvoston kanslialla on eniten sopimuksia, koska kaikki poliittiset esikunnat ovat heidän nimittämiään, valtionhallinnon kehittämisosaston päällikkönä toimiva Sarkio sanoo.

– Puolustushallinnossa niitä on paljon johtuen hallinnonalan luonteesta. Sisäministeriössä on jonkin verran, samoin esimerkiksi Rahoitusvakausvirastossa, jossa on finanssiala hyvin lähellä.

Sarkion tiedossa ei ole, onko sopimuksia aiemmin rikottu tai kuinka paljon valtio on maksanut korvauksia. Valtiovarainministeriö tai mikään muukaan taho ei keskitetysti kerää ajantasaista tietoa karenssisopimusten käytöstä.

Lindbergin tapauksen myötä on syntynyt keskustelu karenssiajan sopivasta kestosta. Sarkio kertoo, että maksimikestoksi ehdotettiin alun perin kokonaista vuotta, mutta eduskunnan hallintovaliokunta lyhensi maksimikeston puoleen vuoteen. Pohjana ministeriö käytti yksityisen sektorin kilpailukieltosäädäntöä ja muiden maiden malleja.

– Rajoitusajan lyhyys on ollut ihan tiedossa, Sarkio sanoo.

Sipilän hallituksen loppuvaiheessa ministeriö laati esitysluonnoksen maksimiajan pidentämisestä vuoteen, mutta ehdotus ei Sarkion mukaan saanut "poliittista myötätuulta".