Valkohäntäpeurojen kanta-arvioihin mietitään uusia jippoja: Eläimiä voitaisiin laskea riistakameroilla ja tunnistaa älyohjelmilla

Riistakameroiden sopivuudesta peura-arvioihin on saatu uutta tutkimustietoa. Kanta-arviot ohjaavat metsästyksen määrää.

riistaeläimet
riistakamerakuva valkohäntäpeuroista
Syksyllä valkohäntäpeurapukki on helppo tunnistaa.Riistakamerakuva / Turun yliopisto

Loimaalla valkohäntäpeurojen tutkimusalueella 36 riistakameraa taltioi liikkujia kahtena vuonna muutaman viikon ajana. Myös ulosteita kerättiin dna-analyysejä varten.

Kyse oli Turun yliopistoon väitöskirjaa tehneen biologi Jenni Poutasen tutkimuksesta, jossa testattiin uusia menetelmiä valkohäntäpeurojen kannanarvointiin.

Riistakamerakuvia kertyi kumpanakin vuonna yli 10 000 kappaletta, niistä noin puolet oli valkohäntäpeuroista. Ulostenäytteitä saatiin 300–400.

– Tiedot kannan määrästä, tuottavuudesta ja sukupuolijakautumasta selvisivät hyvin. Etenkin riistakameroiden käyttöönotto olisi mahdollista laajempaan kannanseurantaan, Jenni Poutanen tiivistää.

Arviot tehdään poistuman perusteella

Valkohäntäpeurojen määrä Suomessa on luonnonvarakeskuksen arvion mukaan pudonnut (siirryt toiseen palveluun) vuodessa 2,5 prosentilla. Viime talven määräksi arvioitiin noin 109 000 yksilöä.

Arvio on enemmän kuin valistunut arvaus. Tilastotieteellinen laskelma perustuu peurakolareiden, metsästyksen ja suurpetojen aiheuttamiin vähennyksiin yhdistettynä tietoon vasatuotosta.

tutkija tietokoneen ääressä
Jenni Poutanen on selannut kymmeniä tuhansia riistakamerakuvia.Jari Hakkarainen / Yle

Jenni Poutasen mielestä riistakameroiden käytössä kannanarviointiin on potentiaalia.

– Metsästäjillä on jo itsellään tosi paljon valmiiksi laitteita. Riistakeskuksen kyselyn mukaan iso osa metsästäjistä olisi halukas myös osallistumaan valkohäntäpeuran seurantaan riistakameroilla.

Ongelmallisinta on kuvien analyysi. Esimerkiksi kolmen viikon seuranta ennen metsästyskautta tuottaisi satoja tuhansia kuvia.

Jonkun pitäisi erotella sarvipäiset pukit, emot ja vasat. Ratkaisu on automaattinen kuvantunnistus.

– Käytännössä pitäisi tekoälyä hyödyntää siihen, että niistä kuvista automaattisesti laskettaisiin naaraat, urokset ja vasat.

Laajempi testaaminen voisi olla mahdollista muutaman vuoden sisällä, riippuen kuvantunnistuksen kehittymisestä.

Kokemuksia automaatiosta on jo eri projekteista ja kehitys on nopeaa.

riistakamerakuva valkohäntäpeuroista
Kuvatulvan analysointiin tarvitaan tekoälyä.Riistakamerakuva / Turun yliopisto

– Ja myös se vaikuttaa, mitä enemmän aineistoa kertyy, sitä paremmin kuvantunnistus kehittyy samalla.

Kakkanäytteet eivät sovellu laajaan seurantaan

Ulostenäytteiden dna-tutkimus on menetelmänä tarkka, mutta työläs.

– Esimerkiksi sudellahan dna-seuranta toimii koko maan laajuisessa kannan arvioinnissa, mutta näin runsaslukuisen lajin kohdalla se ei ole toimiva tutkimustapa. Siinä kuluu paljon aikaa ensin maasto- ja sitten laboratoriotyöhön.

Mutta sillekin menetelmälle on käyttöä peurakysymyksessä toisten menetelmien rinnalla.

– Kun kehitetään esimerkiksi riistakameramenetelmää, niin voidaan tarvittaessa tehdä verrokkitutkimus dna:n avulla, Jenni Poutanen sanoo.

Valkohäntäpeurojen kanta-arviot ohjaavat metsästyksen määrää ja missä suhteessa vähennetään uroksia ja naaraita.

Lue lisää:

Kakkapussit ja kamerat apuna, kun valkohäntäpeurojen määrästä yritetään ottaa selvää

Suomi sai Amerikan lahjaksi 7 valkohäntäpeuraa, ne vapautettiin luontoon ja nyt niitä on 100 000 – laukonpeurojen historia on kiehtova tarina isänmaanrakkaudesta