Heinosen Pasi

Miehen tarinan voisi aloittaa Norjasta, jääkiekosta tai saunomisesta. Alussa ja lopussa on kuitenkin hauki.

musiikki
Mies katsoo metsään
Pasi Heinonen on vastakohtien mies. Hän viihtyy luonnossa ja värivalojen loisteessa.Niko Mannonen / Yle

Siiman päässä tuntui petokalan voimakas nykäisy. 2,5-kiloinen hauki iski terävän hammasrivistönsä uistimeen, nousi vastahakoisesti veden syleilystä. Siinä se oli. Ensimmäinen saalis vei pojan sydämen.

Nyt tuo kyseinen kalastajapoika on aikamies. Mutta mikä mies? Todennäköisesti sinäkin olet osallistunut Heinosen Pasin kanssa hurmokselliseen kansanjuhlintaan.

Heinonen istahtaa Huikon kylässä sijaitsevalle laavulle ja alkaa avata puukolla makkarapakettia. Miehen kotikunnassa Toivakassa on rapiat 2 000 asukasta ja yksi baari, jonka tiskiltä hän tilaa mieluiten lonkeron.

Heinosen Pasin tarinan voisi aloittaa Frederikin salatusta pojasta, jääkiekosta, saunanlauteilta tai tutulta huoltoasemalta.

Mies kantaa halkoja
Tavallisessa tilanteessa Pasi Heinosen työkiireet ajoittuvat viikonloppuun. Välillä on haikea nähdä, kun kaverit jäävät lämmittämään rantasaunaa, ja itse on lähdettävä tien päälle. Tässä ei kuitenkaan olla lämmittämässä rantasaunaa, vaan yhdessä Heinosen mielipaikoista, Huikon Huilauksen laavun ympäristössä.Niko Mannonen / Yle

Nyt ei tarvitse heittää kruunaa ja klaavaa, koska valinta on selvä. Hänen kanssaan puhe löytää kuitenkin lopulta polkunsa korpeen tai uomansa vesille. Juuri siksi on loogisinta aloittaa sieltä, missä miehen mieli lepää.

– Puolikas lapsuudesta tuli istuttua Vaajavirran niemennokassa. Urheilukaverit kalastivat ja piti kuulua porukkaan. Kesäpäivinä ajoin polkupyörällä virveli selässä virralle.

Mies jutustelee viiluttaessaan makkaraa.

– Kalastus on iskostunut veriin varmaan mummon puolelta, Heinonen arvioi.

Nykyisin energiantuotantoon valjastetut Vaajavirran vedet virtasivat vielä kahlitsemattomina, kun Heinosen mummo narrasi isänsä kanssa taimenta ja lohta vuosikymmeniä ennen Pasia. Samoilta apajilta sai tuolloin myös rapuja, jos osasi asettaa mertansa oikeaan paikkaan.

– He kävelivät pitkospuilla ja nostivat mertoja virrasta. Saalis pakattiin laatikoihin. Papan velipoika taas kalasti paljon Päijänteellä. Tarina kertoo, että siellä oli parhaimmillaan yli 30 verkkoa pyynnissä.

Keski-Suomen arvokalat ja saksiniekat kelpasivat häävimmillekin herkuttelijoille.

– Ne menivät Helsingin herroille, Heinonen sanoo.

Sen hän on vuosien varrella oppinut, ettei herrojen mielipide ole aina linjassa sen kanssa, mikä kolahtaa suurempaan väkijoukkoon.

Palataan siihen myöhemmin.

1140 kilometriä

Laavun lähettyville asettuva korppi ei ole mielissään, kun rikomme sen kotirauhaa.

Kro, kro, lintu marmattaa vaativasti, aina kun Heinonen avaa suunsa. Touhu käy niin koomiseksi, että miestä alkaa hymyilyttää.

– Oo nyt hiljaa siellä, hän katsahtaa puuhun.

Korppi levittää siipensä ja vaihtaa maisemaa.

Mies istuu laavulla
Pasi Heinosen on saatava joka viikko kalaruokaa. Jutusta löydät kaksi hyväksi todettua ohjetta.Niko Mannonen / Yle

Heinonenkin kaipaa välillä etäisyyttä, vaikka asuu korvessa. Hän pakkaa asuntoautoonsa kaksi isoa koiraansa ja häipyy aina heinäkuussa 1 140 kilometrin päähän Pohjois-Norjaan kalaan kuukaudeksi. Perhokalastus on fyysinen laji.

– Kun heittää päivän, ruuan jälkeen väsyttää mukavasti. Jätän ikkunan auki ja nukahdan kosken pauhuun. Mutta kaikki ei ole niin romanttista. Sadepäivänä majapaikka on aivan kaameassa kunnossa ja asuntoautossa haisee märkä koira.

Reissun ensimmäisen lohen kunniaksi keitetään aina kalasoppa. Siitä alkaa kalaruokien ilotulitus. Halstrattua kalaa! Lohimedaljonkeja!

Heinonen on oppinut matkoillaan, että norjalaiset ovat kovaa hodarikansaa.

– Ostamme hodarisämpylät ja kunnon majoneesin. Sitten halstrataan lohi nuotiolla. Sitä revitään käsillä hodarisämpylän väliin ja sitten majoneesit päälle, niin avot.

Muisteleminen tuo veden kielelle. Ja muistoilla on pakko elää todennäköisesti ainakin tuleva kesä, kun rajat Norjaan ovat kiinni.

Onneksi kotikylän kaveriporukalla on kalastusrinki, jonka Whatsapp-ryhmässä joku on aina valmis kalahommiin. Samalla porukalla talvikalastetaan, pilkitään ja käydään verkoilla.

– Sekä nauraa rätkätetään, Heinonen lisää.

Leo, Pepe, Veli ja Topi

Tänä keväänä mikään ei ole kuten ennen.

Uskollinen kalakaveri, Leo-irlanninsetteri, kuoli hiljattain. Heinonen valvoi sen vierellä viimeiset hetket tunnustellen koiran pulssia ja katsoen tuttuihin ruskeisiin silmiin. Menetys oli niin kova paikka, että arki tuntui pysähtyvän niille sijoilleen.

– Olin hukassa, eikä mikään oikein kiinnostanut.

Kaikki Heinosen tuntevat tietävät, että koirat ovat miehelle henki ja elämä. Siksi hänelle tarjottiin pitkäaikaisen luottoystävän poismenon jälkeen uutta nelijalkaista kaveria, arkaa aikuista kodinvaihtajaa.

Poju koiriensa Velin ja Leon kanssa
Veli ja Leo kuuluvat Heinosen laumaan. Niko Mannonen / Yle

– Se on samaa rotua ja nimikin on Leo. Ajattelin, että tämä on tarkoitettu.

Uuden Leon lisäksi Heinosen jengiin kuuluvat Pepe, Veli ja Topi.

Koirille on nyt aikaa, sillä täyteen bookattu kalenteri on tyhjä töistä.

Vaikka Heinosen oli jo vuodenvaihteessa tarkoitus hidastaa, katsella eläinten jälkiä ja käydä viemässä syöttöpaikoille jyviä, on tilanne silti absurdi.

Kaikki on peruttu.

Hetkittäin hän kaipaa värivaloja, baarin hyrinää ja naurua, joka syntyy salin lattian täyttyessä.

Poika saunoo

Elettiin MM-jääkiekkokevättä 2011.

“VENÄLÄISPELAAJAT KATSOVAT KENTÄLLÄ, ETTÄ HERRRRRANJESTAS, MITÄ SIELLÄ TAPAHTUI! GRANLUND OTTAA KIEKON, OTTAA LÄTYN MAILAN LAVALLE JA TEKEE YHDEN MM-HISTORIAN HIENOIMMISTA MAALEISTA!”

“JA KONSTANTIN BARULIN KATSOO, ETTÄ TAIVAS VARJELE, MIKÄ SIELTÄ TULEE!”

Antero Mertaranta selostaa Mikael Granlundin ilmaveiviä ja Pasi Heinonen tuulettaa kotisohvallaan kuin viimeistä päivää. Leijonat etenivät finaalipeleihin.

Kun Suomi lopulta kukisti MM-loppuottelussa Ruotsin, Heinosella oli päällä Suomi-paita ja kädessä huurteinen. Hurmoksen täyttämä mieli olisi vetänyt torille ja siitä baariin, koska juhlinta jäi välistä vuonna 1995.

Pasi passitettiin kuitenkin pistämään pää tyynyyn.

Aamulla saattaisi tulla puhelu.

Ja niin tulikin. Slovakiasta soitettiin. Sinuhe Wallinheimo kertoi, että Leijonat haluavat Pasi Heinosen torille.

– Kehätielle tultaessa katselin takapenkillä ikkunasta, kun ihmiset ajoivat ikkunat auki ja Suomen liput liehuvat. Mun biisi soi niiden radioissa täysillä. Kosketinsoittaja kertoi, että espoolaiselle bussipysäkille oli spreijattu Poika saunoo.

Pasi Heinonen ei muista juuri mitään siitä hetkestä, kun hänet, artisti Poju, kuulutettiin lavalle valtavan ihmismeren eteen. Liput liehuivat. Maailmanmestareiden joukossa oli Heinosen entinen joukkuekaveri** Jyrki Välivaara**.

Poju: Poika (saunoo)
POIKA SAUNOO! Pasi Heinonen esiintyi vuonna 2011 Leijonien kunniaksi järjestetyssä torijuhlassa. Isojen yleisöjen hypyttäminen ja laulattaminen on tullut tutuksi myös festareilla. Heinäkuisin Heinonen on kuitenkin Norjassa, eikä se ole kaikkien festarijärjestäjien mieleen. Alpertti Rieskjärvi / Yle

Ensin tahdit haitarista ja sitten mentiin.

Nyt poika saunoo se kylpee, se laulaa ja huutaa,

kannusta samppanjaa,

meidän poika on tullut kotiin.

Kansa otti alun perin jyväskyläläiselle Liiga-joukkueelle JYPille tehdyn rallin omakseen. Lopulta siitä tuli 2010-luvun myydyin biisi.

Heinonen katsoo nuotiota, jonka hiillos alkaa jo tummua.

Kalastuksen lisäksi musiikki on ollut aina hänen intohimonsa. Polte. Sillä sanalla hän sitä kuvailee.

Kotistudion nurkassa könöttää edelleen Heinosen ensimmäinen soitin. Hän sai Korg-merkkisen syntikan vanhemmiltaan sillä ehdolla, että menee soittotunneille. Soitin painaa kuin ristus, Heinonen kuvailee.

– Nuoteista en tiedä tänäkään päivänä yhtään mitään. Opin ne neljä sointua, joilla hittibiisit tehdään, niin tällä tiellä ollaan, hän sanoo ja kasvoille nousee veijarimainen hymy.

Innostus kiekkoa kohtaan hiipui B-juniori-iässä, mutta musiikkia kohtaan se ei ole koskaan sammunut.

Lauluissa kannut ja kalsarikännit

Heinosen biisien sanat kertovat normisuomalaisista.

Verkkarimiehistä, jotka arkena painavat niska limassa töitä ja kuljettavat lapsia harrastuksiin. Sitten saapuu viikonloppu, on päästeltävä paineita, juhlittava kuin Jukka Tammi. Kantabaarin tiskille lyödään naarmuinen pankkikortti tai tehdään turhapurot.

“Kruunalla kotiin, ja klaavalla Esson baariin.”

Mies istuu auton takaosassa
Pasi Heinosen autosta löytyy muun muassa savikeikkoja, naamiointiverkko, konfettitykkejä, riistahernettä, jyviä, kastematoja, pilkkitoukkia, hirvensarvet ja pari tyhjää lonkerotölkkiä.Niko Mannonen / Yle

Jos baariin asti ei pääse, vedetään kalsarikännit ja parannetaan maailmaa.

“Paskasta saadaan kyllä puhtaaksi rännit, saa huominen hetken odottaa.”

Lyriikoissa ihastellaan kaunokaista, jonka kannut ovat suuret ja ylitsevuotavaiset. Tyttö Tirolin laulaa ja juo. Pitonaisella taas on multaa kynsiensä välissä ja haulikko pysyy kädessä.

Mies valmistautuu ampumaan savikiekkoja
Savikiekkojen ampuminen on mukavaa puuhaa. Nyt taskussa on myös metsästyskortti. Koe meni läpi lukematta. Heinonen kertoo olevansa huono lukemaan kirjoja ja ammentaneensa tiedon katsomalla ja kuuntelemalla kulkiessaan Huikon kylän metsästäjien mukana. Oli hieno hetki, kun metsästyskoe meni läpi.Niko Mannonen / Yle

Sävelet muistuttavat alppihumppaa. Heinonen haluaa, että ihmisillä on hauskaa.

– Ei mennä laulamaan mitään virsiä. Vaikka ei nyt virsissäkään mitään vikaa ole.

Salattu poika

Kansa on napannut syötin. Yhteensä Pojun kappaleita on kuunneltu suoratoistopalveluissa yli 55 miljoonaa kertaa. Silti biisien takana oleva artisti ei patsastele Emma-gaaloissa ja hänen radiossa soitetuin sävellyksensä on Ylen merisäätunnari.

– Koko Emma-gaala on ihan höpöhöpö-hommaa. Sinne valitaan yleisöäänestyksiinkin ne, jotka raati haluaa. Hyvänä esimerkkinä 2011, kun Poika saunoo oli vuoden myydyin kappale, Pojua ei voinut edes äänestää yleisöäänestyksessä. Bisnestähän se on.

Mies istuu halkopinon edustalla
Rantasauna lämpiää usein, joten halkoja täytyy pilkkoa siihen malliin. Nyt siihenkin on aikaa.Niko Mannonen / Yle

Hän kertoo tottuneensa siihen, etteivät edes levy-yhtiöt saa kiinni siitä, mitä hänen biiseilleen tulisi tehdä.

– He ovat niin sisällä helsinkiläisessä kuplassa, etteivät ymmärrä tällaista Frederik-tyyppistä musiikkia. Olen monesti vitsaillutkin olevani Frederikin salattu poika.

Koronan aikana oma tyyli on ollut Heinosen pelastus. Vaikka peruuntuneet keikat tuovat loven lompakkoon, toimeentulo on taattu Spotifyn toistojen ansiosta.

– Tilanne pakottaa meidät kaikki pysähtymään. Toisaalta välillä on hyvä miettiä, mikä on oikeasti itselle tärkeää ja millä on väliä.

Herää kysymys, kumpi mies kokee itse olevansa: Ylen luontoiltaa fanittava Heinosen Pasi Toivakan Huikon kylältä vai artisti, jonka kanssa tavikset haluavat ryypätä ja rellestää?

– Poju on yhtä kuin Pasi Heinonen. Ei tarvi, eikä kannata, teeskennellä mitään, mies pohtii.

Laavulle olisi helppo unohtua. Korppi on antanut tilaa pikkulintujen sirkutuskonsertille.

Mies seisoo metsässä
Heinosen kotiovelta pääsee suoraan metsään ja järvelle. Se tuo tunteen vapaudesta.Niko Mannonen / Yle

Maha on täynnä lämmintä makkaraa, mutta Heinosen reseptien kuunteleminen herättää nälän uudelleen. Puhe palaa jäntevään petokalaan, haukeen. Kalaruokaa on saatava vähintään kerran viikossa.

Haukiwokin hän oppi Bogart Co.:n Vekke Mäeltä Sandön saaristossa.

Ensin fileoidaan hauki ruodottomaksi. Kalasta tehdään pientä lastua, vähän kuin broilerisuikaletta, joka laitetaan teriyaki-marinadiin vetäytymään. Sitten hauki paistetaan pannulla rapeaksi ja lisätään wokkivihannekset sekä katkaravut. Koko komeuden päälle lorautetaan vielä teriyaki-soijaa.

– Vie kielen mennessään, Heinonen lupaa.

Lisää aiheesta:

Yle Jyväskylä välitti kotikatsomoihin Pojun livekeikan

Korjattu 3.5.2020 klo 10:50 MM-kisojen kulkua. Suomi pelasi loppuottelun Ruotsia vastaan.