Huoli sulaa nauruksi, kun vapaaehtoinen Kaisu Viljanmaa soittaa 82-vuotiaalle Anneli Kalliolle: "Eihän tässä olekaan mitään hätää"

Vapaaehtoinen puhelinkaveri voi soitollaan pelastaa yksinäisen päivän. Soitot paljastavat musertavan yksinäisyyden. Usein puhelimessa myös itketään.

yksinäisyys
Anneli Kallio istuu nojatuolissa
Anneli Kallio piristyy VIljanmaan soitoista. Yhdessä nauretaan ja puhutaan monet henkilökohtaiset asiat.Kati Ala-Renko / Yle

Kuinka minulle käy? Kuka minua hoitaa?

Anneli Kallion mieli painuu koronan kanssa välillä mustaksi. Maailmanloppuko tässä on tulossa?

82-vuotiaalla eteläpohjalaisella ei ole kotona ketään tempaisemassa pois synkistä syövereistä tai juttelemassa vaikka vaan niitä näitä.

Mutta kun puhelin herää soimaan ja linjoilla on Viljanmaan Kaisu, Kallio saa puhua pahan mielen pois. Samalla tulee käytyä läpi arjen kuulumiset ja siinä sivussa myös vaikka lapsuusmuistot.

Huoli sulaa huomaamatta hersyväksi nauruksi.

– Tulee tunne, että eihän tässä olekaan mitään hätää. Elämä on kuin ennenkin ja kaikki on hyvin, Kallio tuumii.

"Telkkarissa on aina koronaa"

Anneli Kallion ja Kaisu Viljanmaan jutustelun taustalla on korona-ajan yksinäisyyttä helpottamaan polkaistu Praatoo- eli juttelurinki.

Teuvan kunta ja vapaaehtoisjärjestöt kokosivat maaliskuussa 2020 kolmisenkymmentä vapaaehtoista, jotka soittavat ikäihmisille ja muille, jotka eivät pääse kotoaan mihinkään.

Soitettavia on jo kymmenittäin. Lisää tulee koko ajan, kun kunta ehtii ottaa yhteyttä kaikkiin yli 70-vuotiaisiin asukkaisiinsa.

Pärjäämisen kartoittamisen yhteydessä tarjotaan mahdollisuutta myös ”soittokaveriin”.

Kaisu Viljanmaalla on tapana pirauttaa vähintään yksi puhelu päivässä. Hänen listallaan on jo toistakymmentä nimeä, naisia ja miehiä.

Kaisu Viljanmaa istuu nojatuolissa
Kaisu VIljanmaa kertoo, että kun omat ja läheisten asiat on kerrottu, käydään läpi myös kissojen ja koirien kuulumiset.Kati Ala-Renko / Yle

Kalliolla ja Viljanmaalla juttu on luistanut niin hyvin, että luurissa saattaa sujahtaa huomaamatta tunti.

– Ei tarvitse jännittää, mitä voi sanoa. On helppo puhua, kertoo Kallio.

Viljanmaa kuulostelee jokaista juttukaveriaan tarkalla korvalla. Onko kaikki hyvin? Onko ruoka-apua tuotu?

Säännöllisen soittelun tärkein pointti on kuitenkin pitää yllä positiivista mieltä ja saada yksin asuvan ajatukset irti korona-ahdistuksesta.

Sitä kiittelee myös Anneli Kallio.

– Telkkarissa on aina koronaa. Haluaisin puhua muutakin, ettei koko ajan ole pelkoa, josta tulee niin kauhea olo.

Silti naurun välissä usein myös itketään. Myös miehet.

Monen elämäntilanne menee Viljanmaalla ihon alle, ja panee miettimään. Soitot paljastavat musertavan yksinäisyyden ja suuren läheisyyden ja hyväksynnän tarpeen.

– Ihmisten ja perheiden pitäisi olla paljon enemmän yhdessä, ja huomioida kaikki, lapset, nuoret ja isovanhemmat, Viljanmaa miettii.

Toisen elämä pyörii mielessä pitkään puhelun jälkeen.

"Aikaa juuri hänelle"

Murheiden kohtaaminen on tuttua myös Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisessa ystävyystoiminnassa.

Ystävätoiminnassa mukana olevat ystävävapaaehtoiset ovat yhteydessä ystäviinsä puhelimitse ja muilla etäyhteyksillä. Lisäksi Punaisen Ristin paikallisosastot ovat mukana asiointiavussa usealla paikkakunnalla.

Sosiaalisen hyvinvoinnin koordinaattori Maaret Alaranta kertoo, että vapaaehtoisia koulutetaan kuuntelemaan myös omaa jaksamistaan.

Esimerkiksi juttelu toisten vapaaehtoisten ystävien kanssa on hyvä keino purkaa omia tunteitaan.

– Joskus ystävää tarvitsevan tilanne on niin vaikea, ettei vapaaehtoistoiminta riitä. Silloin on ohjattava ihminen muun avun piiriin, Alaranta toteaa.

Vapaaehtoinen ystävä voi myös kuormittua liikaa, jos hän on yksinäisen ainoa ihmiskontakti.

– Siksi esimerkiksi SPR:n ystävätoiminnassa vapaaehtoinen ei anna omaa puhelinumeroaan, ja yhteydenpidosta laaditaan pelisäännöt.

Kaisu Viljanmaa kertoo, että jokainen Praatoo-ringin soittaja on mukana omalla persoonallaan. Kunta tai vapaaehtoisjärjestöt eivät ole antaneet tehtävään peruskoulutusta tai ohjausta.

Yksin olevalla on tarve saada ihminen, jolla on aikaa juuri hänelle.

Maaret Alaranta

SPR:n ystävätoiminnan kulmakivet kelvannevat myös pohjalaisille: tärkeintä on luottamus ja kyky kuunnella.

Luottamus on vaitiolovelvollisuutta ja sovituista yhteydenotoista kiinni pitämistä.

Kuunteleminen on viesti rinnallaolosta.

– Yksin olevalla on tarve saada ihminen, jolla on aikaa juuri hänelle, toteaa Maaret Alaranta.

Lue seuraavaksi: Lasten hätä ja ihmisten yksinäisyys jäävät nyt piiloon – asiantuntijat huolissaan koronarajoitusten vaikutuksista perheiden tilanteeseen

"Ihmisille jutteleminen ei pelota"

Vapaaehtoisten soittelurinkiä on tarkoitus jatkaa koko korona-ajan. Uusia vapaaehtoisia on ilmoittautunut lähes päivittäin mukaan. Valtaosa ikäihmisille soittavista on myös itse jo eläkkeellä.

Ensimmäisen kuukauden aikana on oltu tyytyväisiä puolin ja toisin.

Kaisu Viljanmaa on kova puhumaan. Kännykkään tarttuminen on helppo asia naiselle, joka nuorena ehti työskennellä Teuvan Perälänkylän käsivälitteisessä puhelinkeskuksessa.

– Ihmisille jutteleminen ei pelota. Voin soitaa kenelle vaan, vaikka presidentille, hän naurahtaa ja toteaa heti perään, että Trumpille soittamista hän harkitsisi. Mutta ei siksi, etteikö uskaltaisi soittaa.

Välillä pitää muistutaa itseä ettei puhu liikaa, vaan malttaa kuunnella toista. Sitä pitäisi muutenkin ihmisten harrastaa enemmän.

Viljanmaa yrittää aina lopettaa puhelun niin, että se päättyy molemmilla hyvään oloon, ja lupaukseen, että soitetaan taas uudelleen.

– Kaisulta saa aina virtaa, iloitsee jo seuraavaa soittokertaa odottava Anneli Kallio.

Lue seuraavaksi: Vaihda kuulumisia puhelimessa, pidä kiinni arjen rutiineista – Näin Vanhustyön keskusliitto neuvoo meitä toimimaan koronaviruksen aikana

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Luotettavia koronauutisia nopeasti suoraan puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus