1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. villiyrtit

Villiyrttiohjaaja antaa vinkit luonnon superfoodiin – Kerää kasvit koiranhihnan kantaman ulkopuolelta, muista myös naapurisopu

Villiyrttien mehevimmät ajat ovat käsillä. Vastoin yleistä luuloa satokausi ei pääty juhannukseen.

Petra Pikkanen näkee jo syötävän hyvää siellä, missä tavallinen kulkija näkee vain talven jälkeen ruskeaa maastoa. Villiyrttien kerääjän ja käyttäjän eli villistelijän rehevin satokausi on alkamassa. Kuva: Mari Vesanummi / Yle

Vuohenputkesta 500 euroa kilolta, voikukasta 300–380 euroa, kun ostaa herkkukaupasta.

Saman superfoodin löytää monasti myös ei-toivottuna tunkeilijana kukkapenkistä.

– Uusi asenne vaan kukkapenkki-ihmisille. Vuohenputket voi syödä, neuvoo valkeakoskelainen villiyrttiohjaaja Petra Pikkanen.

Luonnon herkkukeitaan tämän vuoden runsaimmat ajat ovat alkamassa.

Tunnista ensin, poimi vasta sitten!

Aikaisin keväällä tavallinen kulkija näkee vasta talvisen ruskean, rytöisen joutomaan tai niityn, mutta hortoilija tietää löytävänsä jo herkkuja. Voikukat, maitohorsmat ja nokkoset ovat kasvamassa.

Tarjolla voikukkaa ja nokkosta. Maitohorsmat eli laulun rentun ruusut heräilevät kasvuun toisaalla. Kuva: Nella Nuora / Yle

Luonnon kattaus pitkin kesää on runsas ja rehevä, mutta silti ihan kaikkea ei voi syödä.

Yrttien poiminnassa niin kuin sienestyksessäkin on yksi ehdoton sääntö: ota vain sitä, minkä tunnistat. Jos epäröit, jätä ottamatta, koska myös Suomessa on tappavan myrkyllisiä lajeja.

Aloita siitä, minkä varmasti tunnistat. Tai löydä itse, mutta tunnistuta löytösi kokeneemmalla poimijalla. Tai lyöttäydy taitajan kuten villistelijä Petra Pikkasen seuraan.

– Vuohenputki on helppo tunnistaa, sen tuntomerkit on selkeät. Varsi on kourullinen, ja minulla on tapana sanoa, että lehdet on pyhä kolminaisuus. Niitä on aina kolme. Lisäksi vuohenputki kasvaa aina yksittäin eikä lähde puskasta niin kuin moni muu.

Ota vain sitä, minkä tunnistat

Petra Pikkanen

Villiyrttien keruun voi aloittaa turvallisesti ja helposti myös voikukasta, maitohorsmasta ja pihakoivusta. Ne ovat kaikille tuttua, helposti tunnistettavia ja terveellisiä. Ja maukkaitakin vielä.

– Yrteissä on raikas maku. Esimerkiksi moneen käyttöön sopivan vuohenputken maussa on sekoitus porkkanaa ja persiljaa.

Viherkausi ei lopu juhannukseen

Yleensä sanotaan, että yrtit pitää kerätä ennen juhannusta, kun ne ovat mehevimmillään. Petra Pikkanen kumoaa käsityksen.

– Hortoilija löytää vihreää niin kauan kuin sitä on, käyttötarkoitus vaan muuttuu. Esimerkiksi maitohorsma ei ole enää kukinnan jälkeen salaatissa kovin hyvää, mutta siitä saa viherjauhetta talveksi. Sama pätee koivuun.

Viherjauheelle taas on talvella käyttöä esimerkiksi teehen, leipiin, kakkuun, smoothiin tai monenlaisiin ruokiin.

Poimi fleksin kantaman päästä

Petra Pikkasen mielestä Suomen luonto on enimmäkseen niin puhdasta, että villistely on turvallista. Tien pientareelta tai moottoritien tuntumasta ei tietenkään kannata poimia; sääntö, mikä kuuluu myös marjastukseen ja sienestykseen.

– Ja sitten yksi tärkeä asia. Mennään fleksinkantaman päähän polusta. Ei se koiranpissa ole yrteissä kiva makulisä.

Naapurisovun nimissä ei myöskään kannata mennä toisen tontille ja pihapiiriin ilman lupaa.

Huijattuja lapsia kotona

Petra Pikkanen sanoo, että esimerkiksi vuohenputkesta, voikukan lehdistä ja maitohorsmasta saa mainion pohjan salaattiin. Se peittoaa ravintoarvoissa kaupasta ostetun salaatin mennen tullen ilmaiseksi.

Villistelijä arvelee, että lapsille ei ihan aina kannata kertoa, mitä ruuassa on. Pikkanen naureskelee, että hänen jo aikuiset lapsensa voivat olla lievästi katkeria, mitä on tullutkaan syödyksi.

– Kyllä ne on syöneet. Mutta on kyllä joskus sanottu, että voitko ihan oikeasti olla laittamatta noita kaikkia ruohoja sinne.

Pikkanen neuvoo, että ruuanlaitossa kannattaa käyttää vain paria, kolmea yrttiä kerrallaan. Muuten makuja tulee liikaa. Päivässä yrttejä voi turvallisesti syödä nyrkillisen, ja siitä riittää moneen syötävään tai juotavaan aamusta iltapalaan asti.

Villiyrttiohjaaja Petra Pikkanen suosittelee harrastuksen aloittamista näin keväällä, kun kaikki vihreä on mietoa ja makoisaa.