Kansainvälinen eripura heijastuu maailmanperintöönkin – Aika, sota, turismi ja politikointi hapertavat ihmiskunnan yhteistä muistia

Kansallisvaltiot ovat yhä vahva voima kohteista päätettäessä. Eurooppa-keskeisyys saattaa jatkossa heikentyä.

maailmanperintökohteet
Ihmiset tutkivat raunioita pommituksen jäljiltä Jemenin vanhassakaupungissa. Etualalla on iso ja pieni maansiirtokone.
Saudi-Arabian johtaman liittouman lentokoneet pommittivat Jemenin pääkaupungin Sanaan vanhaa kaupunkia kesäkuussa 2015. Vanha kaupunki on Unescon maailmanperintölistalla.imago / Xinhua / All Over Press

– Suosikkikohteen valitseminen on vähän kuin valitsisi suosikkilapsensa. Taidan jättää tähän kysymykseen väliin, naurahtaa Museoviraston erikoisasiantuntija Stefan Wessman.

Wessman vastasi uteluun siitä, mikä olisi paras kohde Unescon maailmanperintölistalle, jos hän voisi siitä diktaattorin oikeuksin päättää.

Stefan Wessman tuntee maailmanperintöasiat hyvin. Hän osallistuu Suomen edustajana järjestön sääntömääräisiin kokouksiin ja seuraa aluetta.

Maailmanperintökomitea päättää kohteista jättimäisissä kokouksissa. Kokoontumiset kestävät toista viikkoa, ja neuvotteluja käydään lähes vuorokauden ympäri.

Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmassa (25.4.) tarkastellaan, millaisia valta-asetelmia maailmanperintökohteiden taustalla jyllää.

Kokouksiin osalllistuu pari tuhatta ihmistä. Edellinen tapaaminen oli Azerbaidžanissa, seuraava on määrä järjestää Kiinassa myöhemmin tänä vuonna. Ajankohta siirtyi koronapandemian vuoksi. (siirryt toiseen palveluun)

Unescon maailmanperintöä koskeva sopimus on yksi maailmanjärjestön kattavimmista. Mukana on 194 valtiota. Laajuus kertoo ihmiskunnan yhteistä perintöä tallentavan mekanismin tärkeydestä.

Kohteita ja ehdotettuja kohteita on laidasta laitaan, maisemakokonaisuuksista uskonnollisiin rakennuksiin.

Dresden ja Omanin aavikko putosivat listalta

Kohdelistalle pääseminen merkitsee näkyvyyttä ja matkailutuloja. Halutusta asemasta ei niin vain luovuta. Vuosien varrella listalta on pudotettu kaksi kohdetta.

Dresden jätettiin pois listalta, koska kaupunkiin rakennettiin silta ja maisema muuttui. Omanissa sijaitseva aavikko puolestaan pudotettiin (siirryt toiseen palveluun), koska suurin osa alueesta otettiin öljynporauskäyttöön.

Öljynetsintä tuhosi erittäin uhanalaisten Oryx-antilooppien viimeisen elinympäristön. Eläimet ovat kadonneet luonnosta. Lajia on koetettu elvyttää siirtoistutuksin.

Oryx-antilooppi.
Oryx-antilooppi katosi luonnosta 1970-luvulla. Lähes sukupuuttoon kuollut eläinlaji on ollut yleinen Afrikan aavikon eläin. Jean-Francois Ducasse / AOP

– Maailmanperintökohteiden muutoksilla voi pahimmillaan olla erittäin kauaskantoisia ja vakavia vaikutuksia, muistuttaa erikoisasiantuntija Stefan Wessman.

Joskus itse kohde aiheuttaa jännitteitä. Kambodža arvostelee Thaimaata tärkeän hindutemppelin Preah Vihearin (siirryt toiseen palveluun) omimisesta. Maat ovat selvitelleet (siirryt toiseen palveluun) rajaseudulla sijaitsevan pyhiinvaelluskohteen hallintaa asein.

Oma synkkä lukunsa maailmanperintökohteiden listalla ovat sodan tuhoamat kohteet.

Erikoisasiantuntija Stefan Wessman suree varsinkin maineikkaan Aleppon kauppabasaariin kohtaloa. Kohde on raunioina.

Aleppon tilanne on erityisen murheellinen siksi, että kohteen vei maailmanperintölistalle sama hallitus, joka nyt on pommittanut sen murskaksi.

Mies tutkii kiviseinää holviarkin alla.
Työläinen restauroi Bab al-Nasrin porttia Aleppon vanhassakaupungissa helmikuussa 2018. Sota aiheutti suuria tuhoja Aleppossa. imago/Xinhua/ All Over Press

Paikalliset jäävät usein sivuun

Maailmanperintökohteiden aiheuttamia seurauksia paikallisyhteisöissä on vaikea yleistää, koska tilanteet vaihtelevat maiden kesken ja sisällä.

– Yksi yleinen elementti on, että kontrolli tapaa siirtyä pois paikalliselta tasolta, professori Christoph Brumann Max Planckin sosiaaliantropologian instituutista sanoo.

Vanhan temppelin rauniot.
Kambodža ja Thaimaa ovat kamppailleet Prear Vihearin temppelistä, joka on Unescon maailmanperintölistalla.Rex Features / All Over Press

Usein käy niin, että kansallisen tason instituutiot tai perintökohdetta varten perustetut instituutiot ottavat maailmanperintökohteen hallintaansa.

Niillä on omat ajatuksensa siitä, miltä maailmanperintökohteen pitää näyttää, Brumann sanoo.

– Nämä ovat yleensä aika kaukana maailmanperintökohteen alueella asuvien ihmisten näkemyksistä. Usein käy niin, että heidät siirretään pois kuvasta, heitä konsultoidaan viimeiseksi maailmanperintökohteen hallinnasta.

Maisema auringonnousun aikaan. Kaupunki on joen rannalla. Taustalla näkyy kaksi vuorenhuippua.
Laosissa Nam Khan - ja Mekongjoen yhtymäkohdassa sijaitseva Luang Prabang liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1995. Kaupungissa perinteinen arkkitehtuuri yhdistyy eurooppalaisen siirtomaavallan aikaiseen 1800- ja 1900-luvun tyyleihin.Kaikeo Saiyasane / imago images/Xinhua/ All Over Press

Esimerkiksi Laosissa Luang Prabangin (siirryt toiseen palveluun) asukkaat ovat valittaneet tiukoista korjausmääräyksistä, jotka koskevat entisten ranskalaisten siirtomaaisäntien taloja.

Kambodžassa Angkorin temppeleiden (siirryt toiseen palveluun) alueella paikalliset ovat perinteisesti keränneet polttopuuta ja hedelmiä ja laiduntaneet karjaa. Kansalliset viranomaiset ovat kieltäneet tämän.

Tiukat määräykset eivät välttämättä tule Unescolta itseltään.

– Unesco on alirahoitettu ja heikko elin. Unescon maailmanperintökeskuksella on hyvin vähän henkilökuntaa seuraamaan tarkasti, mitä kohteissa tapahtuu, Brumann sanoo.

Brumann muistuttaa samalla, että on vaarallista yleistää. On paljon esimerkkejä, joissa paikallinen yhteisö on hyötynyt maailmanperintökohteesta.

Jännitteet heijastuvat maailmanperintöönkin

Politiikan ja konfliktien pauloissa kansainväliselle yhteistyölle on myös kulttuuriperinnön saralla tarvetta enemmän kuin koskaan.

Samaan aikaan kuitenkin monenkeskisten YK-elinten tilanne näyttää hankalalta.

Äskettäin Yhdysvaltain presidentti Donald Trump katkaisi Maailman terveysjärjestön WHO:n rahoituksen.

– Pidetään jo normaalina, että voimakkaan maan presidentti talloo kansainvälisen järjestön päälle. Tällainen on keskimäärin lisääntynyt viime vuosikymmenen aikana, professori Christoph Brumann sanoo.

– Se näkyy myös maailmanperintökomiteassa. Komitean odottaisi asettavan jäsenmaitaan kuriin, asettavan globaalin tahdon jäsenmaiden ylle, mutta sen kyky tehdä niin on heikentynyt viime vuosikymmenen aikana, Christoph Brumann sanoo.

Hän ei usko, että suuntaus muuttuu lähivuosina.

Torinon yliopiston talous- ja tilastotieteen laitoksen apulaisprofessori Enrico Bertacchini on kollegoineen tutkinut perintökohteiden nimityksiin vaikuttavia taloudellisia ja poliittisia tekijöitä.

– Rikkaat valtiot, joilla on korkea bruttokansantuote ja poliittista valtaa kansainvälisessä järjestelmässä, ovat myös esittäneet enemmän kohteita, Enrico Bertacchini kertoo.

Toki näillä valtioilla on myös enemmän voimavaroja pantavaksi perintökohteiden suojeluun.

Tutkijat myös havaitsivat, että kulloinkin maailmanperintökomiteassa istuvilla valtioilla oli korkeampi todennäköisyys saada kohteensa hyväksyttyä listalle.

Kansalliset edut korostuvat

Samaan aikaan on ollut nähtävissä, että komitea ei enää välttämättä kuuntele asiantuntijoiden näkemyksiä.

– Viime 10–15 vuoden aikana erityisesti on havaittu kasvava ero asiantuntijaelinten suositusten ja komitean päätösten välillä, Bertacchini sanoo.

Kansalliset intressit ovat olleet pelissä aina, mutta professori Brumann katsoo suuntauksen vahvistuneen erityisesti vuoden 2010 maailmanperintökokouksesta alkaen.

Tuolloin Brasilian kokouksessa maat kuten Meksiko, Egypti ja Kiina nousivat suoranaiseen kapinaan. Ne olivat turhautuneet ja totesivat voivansa kävellä asiantuntijaelinten suositusten yli.

Maailmanperintölista on ollut hyvin Eurooppa-keskeinen. Tämä voi tulevaisuudessa muuttua.

Enrico Bertacchini huomauttaa, että maailmanperintöohjelma saa yhä enemmän rahoitusta länsimaiden ulkopuolelta, Lähi-idän ja Aasian maista. Rahoittajamaiden vaikutusvalta kasvaa, kun Unescon maailmanperintökeskus itse on alirahoitettu organisaatio.

Kaksi israelilaissotilasta partioi. Taustalla näkyy Hebron ja Patriarkkojen hauta.
Hebron on yksi maailman vanhimmista kaupungeista. Unesco hyävksyi Hebronin maailmanperintökohteeksi vuonna 2017. Israel ja sen liittolainen Yhdysvallat vastustivat kohteen nimeämistä palestiinalaiseksi.Abed al Hashlamoun / EPA / All Over Press

Maailmanperintökohde politiikan keskiössä

Vuonna 2017 Länsirannalla sijaitsevan Hebronin vanhankaupungin (siirryt toiseen palveluun) nimitys maailmanperintökohteeksi suututti Israelin ja sen liittolaisen Yhdysvallat.

Israel katsoi, että nimityksessä unohdettiin tahallisesti alueen juutalainen historia.

Yhdysvallat oli jo aiemmin keskeyttänyt Unescon rahoittamisen vuonna 2011 sen jälkeen, kun järjestö oli ottanut palestiinalaishallinnon jäsenekseen. Nyt Yhdysvallat ja Israel kävelivät ulos Unescosta.

– En usko, että maailmanperintösopimus itsessään olisi uhattuna. On kiinnostavaa, että Unescon suurimmat kriitikot Yhdysvallat ja Israel ovat lähteneet järjestöstä, mutta ne osallistuvat maailmanperintökomitean työhön, Christoph Brumann pohtii.

Juutalaismies ohittaa Patriarkkojen hautaa.
Hebron on pyhä paikka sekä kristityille, muslimeille että juutalaisille, sillä uskontojen kantaisä Aabraham on Raamatun mukaan haudattu kaupungin keskustaan. Paikalla on sekä synagoga että Ibrahimin moskeija.Jim Hollander / EPA / All Over Press

– On totta, että kansainväliset instituutiot murenevat, mutta usein jätetään huomiotta kansainvälinen yhteistyö, jota Unesco ja maailmanperintöjärjestelmä yrittävät vaalia, apulaisprofessori Enrico Bertacchini Torinin yliopistosta sanoo.

Se yhdistää maailmanperintökohteiden parissa työskenteleviä ammattilaisia.

– Ilman tätä kaikkea olisimme menettäneet hyvin tärkeitä ihmiskunnan aarteita, Bertacchini sanoo.

Museoviraston erikoisasiantuntija Stefan Wessman muistuttaa, että poikkeukselllisina aikoina kulttuuriperintö antaa ihmisille juuret, henkisen paikan, johon voi kuulua.

– Suomen linja on ollut, että pitäisi keskittyä tulevaisuuteen ja kohteiden hoitoon, eikä pelkästään siihen, että saadaan listalle lisää kohteita. Yhä useampi kohde tarvitsee erityishuolenpitoa, onhan sopimus nimenomaan suojelusopimus, päättää Stefan Wessman. .

Kuuntele:

Maailmanpolitiikan arkipäivää: Kansainväliset jännitteet heijastuvat maailmanperintöön 25.4.

Aiheesta aiemmin:

Miksei Porvoon historiallinen keskusta kelpaa maailmanperintökohteeksi – Museovirasto: "Linjausten mukaan Suomen ei pitäisi ehdottaa sitä"21.1.2020

Alvar Aallon arkkitehtuuri tähyää Unescon maailmanperintökohteeksi – maailmankuululta arkkitehdilta tulossa listalle toistakymmentä suunnittelutyötä 29.11.2019

Maailmanperintökohteisiin kuuluva Shurin historiallinen linna tuhoutui lähes täysin tulipalossa Japanissa31.10.2019

Unesco on valinnut viisi uutta maailmanperintökohdetta – yksi niistä on muinainen Babylonin kaupunki6.7.2019

Elävä arkisto: Suomen seitsemän maailmanperintökohdetta 16.7.2018

Aiheesta muualla:

Business Insider: Check out 30 famous World Heritage sites you can virtually visit on Google Earth while social distancing (siirryt toiseen palveluun) 21.3.2020

Unesco: Museums facing COVID-19 challenges remain engaged with communities (siirryt toiseen palveluun) 4.4.2020

Voyages Afriq: World Heritage sites in Africa – Why aren’t there more of them and what do they mean for tourism? (siirryt toiseen palveluun) 30.3.2020

Museovirasto: Maailmanperintökohteet Suomessa (siirryt toiseen palveluun)

Max Planck Gesellschaft: The reverse side of the medal (siirryt toiseen palveluun) 14.7.2017

Wendy Pullan, New Statesman;: Heritage wars – the politics behind the US pulling out of Unesco (siirryt toiseen palveluun) 20.10.2017