1. yle.fi
  2. Uutiset

Mervi Tervo joi ja viilteli, kunnes löysi voimaa hakea apua, jota hän myös sai – kaikki eivät ole yhtä onnekkaita, etenkään Kainuussa

Yhä useampi alkoholisti ohjataan terveydenhuoltoon, vaikka he tarvitsisivat myös jonkun, jonka kanssa puhua.

alkoholismi
Mervi Tervo henkilökuvassa.
Masennuksesta ja alkoholismista toipunut Mervi Tervo on jälleen nauravainen itsensä. Aina niin ei ole ollut.Timo Sihvonen / Yle

Sotkamolainen Mervi Tervo, 45, sairastui vuonna 2004 masennukseen. Tervo asui silloin vielä Etelä-Suomessa, mutta palasi takaisin kotikonnuilleen Sotkamoon. Lääkkeeksi masennukseen hän löysi alkoholin ja itsensä satuttamisen.

Olutta kului vähintään kymmenen tölkkiä päivässä, viiltely sai ajatukset hetkeksi pois pahasta olosta.

Kuusi vuotta myöhemmin kuntoutuminen alkoi hiljalleen. Helppoa se ei ole ollut, mutta nainen oli päättänyt nousta. Tervo pääsi hiljalleen jaloilleen työn tekemisen ja keskusteluavun ansiosta.

Kaikki Kainuussa asuvat alkoholistit eivät ole yhtä onnekkaita: sekä tilastojen että asiantuntijoiden mukaan juuri Kainuussa sosiaalista tukea ei saa tarpeeksi. Tilanne vaihtelee eri puolilla Suomea, mutta Kainuussa se on maan huonompia.

Kuten monessa muussakin maakunnassa myös Kainuussa päihdetyötä on kehitetty enemmän sairaanhoidon kuin sosiaalityön näkökulmasta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yhä useammin alkoholisti ohjataan sairaalahoitoon eikä esimerkiksi saamaan keskusteluapua.

Alkoholistin toipumisen kannalta on tärkeää, että hän saa monentyyppistä apua: itsehoitoa, vertaistukea sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.

– Lähtökohta on, että päästään vieroitukseen ja kuntoutukseen. Mutta mikäli katkaisusta ja vieroituksesta ei pääse sosiaalipuolen kuntoutukseen tai sitä joutuu odottamaan kauan, ei se ole riittävää millään muotoa, potilasjärjestö Suomen Päihderiippuvaiset ry:n toiminnanjohtaja Tarja Orre kertoo.

Päihdeongelmaisille tarkoitettujen palveluiden järjestämisvastuu on kunnilla. Se vaihtelee, tuotetaanko palvelut itse tai ostetaanko ne yksityisiltä tai esimerkiksi kolmannen sektorin palvelutuottajilta.

Orre tietää, että tilanne Kainuussa on huono: sosiaalisen tuen saaminen riippuu siitä, millä paikkakunnalla asut.

– Niin hullua ja väärin kuin se onkin, niin se vain on.

"Kaljaa vedettiin niin, että taju lähti"

Sotkamolainen Jyrki Korhonen, 56, löysi alkoholin jo hyvin nuorena. Työelämään päästyään Korhonen ryyppäsi viikonloput. Kun hän jäi työelämästä pois vuonna 2010, juominen lähti käsistä.

– Viimeiset ryyppäämiset alkoi olla sitä, että kaljaa vedettiin ja taju lähti. Sitten mentiinkin ambulanssilla sairaalaan.

Korhonen joi kipuihinsa. Hänellä on nivelrikko jokaisessa nivelessä, välilevytyrä sekä rappeuma lonkassa ja niskassa.

Sotkamolainen Jyrki Korhonen pelaa xbox-konsolilla kotinsa keittiössä.
Vuosia sitten Jyrki Korhosen tytär sanoi, ettei enää käy tämän luona, mikäli isä juo. Se sai Korhosen heräämään ja hakemaan itselleen apua.Timo Sihvonen / Yle

Myös Korhosella oli toisinaan itsetuhoisia ajatuksia. Kainuussa mielenterveyspalvelujen tarve onkin muuta maata suurempi.

– Ajattelin, että vedetään viinaa niin paljon, että henki lähtee. Onneksi ei lähtenyt.

Korhonen joi noin kuusi vuotta: aamulla herätessään hän tarttui ensimmäisenä pulloon. Lopulta pelko oman perheen ja henkensä menettämisestä sai korkin kiinni.

Aluksi apuna oli antabushoito ja pian mukaan tuli myös keskusteluapu, jonka tärkeyttä myös Korhonen korostaa. Sen avulla avattiin tunteita ja pohdittiin sitä, miten paljon Korhosen juominen vaikuttaa hänen itsensä lisäksi myös hänen läheisiinsä.

Lääkkeillä alkuun, puhumalla pidemmälle

Sekä Mervi Tervo että Jyrki Korhonen nostavat molemmat esille keskustelut jo eläkkeelle jääneen päihdetyöntekijä Reija Heikkisen kanssa. Heikkinen on toiminut noin 20 vuotta päihdetyöntekijänä, Kainuun tilanne on hänellä tiedossa paremmin kuin hyvin.

Heikkisen mukaan alkoholistina eläminen Kainuussa on mennyt vuosien aikana yhä huonompaan suuntaan. Myös hän on tehnyt havainnon, että sosiaalinen tuki on vähentynyt samalla, kun sairaalahoito on lisääntynyt. Hän kuitenkin näkee myös lääkkeiden hyödyn toipumisen alussa.

– Esimerkiksi antabus on kuin kävelykeppi. Moni käyttää sitä aluksi vuoden tai kaksi. Kun pääsee muuten jaloilleen, voi kävellä ilman kävelykeppiä.

Reija Heikkinen henkilökuvassa.
Reija Heikkinen näkee, että alkoholisteille on apua keskustelusta, jonka kautta autetaan ihmistä löytämään omia voimavaroja. Niiden avulla voi alkaa toipuminen rankkojen vuosien jälkeen. Timo Sihvonen / Yle

Heikkinen kuitenkin ajattelee, että alkoholismista toipumista parhaiten vie eteenpäin henkilökohtainen kohtaaminen eli puhuminen. Hänen havaintojensa mukaan juomisen taustalla on usein mielenterveysongelmia, erilaisia elämänkriisejä ja esimerkiksi ujoutta, jolloin suun saa auki vain juomalla.

Häntä huolettaa, että myös Kainuussa sosiaalityöntekijöiden määrä on mennyt todella vähäiseksi.

Elämä juomisen jälkeen

Juomisessa parasta oli nousuhumala, hetkellinen onni. Se ei kuitenkaan ollut sen arvoista, mitä selvä elämä on nyt. Näin ajattelevat Jyrki Korhonen ja Mervi Tervo.

Tervo on löytänyt alkoholin vuoksi jääneen kalastuksen uudelleen. Toisinaan hän käy eri puolilla Kainuuta kertomassa tarinaansa kokemusasiantuntijana. Korhonen on saanut perheensä luottamuksen takaisin ja tekee erilaisia puutöitä.

Sekä Tervo että Korhonen kokevat sairautensa olevan hallinnassa. Korhonen laittoi korkin kiinni keväällä 2016 ja kiinni se on myös pysynyt. Tervo sallii itselleen silloin tällöin viikonloppuisin saunakaljan.

Mervi Tervo rapsuttaa hevosta.
Mervi Tervo asuu Sotkamon maaseudulla koirien, ja kissojen kanssa. Hän kokee, että maalla on vähemmän houkutuksia kuin kylällä.Timo Sihvonen / Yle
Jyrki Kohonen pelaa keittiössään xboxillaan.
Jyrki Korhosella olisi aikaa juoda, mutta hän kertoo, ettei se enää kiinnosta. Päivät kuluvat muun muassa Xboxia pelaten ja omakotitaloa hoitaen.Timo Sihvonen / Yle

Vaikka tilanne on molemmilla vakaa, he saavat edelleen keskusteluapua. Tosin korona on aiheuttanut sen, että nyt keskustelua käydään puhelimitse.

Koronapandemian aikana alkoholin käyttö ja perheväkivalta Suomessa on lisääntynyt.

– Vaikeuksien keskellä tukeudutaan helposti pulloon, se on osa meidän kulttuuriamme, eläköitynyt päihdetyöntekijä Reija Heikkinen sanoo.

Juttua varten on haasteltu myös A-klinikka Oy:n toimitusjohtajaa ja lääketieteellistä johtajaa Kaarlo Simojokea.

Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustele aiheesta keskiviikkoon kello 23:een saakka!

Lue seuraavaksi