50-vuotias Ruisrock peruttiin nyt ensimmäistä kertaa, mutta bileet ovat meinanneet jäädä välistä aiemminkin – hippiaatteen korvasi viidakon laki

Ruisrockin vaiheita kerrataan heinäkuussa julkaistavassa festivaalin 50-vuotishistoriikissa.

Ruisrock
U2-yhtye esiintymässä Ruisrockissa vuonna 1982.
U2 esiintymässä Ruisrockissa vuonna 1982.Bo Strandén

Festivaalit ja niiden kävijät saivat kuluneella viikolla murheellisia uutisia. Hallituksen linjauksen mukaan yli 500 hengen tapahtumat on peruttava heinäkuun loppuun saakka.

Käytännössä se tarkoittaa festivaalien perumista tältä kesältä.

Vuonna 1970 ensimmäistä kertaa järjestetty Ruisrock peruttiin jo päivää ennen hallituksen linjausta. Pohjoismaiden vanhin rockfestivaali jää välistä ensimmäistä kertaa, vaikka aiemminkin on ollut lähellä.

Tässä jutussa kerrataan Ruisrockin historiaa niiltä osin, kun festivaalin järjestäminen on ollut syystä tai toisesta vaakalaudalla. Juttu perustuu heinäkuussa julkaistavaan festivaalin 50-vuotishistoriikkiin Ruisrock 1970–2020 – Tarinat, totuudet ja myytit (Johnny Kniga). Sen ovat kirjoittaneet tietokirjailijat Jukka Kittilä ja Jaakko Mikkola.

Huumeet, viina ja väkivalta olivat koitua festivaalin kohtaloksi alkumetreillä

Historian ensimmäinen Ruisrock vuonna 1970, silloin viralliselta nimeltään Turku International Pop & Rock Festival, löi tapahtuman järjestäjät ällikällä.

Kun festivaalin arveltiin vielä talvella vetävän noin 5 000 kävijää, myytyjen ennakkolippujen perusteella kapasiteetti mitoitettiin sittenkin 20 000 kävijälle. Lopulta paikan päälle löysi 38 000 nuorta eri puolilta Suomea.

Ensimmäinen Ruisrock, "Pohjolan Woodstock", oli menestys. Se oli viatonta rockia, rauhaa ja rakkautta, ennemmin yhteisöllinen kansanliike kuin kaupallinen tapahtuma. Siihen viattomuuden aika Ruisrcokissa osaltaan myös päättyi.

– Seuraavana vuonna Saaronniemen Shangri La oli pelkkä kangastus, historiikissa kirjoitetaan.

Ruisrock 1970
Vuonna 1970 Ruisrock oli rockia, rauhaa ja rakkautta.Yle

Vuonna 1971 festivaalin maine oli kiirinyt. Pääesiintyjiksi kiinnitettiin sellaisia kansainvälisiä nimiä kuin Canned Heat ja The Kinks.

Turkuun valui festivaalikansaa Suomesta ja eri puolilta Eurooppaa. Pian Ruissaloon levittäytyi telttakaupunki, jonka ihmisten määrää kukaan ei osannut arvioida.

Viattoman hippiaatteen korvasivat viidakon lait. Kymmenet kävijät heräsivät sairaalassa. LSD:tä takavarikoitiin enemmän kuin hasista.

Yleisin päihde oli kuitenkin alkoholi. Turusta loppui viina viikonlopun aikana. Ilmassa leijui jatkuva väkivallan ja täydellisen sekasorron uhka.

– Se oli kaoottista heti ensimmäisestä hetkestä alkaen. Pelotti. Jos joku sanoo jotain muuta niin se ei ollut siellä, Ruisrockin perustajiin kuulunut Raimo Möysä muistelee Mikkolan ja Kittilän kirjassa.

Vuoden 1971 koettelemus sai päättäjät pohtimaan tapahtuman tulevaisuutta. Seuraavana keväänä Turun Päivälehti otsikoi: Ruisrockia ei enää ole. Festivaali oli jäädä kahden vuoden kokeiluksi. Asia ehdittiin jo lyödä lukkoon Turun kaupunginvaltuustossa.

Voimakkaimmin Ruisrockia vastustivat konservatiivit, jotka syyttivät menneen vuoden festivaalia myös taloussotkuista. Tutkimusten jälkeen syytökset osoittautuivat perättömiksi, ja virheellisiä lukuja oli käytetty argumenttina ratkaisevassa kokouksessa.

Painetta päätöksen perumiseen loi muun muassa Suosikki-lehti, joka yllytti lukijoita kapinaan Ruisrockin puolesta.

Lupa kolmannen Ruisrockin järjestämiselle annettiin vajaat kolme kuukautta ennen festivaalin alkua. Ruisrock 1972 järjestettiin lopulta kahdeksan tuntia kestävänä konserttina, mutta festivaalikansan kannalta ratkaisevaa on, että se ylipäänsä järjestettiin.

Ruisrockpublik 1977.
Wigwamia kiitettiin kyltillä Ruisrockissa 1977.YLE / Antero Tenhunen.

Eppu Normaalin käynnistämä mellakka herätti keskustelun festivaalin jatkosta

Eppu Normaali oli yksi vuoden 1980 Ruisrockin odotetuista esiintyjistä. Konserttipäivänä selvisi, että The Jam ei tinkisi vaatimuksestaan soittaa kunniapaikalla illan viimeisenä bändinä.

Illan viimeisen bändin slotti, pääesiintyjän titteli, oli kirjattu myös Eppu Normaalin sopimukseen. Suomalaisbändille tarjottiin vaihtoehtoista soittoaikaa iltapäivästä, mutta siihen yhtye ei suostunut. Eppu Normaali alkoi agitoida yleisöä puolelleen.

– Pyydämme rockyleisöltä kaikkea mahdollista tukea taistelussamme suomalaisten rockyhtyeiden oikeuksien puolesta, yleisölle jaettavissa lentolehtisissä kirjoitettiin.

– Jos taistelumme epäonnistuu (se ei saa epäonnistua!), yritämme uudelleen lavalle sopimuksemme mukaisesti Jam-yhtyeen esiinnyttyä.

Eput yrittivät pitää lupauksensa ja lähtivät The Jamin keikan loppupuolella kohti rantalavaa. Bändin pääsy lavalle estettiin, mutta lopulta lavarakenteista löytyi sopiva siiveke käydä edes kumartamassa Eppuja huutavan yleisön eteen.

– Siitähän se meteli vasta oikein alkoi, yhtyeen kitaristi Juha Torvinen toteaa historiikissa.

Eppu Normaali -yhtyeen kitaristi Juha Torvinen ja laulusolisti, sanoittaja Martti Syrjä "Citus, altius, rock 'n' roll -ohjelman kuvauksissa vuonna 1990.
Eppu Normaalin kitaristi Juha Torvinen ja laulaja Martti Syrjä Citus, altius, rock 'n' roll -ohjelman kuvauksissa vuonna 1990.Seppo Sarkkinen/ Yle Kuvapalvelu

Syntyi mellakka, jonka aineelliset vahingot on arvioitu pohjoismaisten festivaalien mittavimmiksi. Osansa sai muun muassa Abbalta vuokrattu PA-laitteisto. Lavalle lensi kaikenlaista tavaraa, kiviä ja pulloja.

Tilanne rauhoittui vasta, kun poliisi levittäytyi alueelle. Heidät yleisö otti vastaan nimittämällä heitä sioiksi.

Mellakasta syntyi kohu, mutta lehdistö ja viranomaiset osoittivat syyttävän sormensa järjestäjiin, vaikka Turun Sanomat ehti jo uutisoida festivaalin tulleen – taas – tiensä päähän.

– Lavan ja laitteiden hajottaminen sekä tappelut todennäköisesti johtavat siihen, että lauantainen Ruisrock jää kaikkien aikojen viimeiseksi. Viranomaiset tuskin myöntävät tämän jälkeen huvilupaa tuleville festivaaleille, lehdessä luki.

Pölyn laskeuduttua kohu kääntyi kuitenkin pohdinnaksi, miten perinteikäs festivaali saataisiin uudestaan loistoonsa.

2000-luku alkoi Ruisrockin kannalta synkissä tunnelmissa

Tänä päivänä Ruisrock on Suomen suurimpia ja kauneimpia kesäfestivaaleja. Paikalle löytää vuosi toisensa jälkeen yli 100 000 kävijää. Tänäkin vuonna festivaali oli tiettyjen lippukategorioiden osalta loppuunmyyty, kun se päätettiin perua.

Toista oli vuosituhannen alussa. Vuonna 2000 festivaalin sunnuntaipäivän pääesiintyjänä oli brittisuuruus Oasis, joka soitti ilman Noel Gallagheria. Yleisöä oli paikalla vain 10 000.

Liam Gallagher på scen
Oasiksen keikka Ruisrockissa vuonna 2000 oli festivaalin kannalta yhden aikakauden päätepiste. Kuvassa Liam Gallagher, joka esiintyi Ruissalossa ilman veljeään Noel Gallagheria.Jill Furmanovsky

Tanskasta oli kantautunut edellisenä päivänä synkkiä uutisia. Yhdeksän ihmistä oli kuollut yleisömeren pakkautuessa eteenpäin Roskilden festivaalilla.

Miljoonatappiot Ruisrock oli tehnyt jo vuonna 1997 ja 1998, mutta kesällä 2000 tuli takkiin poikkeuksellisen suuri summa, yli kolme miljoonaa markkaa. Yleisötavoitteesta jäätiin 15 000 kävijällä.

Talous oli kuralla, ja kaupungin itsensä järjestämän Ruisrockin tarina lopussa. Keväällä 2001 näytti vahvasti siltä, että Ruisrock jäisi järjestämättä ensimmäistä kertaa sitten sen perustamisen. Kilpailutuksella löytynyt ulkopuolinen järjestäjä vetäytyi tehtävästä viime metreillä byrokratiaan kyllästyneenä.

Pelastaja löytyi Helsingistä: Tavastia-klubin pomo Juhani Merimaa ja hänen Ankkarockista silloin tunnettu Vantaan Festivaalit -yhtiönsä.

Merimaa nosti Turun kesäfestivaalikaupunkina raunioista kukoistukseen järkevällä strategialla. Nirvanan, Bon Jovin, Metallican ja Oasiksen kaltaisiin suurnimiin tottunut festivaaliyleisö sai vuosituhannen alussa tottua kotimaisiin kärkiesiintyjiin.

– Ihan ensimmäisenä me siirrettiin festivaalia viikko eteenpäin heinäkuun alkuun. Aika oli todella vähissä, halusimme edes viikon lisäaikaa. Ankkarock oli menestynyt kotimaisilla bändeillä ja me lähdettiin rakentamaan Ruisrockiakin uudestaan sitä kautta. Sinä vuonna suomalainen musiikki oli onneksi todella vahvasti listoilla. Ei tarvinnut lähteä siitä, että meillä on ’vain’ kotimaista, Merimaa sanoo kirjassa.

Maustetytöt Ruisrockissa
Nykypäivän Ruisrockissa nähdään suosituimpia kotimaisia ja ulkomaisia artisteja. Kuvassa Maustetyttöjen Kaisa Karjalainen festivaalilavalla heinäkuussa 2019.Rosa Huuska / Yle

Sittemmin talous on saatu tasapainoon ja esiintyjätkin ovat taas sekä Suomen että maailman huipulta.

Merimaan alaisuudessa festivaali jää myös ensimmäistä kertaa välistä 50-vuotisen historian aikana kesällä 2020. Koronavirus ja yksi peruuntunut kesä ei paljon kokenutta Pohjoismaiden vanhinta rockfestivaalia kaada, 50-vuotishistoriikissa arvioidaan.

Yle sai pyynnöstä nähtäväkseen festivaalin järjestämishistoriaa koskevat Ruisrockin 50-vuotisjuhlakirjan osuudet.