Joka viides suomalainen kärsii monimuotoisesta valoihottumasta – Kevätaurinko kiusaa enemmän naisia kuin miehiä

Herkistyneiden oireilu alkaa ensimmäisistä lämpimistä kevätpäivistä.

aurinko
Nainen auringossa.
Kevään ensimmäiset lämpimät päivät kutittavat viidesosaa suomalaisista.Linus Hoffman / Yle

Noin joka viides suomalainen saa auringosta ihottumaoireita. Vaivan nimi on monimuotoinen valoihottuma, joka puhkeaa useimmiten 20–30 vuoden iässä, kertoo Turun yliopistollisen keskussairaalan Ihoklinikan vastuualuejohtaja, dosentti Leena Koulu.

– Monimuotoisen valoihottuman taustalla olevia mekanismeja ei tunneta kunnolla, mutta sen tiedetään olevan ainakin osittain perinnöllinen. Naisilla se on selvästi miehiä yleisempi – mahdollisesti hormonaalisista syistä johtuen. Joillakin sairaus puhkeaa raskauden jälkeisenä keväänä, Koulu toteaa.

Ihosairaalan ihotautien erikoislääkärin Taras Klimenkon mukaan monimuotoinen valoihottuma puhkeaa tyypillisesti kevään ensimmäisten lämpimien päivien seurauksena – useimmiten huhtikuussa, mutta joskus jo maaliskuun puolella.

Vaikka täysin samoille auringonsäteille altistutaan talvellakin, vasta lämpimämmät päivät yleensä houkuttelevat viihtymään auringonvalossa pidempään.

Tyypillisin seuraus on kutina

Monimuotoisen valoihottuman oireet voivat olla nimensä mukaisesti hyvinkin monimuotoisia. Niitä tulee sellaiseen kohtaan ihoa, joka on ollut kunnolla auringonvalossa – useimmiten käsivarsien ulkoreunoille tai rintakehään, harvemmin kasvoille.

Leena Koulun mukaan iholle saattaa tulla näppylöitä, koholla olevia läiskiä tai jopa rakkuloita. Joskus näkyviä jälkiä ei tule juuri lainkaan.

– Tyypillisin oire on kutina. Yleensä oireet ilmaantuvat pienellä viiveellä, eli jos aamupäivä on tullut vietettyä auringossa, oireet alkavat illalla, Koulu sanoo.

Klimenkon mukaan oireilu jatkuu usein vähintään muutamia viikkoja. Kun iho tottuu auringonvaloon, se alkaa sietää sitä, mikä selittää oireiden helpottumista.

Olivatpa ihottuman piirteet hankalia tai lieviä, useimmilla oireilu loppuu juhannukseen mennessä.

– Jos oireilu jatkuu vielä loppukesästä, on tarpeen varmistaa, onko diagnoosi varmasti oikea, Klimenko jatkaa.

Kun monimuotoinen valoihottuma on kerran puhjennut, tyypillistä on, että se uusii joka kevät. Hyvin harvalla sairaus jatkuu kuitenkaan koko loppuelämän. Klimenkon mukaan merkittävä osa pääsee vaivasta kokonaan eroon kymmenessä vuodessa, ja monilla naisilla oireet vähintään lieventyvät vaihdevuosien jälkeen.

Kortisonivoiteilla helpotusta

Jos kevään ensimmäiset oireet ovat hyvin rajuja, olisi Klimenkon mukaan hyvä välttää päivänpaisteessa ulkoilua ainakin siihen asti, että pahin oireilu helpottuu – hyvin hankalat ihottumat yleensä vain hankaloituvat entisestään auringonvalossa.

– Jos oireet ovat siedettäviä, on jopa suositeltavaa viettää päivittäin hieman aikaa auringonvalossa. Tällöin siedättyminen tapahtuu nopeammin, Klimenko huomauttaa.

Sekä lievempiä että hankalampia oireita hoidetaan yleensä kortisonivoiteilla. Klimenko kertoo, että vaikeaoireisissa tapauksissa käytetään suun kautta otettavaa kortisonia ja äärimmäisen hankalissa tapauksissa valosiedätyshoitoa, jossa iho altistetaan valolle valohoitolaitteilla myös talven aikana.

Valoihottumia on monenlaisia

Monimuotoisen valoihottuman lisäksi on useita ulkosyntyisiä valoihottumia. Siinä missä sisäsyntyiseen valoihottumaan riittää pelkkä auringonvalossa oleminen, ulkosyntyisissä valoihottumissa reaktion saa aina aikaan jokin ulkoinen tekijä, kuten valoherkkyyttä aiheuttava lääkitys, Leena Koulu kertoo.

Hengitystieinfektioihin määrättävä doksisykliini-antibiootti on yksi tyypillisimmistä ulkosyntyisen valoihottuman aiheuttajista.

– Tavallinen tarina on se, että potilas on lähdössä talven keskeltä aurinkolomalle, ja hän saa antibioottikuurin esimerkiksi keuhkoputkentulehdukseen. Runsaan auringossa olemisen jälkeen valoihottuma puhkeaa, Koulu kuvailee.

Ulkosyntyinen valoihottuma näyttää auringonpolttamalta iholta, mistä syystä se helposti sekoitetaan siihen ennen kuin huomataan vaivan toistuva luonne.