Tyttöjen ADHD huomataan liian harvoin ja vasta aikuisena saa selityksen käytökselle – Psykologi: "Yleensä helpotus on suurempi kuin suru diagnoosista"

ADHD:n kriteerit perustuvat pikkupoikien havainnointiin. Tyttöjen oireita ei aina tunnisteta, koska heitä on tutkittu vähemmän.

ADHD
Koululainen tekee kotitehtäviä.
Tyttöjen ADHD-oireita ei aina tunnisteta. Naiset saavat usein diagnoosin vasta aikuisiällä kun uupuvat opinnoissa tai työssä.Henrietta Hassinen / Yle

Kun rasavilli poika pistää toistuvasti ranttaliksi, osaavat sekä vanhemmat että varhaiskasvattajat yleensä ajatella, että ADHD-testi saattaisi olla paikallaan. Samaan aikaan päiväkodin tai lastenhuoneen nurkassa saattaa puuhailla omaan maailmaansa uponneena tyttö, joka hyötyisi testauksesta yhtä lailla.

– Tytöillä ja naisilla tarkkaamattomuusoireet korostuvat huomattavasti enemmän kuin yliaktiivisuusoireet. Tytöt saattavat vain humpsahtaa omaan maailmaansa, ja siksikin diagnoosi viivästyy, sanoo psykologi ja Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Veera Koponen.

Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD ei katso sukupuolta, mutta ympäröivä yhteiskunta katsoo. Oireenkuvassa on eroja sukupuolten välillä, ja poikien ADHD diagnosoidaan noin kolme kertaa yleisemmin kuin tyttöjen.

Todellisuudessa ADHD-tytöt voivat Koposen mukaan olla tätäkin alidiagnosoidumpia.

Poikien tutkiminen määritti oireet

Ongelma on tiedossa, mutta suhdeluvut siitä huolimatta ennallaan. Aina edes oireiden sukupuolierot eivät ole vaikuttamassa siihen, etsitäänkö käytökselle lääketieteellistä syytä.

Tutkimustulokset kertovat, että poikien ADHD tunnistetaan paremmin jopa yliaktiivisten lasten kohdalla. Ylivilkas poika viedään siis tutkimuksiin helpommin kuin ylivilkas tyttö.

Tiedemaailma itse on osin syyllinen tähän epäsuhtaan: Poikia on yksinkertaisesti tutkittu enemmän kautta aikojen.

Psykologi Veera Koponen Tampereen yliopistosta.
Aikuisena ADHD-diagnoosin saaminen on usein vapauttava kokemus. "Palaset elämän varrelta loksahtavat yhtäkkiä kohdalleen", psykologi Veera Koponen kertoo.Päivi Solja / Yle

ADHD:n toteamiseksi ei ole olemassa verikoetta tai aivokuvaa, vaan diagnoosi tehdään käyttäytymispiirteitä havainnoimalla. Tapauksia on diagnosoitu 1900-luvun alusta alkaen, ja nämä kuvaukset perustuvat nimenomaan pikkupoikien havainnointiin.

– Näiden tapauskertomusten pohjalta on laadittu myös nykyiset diagnostiset kriteerit, jotka eivät siis aina täysin tavoita sitä, että tyttöjen oirekuva voi olla erilainen, Veera Koponen sanoo.

Aikuisiällä diagnoosi on helpotus

Tytöt ja naiset sinnittelevät tarkkaavaisuushäiriönsä kanssa usein pitkälle aikuisuuteen. He alkavat etsiytyä tutkimuksiin vasta kun uupuvat siihen, etteivät pärjää jatko-opinnoissaan tai työelämässä.

Itsensä ikuiseksi sähläriksi mieltäneelle aikuiselle tutkimustuloksen kuuleminen on usein vapauttava kokemus.

– Kyyneleet saattavat tulla, mutta yleensä helpotus on suurempi kuin suru diagnoosista. Palaset elämän varrelta loksahtavat yhtäkkiä kohdalleen, Veera Koponen tietää.

ADHD-ihmisillä on muuhun väestöön nähden usein enemmän päihdeongelmia, keskeytyneitä koulutuksia ja haastavia ihmissuhteita. Niistä seuraa häpeää. Kun saa selityksen omalle käytökselleen ja sille, miksi asiat ovat niin vaikeita, häpeä saattaa hellittää ja armollisuus nostaa päätään.

Myös tarkkaavaisuushäiriön kylkiäisenä tulleet masennus-, uupumus- ja ahdistuneisuusoireet voidaan oikean diagnoosin avulla vihdoin saada kuriin.

– Diagnosoimaton ADHD on omiaan altistamaan masennukselle, kun elämässä ei mikään tunnu sujuvan vaikka kuinka yrittäisi.

Syyllisyyttä suvun jatkamisesta

ADHD on neuropsykiatrinen häiriö, jonka pohjana on kolme peruspilaria: tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Niiden päälle rakentuu laaja ja hyvin yksilöllinen oirekuva.

Yhteistä ADHD-ihmisille on se, että säheltäminen ja esimerkiksi ajantajun kadottaminen aiheuttavat merkittävää haittaa eri elämänalueilla.

ADHD:ta hoidetaan sekä lääkkeillä että psykososiaalisilla menetelmillä. Aikuisten ADHD-diagnoosin saaneiden kuntoutuksessa korostuu vahvasti yleinen elämänhallinnan tukeminen.

– Monella on raha-asiat sekaisin, ja esimerkiksi koulujen loppuun saattamiseen tai työllistymiseen saatetaan tarvita apua, Veera Koponen kertoo.

Hankaluudet käytännön asioiden hoitamisessa ovat tuoneet monen ADHD-aikuisen elämään niin paljon negatiivista, että he kammoksuvat ajatusta ominaisuuksiensa periytymisestä.

Erityisen raastavia puheenvuoroja ryhmäkuntoutuksessa käyttävät äidit, jotka kokevat syyllisyyttä lasten saamisesta.

– Olen kuullut todella liikuttavia kertomuksia siitä, että aikuisiällä ADHD-diagnoosinsa saanut ihminen olisi mieluummin jättänyt lapset tekemättä jos olisi tiennyt asiasta aiemmin, psykologi Veera Koponen kertoo.

Koponen itse ajattelee toisin. Ihmiseltä, jolla on itsellään ADHD, löytyy kyky ja empatia erityisen lapsen kasvattamiseen.

– Hän jos kuka ymmärtää oireiston. Missään tapauksessa en ajattele, että ADHD olisi koskaan este lapsen yrittämiselle ja hankkimiselle.

Päivitetty 28.4. Otsikkoon korjattu Koposen nimikkeeksi psykologi.

Psykologi Veera Koponen Yle Tampereen haastattelussa. Miksi tyttöjen adhd jää usein diagnosoimatta, tai ainakin moni tytöistä saa diagnoosin poikia myöhemmin?

Lue lisää:

Piia Haavikon masennus paljastuikin ylivilkkaushäiriöksi: “Tuntui kuin olisi pelannut elämää jollain huijauskoodilla”

ADHD on vangeilla yleinen, mutta sitä ei tunnisteta ja hoideta – Jyrki Keto sai diagnoosin vasta päihde- ja vankilakierteen jälkeen