Koronapandemian yllättämä Jäämeren suurtutkimus jatkuu uusin konstein – yllätyksiin varauduttiin, mutta ei sentään tähän

Kaksi Helsingin yliopiston tutkijaa aloittaa osuutensa Jäämerellä ajalehtivalla aluksella, kunhan ovat olleet kaksi viikkoa karanteenissa Saksassa.

ilmastonmuutos
Iso jäälautta ja laiva, taustalla Aurinko hieman horisontin yläpuolella.
Kevätauringon kajo valaisi napajäälakeutta ja Polarstern-tutkimusalusta maalikuun alussa. Michael Gutsche / Alfred Wegener -instituutti

Pohjoisen napa-alueen yö kesti kuukausia, mutta nyt on jo alkanut kuukausien mittainen päivä. Nyt riittää valoa tutkijoille, jotka tekevät työtään ajalehtivalle jäälautalle viime syksynä perustetussa tutkimusleirissä ja lautan kylkeen jäätyneellä tutkimusaluksella.

Satelliittipaikannus näyttää (siirryt toiseen palveluun), miten lautta on kuljettanut Polarstern-alusta napajäissä. Avovesillä, saati kotisatamassa Bremerhavenissa Saksassa, ei kuitenkaan olla vielä puoleen vuoteen.

Pitkään valmistellun kansainvälisen jättiläishankkeen suunnitelma pätee edelleen, vaikka koronapandemia yllätti ja on aiheuttanut paljon säätämistä.

Muutoksia on tullut myös Helsingin yliopiston tutkimuskoordinaattorin Tuija Jokisen osuuteen. Se alkaa tänään vappuaattona, mutta ei lennolla pohjoiseen vaan kaksi viikkoa kestävällä karanteenilla Saksassa.

Jokisen piti osallistua vasta keskikesän jaksoon. Hän vaihtoi kuitenkin paikkaa tohtorikoulutettava Tiia Laurilan kanssa, koska on tutkijana kokeneempi.

Vaikka Polarsternillä aiotaan viipyä suunnitellusti lokakuun puoliväliin, osuudet vähenevät yhdellä. Se uhkasi torpata matkan tohtorikoulutettava Zoé Brasseurilta, mutta hän sai peruutuspaikan yhdysvaltalaistutkijalta ja lähtee Polarsternille yhtä aikaa Jokisen kanssa.

MOSAiC = Multidisciplinary drifting Observatory for the Study of Arctic Climate, "monitieteellinen ajelehtiva tutkimusasema arktisen ilmaston tutkimiseksi"

Saksalaisen Alfred Wegener -insituutin johtama, 600:n eri aloja edustavan asiantuntijan MOSAiC-hanke kartoittaa arktisen alueen nykytilaa. Siten pyritään parantamaan tulevien ilmastoennusteiden tarkkuutta.

Jo tapahtuneiden muutosten takia tieto napa-alueesta on vanhentunutta, selitti Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Haapala MOSAiC-hankkeen perussyytä Ylen haastattelussa palattuaan vuodenvaihteessa Suomeen. Hän oli Polarsternillä sadan ensimmäisen tutkijan joukossa,

Arktiset alueet ovat lämmenneet kaksi tai kolme kertaa enemmän kuin mikään muu alue koko planeetallamme.

Ennen jääkenttä oli mereen verrattuna vähän niin kuin manner, Haapala vertasi. Nyt kenttä on ohuempi, jää liikkuu nopeammin ja vuorovaikutus ilmakehän ja meren välillä on paljon suurempi kuin vanha tieto kertoo.

Vaaleapunaisen läpikultava katka ja viivotin, joka osoittaa mitaksi viisi senttiä.
Yksi MOSAiC-hankkeessa tutkituista asioista on merilevän merkitys Pohjoisen jäämeren ravintoverkostossa. Jään alapinnalla kasvava levä saattaa olla tärkeä ravinnon lähde pienille äyriäisille, kuten tällaisillle katkoille. Ne puolestaan maistuvat jäämerenturskille. Serdar Sakinan / Alfred Wegener -instituutti

Liikenne Polarsterniin hoidettiin jäänmurtajilla ja lentokoneille. Sitten tuli COVID-19, Norja sulki rajansa, eikä vaihtolento Huippuvuorilta käynytkään päinsä. Matkan kolmannen osion tutkijat jäivät Polarsternille kuudeksi ylimääräiseksi viikoksi.

– Olimme suunnitelmissamme varautuneet lähes kaikkeen mahdolliseen, mutta tämä pandemia oli jotakin aivan ainutlaatuista ja odottamatonta, sanoo hanketta johtava professori Markus Rex MOSAiCin verkkosivulla (siirryt toiseen palveluun).

Ilman tutkijoiden joustavuutta ja sitoutumista hankkeen olisi käynyt huonosti, Rex lisää.

Myös Tuija Jokinen on poissa kotoa kuukauden pidempään kuin alkujaan oli määrä, aina elokuun loppuun. Koti-ikävä iskee varmasti, hän ennakoi aiempien tutkimusmatkojensa perusteella.

– Olen myös äärimmäisen merisairas, joten toivon palavasti tottuvani nopeasti laivalla asumiseen, hän kertoo Helsingin yliopiston verkkosivulla (siirryt toiseen palveluun).

Jos koronatestin tulos on negatiivinen karanteeniviikkojen jälkeen, Jokinen seilaa saksalaisella tutkimusaluksella Huippuvuorten lähivesille ja siirtyy siellä Polarsteniin, joka tulee vaihtamaan edelliset tutkijat uusiin. Se on yksi koronapandemian aiheuttamista poikkeusjärjestelyistä.

Sitten Polarstern palaa varsinaiseen tehtäväänsä, jäälautan kuljeteltavaksi. Lautan tutkimusleirissä osa laitteista jatkaa mittauksia myös niinä viikkoina, kun leiri on tyhjä.

Koti-ikävän ja pahoinvoinnin lisäksi tällä matkalla on tutkijalle epätavallisempiakin haasteita, esimerkiksi jääkarhut, joissa leiri on herättänyt uteliaisuutta. Kaikki leiriläiset on koulutettu paitsi karkottamaan liian lähelle pyrkivät jääkarhut niin myös ryhtymään tarpeen tullen jopa savusukeltajiksi.

Jääkarhun katselee kohti kuvaajaa.
Jääkarhuja kiinnostavat niiden kotiseudun ihmistulokkaat. Esther Horvath / Alfred Wegener -instituutti

Ilmakehätutkija odottaa merisairauden uhallakin innokkaasti matkaansa, jonka peruuntumista hän jo ehti pelätä. Hänen erityisalaansa ovat ilman nanohiukkaset ja niistä muodostuvat kaasut.

Muuttunut ajankohta ei harmita. Kevään herääminen on lähellä pohjoisnapaa jännittävää aikaa, Jokinen sanoo.

Auringon energia saa jään sulamaan ja levät kukkimaan ja käynnistää niihin liittyvät kemialliset ilmiöt, ilmakehän omat puhdistusmenetelmät.

Jo pimeän jakson aikana ilmassa havaittiin jodia sisältäviä kaasuja. Se oli odottamatonta.

— Yhdisteiden muodostuminen vaatii valoa, joten olimme todella yllättyneitä havaitessamme yhdisteitä kaamoksessa. Tutkimme juuri, voisivatko laivan valot selittää ilmiön, Jokinen kertoo.

Tutkimuksen aluksen valot loistavat pilkkopimeässä.
Polarstern oli sellainen majakka, että se valaisi kilometrien päähän eikä päästänyt eksymään jääkentällä, Jari Haapala kertoi kaamosajasta. Stefan Hendricks / Alfred Wegener -instituutti

Koska jäälauttaa ja sen mukana myös Polarsterniä ohjaa meri, ei ihminen, ajelehtimisvauhdin ja -reitin suhteen on alusta asti varauduttu yllätyksiin.

Yksi ilmastonmuutoksen aiheuttama pulma tuli jo matkan alussa: Polarsternin piti purjehtia odottamattoman kauaksi, ennen kuin löytyi jäälautta, joka on kyllin iso ja tukeva tutkimusleirille.

Sopiva löytyi vasta, kun pohjoista leveyttä oli peräti 85 astetta. Etelämpänä ei joko ollut jäitä tai ne olivat hyvin haperoita, matkan alussa mukana ollut Jari Haapala kertoi Ylen haastattelussa.

Edelleen on mahdollista, että tutkimusleiri vaihtaa lauttaa. Jos nykyinen kulkeutuu liian etelään, leiri pystytetään uudelleen alueelle, jolla on kesälläkin jääpeite, kertoo Markus Rex.

Jo nyt tutkimukset ovat tuottaneet paljon uutta dataa ilmakehä-merijää-merisysteemin toiminnasta. Data annetaan tiedeyhteisön vapaaseen käyttöön, jotta siitä saadaan irti mahdollisimman paljon hyvää maapallolle ja sen elämälle.

Lue myös:

Jäälautalla ajelehtivat tutkijat selvittävät arktisen merialueen tilaa – katso kuvat pimeyden ja jääkarhujen keskeltä