1. yle.fi
  2. Yle Uutiset
  3. työväenliike

Forssassa on marssittu vappuna lähes 120 vuotta – kerran tuuli tarttui taistolaisten valtavaan julisteeseen ja vei neljä miestä mukanaan

Ensimmäiselle vappumarssille forssalaiset lähtivät 1900-luvun alussa. Tänä vuonna perinne katkeaa.

Ilkka Joenpalo tuntee Forssan työväenyhdistyksen historian. Kuva: Eeva Hannula / Yle

Forssalainen maakuntaneuvos, pitkäaikainen poliitikko Ilkka Joenpalo sanoo, että on outo tunne, kun vappumarssia ei Forssassa järjestetä.

Vappumarssi on kiinnostanut ihmisiä aina, vaikka jonot ovat harventuneet vuosikymmenten mittaan. Ehkä saman verran kuin aatteen palokin on himmennyt, sanoo Joenpalo.

Vappumarssilla on Forssassa hyvin pitkä perinne, ja marssimalla ihmiset ovat halunneet lähes sata vuotta osoittaa vallankäyttäjille, että joukoissa on voimaa.

Kun Forssassa, tekstiilitehdaspaikkakunnalla vuonna 1902 ensimmäisen kerran marssittiin, oli Forssassa jo sekä poliittinen että ammatillinen työväenliike järjestäytynyt.

Työnantajan johto oli kutsunut työläisiä järjestäytymään wrightilaiseen työväenliikkeeseen. Se antoi sosiaalista ja kulttuurista sivistystä työväestölle ja hillitsisi sen radikaalimpia toimia, kertoo maakuntaneuvos.

Historiikkien mukaan jo vuonna 1902 oli ensimmäinen vappumarssi. Tuolloin työläisillä Forssassa oli puoli päivää vapaata. Silloin väki marssi tekstiilitehtaan nurkista kohden Tammelaa ja Salmistonmäkeä.

– Siellä vietettiin vapun juhlallisuuksia kahvia juoden ja hiukan kisaillen, ja oli siellä ollut myös jotain agitionia, niin kuin historian kirjat kertovat.

Työväki kokoontui Forssan torille esimerkiksi myös suurlakon aikana vuonna 1917 Kuva: Työväen arkisto

Vuonna 1906 oli Forssassa ensimmäinen täysin vapaa vappupäivä, ja silloinkin marssittiin.

Ilkka Joenpalo kertoo, että vuonna 1910, jolloin sisäpoliittinen tilanne oli Suomessa jo jännittynyt, virkavalta esitti, ettei marssilla olisi ollut torvisoittoa. Tämä olisi saattanut kiihottaa kansalaisia.

– Marssilla on voimaa näyttää, että ollaan yhtenäisiä. On marssittu ison rummun ja soiton tahdissa. Marssijoukon kautta syntyy eräänlainen järjestäytynyt voima. Jos seistään torilla suurena joukkona, niin sillä ei ole samaa tehoa kuin marssivalla joukolla.

Marsseilla kolme puoluetta

Myöhemmin Forssassa nähtiin sitten niitäkin vappuja, jolloin useat kulkueet marssivat samalla vappumarssilla. Marssimassa oli Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL), Työväen ja Pienviljelijäin Sosiaalidemokraattinen Liitto (TPSL) ja SDP.

Vuonna 1945 ja 1948 Forssassa pidettiin kolme yhteistä vappujuhlaa. Vuonna 1949 Forssan Työväenyhdistys alkoi järjestää omia juhliaan.

Puolueet vetivät kulkueitaan omanaan kunnes 60-luvun lopulla Forssassa ryhdyttiin pohtimaan, että pienet ja vähäväkiset kulkueet antavat työväenliikkeestä voimattoman kuvan. Alkoivat pitkät neuvottelut yhteisestä vappujuhlasta. Se päätettiin pitää 1970-luvun alussa.

Tuuli ajoi taistolaiset riveistä

Yhteisen vappukulkueen ja juhlan järjestämistä on jatkettu tähän asti. Kommelluksia on sattunut.

– Taistolaiset elivät kommunistisessa liikkeessä omaa elämäänsä. Kun oltiin sovittu, että mitä julisteita tuodaan vappukulkueeseen, taistolaiset toivat aina toisenlaiset julisteet kuin oli sovittu. He toivat aina suuren Tiedonantajan julisteen, jota kantamassa piti olla vähintään neljä miestä. Juliste oli kuin purjelaivan purje.

Eräänä vappuna oli kova länsituuli, joka pyyhki pitkin Koskisiltaa, Ilkka Joenpalo muistaa.

– Kun kulkueen piti kääntyä kohden Forssan toria, tuuli tarttui taistolaisten julisteeseen kiinni ja neljä urhoollista toveria painuivat eteenpäin pitkin Kartanonkatua tuulen viemänä. Me siellä kulkueen perässä totesimme, että nyt olivat työväen yhteistyön kannalla korkeammat voimat.

Forssan torin vappujuhlat olivat ajoittain uuvuttavia. Ilkka Joenpalo kertoo, että ammatillisen paikallisjärjestön puheenjohtaja oli pitkäsanainen ja harvapuheinen.

– Hän otti heti parikymmentä minuuttia tervehdyspuheessaan. Sitten oli kolme puhetta, SDP:n, SKDL:n ja TPSL:n puhe. TPSL, joka oli jo poistumassa puoluekartalta, puhui pisimpään.

Tämän lisäksi juhlaan kuului myös Työväen sekakuoron esityksiä ja runonlausuntaa.

– Hyvinkin kolme tuntia siinä torilla seistiin useimmiten huonossa kelissä. Oli uuvuttavaa, mutta 70-lukulaisilla oli sen verran aatetta, että kyllä ne juhlat suurin piirtein loppuun katsottin.