Maa ilman vanhuksia - Yliaika-romaanin Suomessa 75 vuotta täyttäneet voivat valita kuoleman tai lainsuojattomuuden välillä

Palkitun Piia Leinon kirjassa eletään 2050-luvulla. Siinä entinen ministeri joutuu vastakkain itsesäätämänsä ankaran lain kanssa.

Piia Leino
Piia Leino
Kirjailija Piia Leinon kirjassa vanhuksilla ei ole oikeutta elää Suomessa.Mikko Ahmajärvi / Yle

Annastiina Kankaanranta on entinen ministeri ja entisen pääministerin leski. Päättäjäpariskunta ajoi aktiiviaikanaan läpi lain, jonka mukaan suomalainen menettää kansalaisoikeutensa täytettyään 75 vuotta. Tällä ratkaistiin sote-järjestelmän ruuhkautuminen ja vääristymään päin kallistuva huoltosuhe, kun suomalaisten keski-ikä alkoi nousta korkeaksi.

Yliaika-romaani (S&S) on dystopia, fiktiivinen kuva tulevaisuuden maailmasta. Täysin kuviteltu, mutta raadollisuudessaan kouraiseva.

– Kankaanranta kuvittelee voivansa noin vain jättää elämän. Hän suunnittelee pitävänsä näyttävät kuolinjuhlat, muttei pystykään siihen, vaan karkaa, kertoo romaaninsa juonesta kirjailija Piia Leino.

Tapahtumien edetessä käy ilmi, että karkulaisia on muitakin. Mökeissä ja huviloissa ympäri maata elää metsämummojen heimo.

Metsämummot ja -papat ovat valinneet mieluummin elämän ilman kansalaisuutta ja Kela-korttia kuin “exituksen", näennäisesti vapaaehtoisen kuoleman. Kuolema 75-vuotispäivänä on kuitenkin muodostunut normiksi. Tuosta syntymäpäivästä on tullut ihmisen parasta ennen päivämäärä.

Nämä ihmiset kokevat häpeää ja psykologista pakkoa lähteä. He kokevat olevansa liikaa yhteiskunnassa.

– Lisäksi paperittomuudesta seuraa käytännön ongelmia. Kun ei ole rahaa, elintaso romahtaa täysin.

Paperittomalla ei ole pääsyä pankkitileilleen eikä julkiseen terveydenhuoltoon. Hän pyyhkiytyy pois järjestelmistä ja systeemeistä.

Kirjan ajankohtaisuus hätkäyttää

Yliajan aihe oli ajankohtainen jo kirjaa kirjoittaessa, mutta koronaviruksen mukanaan tuomat ongelmat tekevät siitä vielä riipaisevamman. Viruspotilaiden hoitoa pohdittaessa yhteiskunnassa on jouduttu tekemään linjanvetoja. Kuka hoidetaan, jos tehohoitopaikat ja hengityskoneet loppuvat? Kenen elämä on arvokkaampi kuin toisen?

Hoitamatta jättämisestä ovat olleet huolissaan varsinkin hoitokodeissa elävien vanhusten ja vaikeavammaisten omaiset. (siirryt toiseen palveluun)

Ruotsin koronastrategiaa on arvosteltu sekä maan sisällä että Suomessa. Laumasuojaa on kriitikoiden mukaan tavoiteltu uhraamalla vanhukset.

Ihmiset istuvat ulkona ravintolan terassilla Tukholmassa.
Tukholmassa on nautittu aurinkoisesta keväästä kaupungilla samaan aikaan kun suomalaiset ovat eristäytyneet koteihinsa.Janerik Henriksson / AFP

Uusi Suomi: Ruotsin laumasuojastrategia uhraa yli 70-vuotiaat koronalle (siirryt toiseen palveluun)

Yle Uutiset: Hoitaja Sonja Aspinen näkee työssään Ruotsin koronastrategian kääntöpuolen: “Vanhukset on uhrattu”

Kirjailijaakin vähän kylmää.

– Onhan se hurjaa ja kiinnostavaa, että kun Yliajassa pohditaan, onko varaa pitää kaikki mukana, ja nyt sitten joissain puheenvuoroissa on sanottu ihan ääneen, että onko meillä tähän varaa korona-aikana.

– Toisaalta en vielä lähtisi arvostelemaan Ruotsin mallia, sillä emme tiedä mihin tämä johtaa. Voi olla, että tulee koronan toinen aalto ja olemmekin täällä samassa tilanteessa tai jopa pahemmassa, Leino uumoilee.

EU palkitsi edellisen romaanin

Yliaika on kirjailija Piia Leinon kolmas romaani ja toinen lähitulevaisuuden Suomeen sijoittuva dystopia. Hänen edellinen romaaninsa vuonna Taivas (S&S 2018) voitti vuonna 2019 Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon. (siirryt toiseen palveluun)

Palkinto jaetaan jaksoittain eikä Suomi ole mukana ehdokkuuksissa joka vuosi.

Aiemmin palkinnon suomalaisista ovat voittaneet Selja Ahavan Taivaalta tippuvat asiat (2016), Katri Lipsonin Jäätelökauppias (2013) ja Riku Korhosen Lääkäriromaani (2010).

Taivasta viedään täyttä häkää ulkomaille. Käännösoikeudet on myyty yli kymmeneen maahan.

Yliaika ilmestyi huhtikuussa 2020.

Piia Leino
Kirjailija Piia Leino arvelee, että poikkeustiloista tulee uusi normaali.Mikko Ahmajärvi / Yle

Piia Leino kirjoittaa mielellään yhteiskunnallisista ongelmista.

– Olen opiskellut yhteiskuntatieteitä ja toimittajana käsitellyt yhteiskunnallisia aiheita monelta eri kantilta.

– Jos kirjallisuus jää vain yksilöpsykologiaan, niin se on aika yksipuolista. Ihminen on silti kirjallisuudessa se, mikä kiinnostaa. Siksi kirjoissani mennään ihmisen iholle ja nähdään, miten suuret rakenteet vaikuttavat nimenomaan häneen, Leino sanoo.

Poikkeustilasta tulee uusi normaali

Poikkeustiloista on varoiteltu maailman valtioita jatkuvasti. Ilmastonmuutos, väestönkasvu, ihmisen ympäristöstä piittaamattomat elintavat luovat uhkakuvia. Silti koronavirus ja sen mukanaan tuoma poikkeustila tuntuivat yllättävän päättäjät housut kintuissa. Kriisithän ovat jossain muualla, kaukana poissa, uutisaiheita maailmalta.

– Uskon, että poikkeustilat tulevat tavallisiksi. Ehkä vielä muistelemme haikeudella aikaa, jolloin ei ollut joku kriisi päällä ja luimme kuvitteellisista kriiseistä kirjoista ja katsoimme katastrofielokuvia.

– Mutta en usko mihinkään totaaliromahdukseen. Uskon jopa itse pääseväni eläkkeelle, Piia Leino naurahtaa.

Lokit kaartelevat Sibelius-monumentin yllä. Kevään herääminen tuntuu kaikilla aisteilla. Jääteläökioskikin on auki. Pian ihmiset alkavat palata tähän puistoon, tähän rantaan ja hiljalleen kaupungin syke palaa. Toistaiseksi.