12 päivää elämän ja kuoleman rajalla – korona vei nuoren naisen teho-osastolle: "En toivo kenenkään joutuvan kokemaan tätä helvettiä"

Parikymppinen nainen taisteli puolitoista viikkoa hengestään hengityskoneessa koronan vuoksi.

koronavirus
Tumma naisen hahmo katsoo ulos ikkunasta maisemaa.
Sini haluaa jakaa rankan ja pelottavan koronakoettelemuksensa, jotta se avaisi silmiä ja auttaisi ymmärtämään taudin vakavuuden.Jarkko Riikonen / Yle

Kaksikymppinen Sini on käynyt koronan vuoksi kuoleman porteilla.

Hän makasi 12 päivää tajuttomana hengityskoneessa. Sen jälkeen hän on joutunut opettelemaan uudelleen syömään ja kävelemään.

Tämä on Sinin tarina.

Sen piti olla tavallinen tiistai. Perusterve Sini oli mennyt 17. maaliskuuta töihin pikkupakkasessa ja hieman pilvisessä säässä. Aamun aikana hän alkoi tuntea olonsa huonoksi.

Kuumeen mitattuaan hän päätti lähteä kotiin lepäämään. Hänellä ei ollut muita flunssan oireita.

Yöllä Sinin kuume kipusi yli 40 asteeseen.

Hän sinnitteli kotona kovassa kuumeessa neljä päivää, kunnes soitti päivystykseen. Hänet määrättiin päivytykseen tarkastettavaksi.

Hengitys ja kaikki muut arvot olivat kunnossa, ja Sini passitettiin kotiin.

Koronatestiä ei otettu.

Hän virui edelleen parin päivän ajan korkeassa kuumeessa ja luki uutisia Levillä koronaan sairastuneista.

Maanantaina 23. maaliskuuta Sini soitti uudelleen päivystykseen. Ennen sairastumistaan hän oli myös ollut Levillä laskettelemassa.

Tällä kertaa häneltä otettiin koronatesti keskussairaalassa. Seuraavana iltana infektiolääkäri soitti ja kertoi tuloksen olevan positiivinen.

Sinin nimi on muutettu. Hän ei halua leimaantua sairauden vuoksi.

Käsky sairaalaan

Nuori nainen tunsi lääkärin soittaessa olonsa kovasta kuumeesta huolimatta tyydyttäväksi.

Lääkäri kuitenkin kuuli puhelimessa hänen hengityksestään, ettei kaikki ollut kunnossa.

– Itse olin jo sokaistunut niihin hengitysoireisiini. Minut käskettiin tulemaan heti sairaalaan.

Kämppäkaveri vei Sinin sairaalan päivystykseen iltayhdeksältä.

Sairaalassa hänet vietiin infektio-osastolle eristykseen. Siellä hänen tilansa alkoi yhtäkkiä heiketä. Yöllä hänelle jouduttiin asentamaan ensin happiviikset ja sen jälkeen happinaamari.

Aamulla lääkäri päätti, että Sini oli siirrettävä teho-osastolle. Hänellä oli keuhkokuume.

Teho-osastolle hoitoon

Teho-osastolla Sinillä oli koko ajan hoitaja vierellään valmiina intuboimaan eli asentamaan hengitysputken.

Hänen tilansa heikkeni edelleen nopeasti, eivätkä hänen jalkansa enää kantaneet. Pian hän ei pystynyt edes kääntämään kylkeään.

Torstaina iltapäivällä 26. maaliskuuta nuori nainen nukutettiin ja laitettiin hengityskoneeseen.

– Yritin ensin taistella nukutusta vastaan. Teho-osastolla ei saa olla puhelinta, ettei se aiheuta häiriötä elektronisille laitteille. Tunsin oloni yksinäiseksi ja pelkäsin.

Sini kehuu teho-osaston hoitohenkilökuntaa erittäin ystävälliseksi ja ammattitaitoiseksi.

– Hoitajat toivat minulle puhelimen ja sain vaihtaa muutaman sanan äitini kanssa ennen nukutusta. Se paransi oloani.

Teho-osaston hoitohenkilökunta sai Sinin rauhoiteltua niin, että nukutus tuntui jokapäiväiseltä perusasialta.

Tiedottomana 12 päivää

Seuraavista 12 päivästä Sini ei muista mitään. Hän oli koko sen ajan nukutettuna hengityskoneessa.

Nuori nainen taisteli hengestään.

Hänellä oli kaksi keuhkokuumetta, toinen bakteerin ja toinen koronaviruksen aiheuttama. Bakteerin aiheuttamaan tautiin vahvat antibiootit alkoivat pikkuhiljaa tehota.

Maanantaina 6. huhtikuuta Sini voitiin herättää nukutuksesta. Hänen oli oltava hereillä, kun hengitysputki poistettiin hänen keuhkoistaan.

Seuraavista kahdesta päivästä hänellä on hyvin hatarat muistikuvat.

– Minulle pidettiin puhelinta korvalla ja pystyin puhumaan muutaman sanan äidilleni.

Äiti tunnisti tyttärensä olevan puhelimessa. Kaksi ensimmäistä päivää nukutuksen jälkeen Sini oli sekava ja näki harhoja.

Toipuminen alkaa

Sinin lihakset olivat nukutuksen aikana heikenneet. Osa lihasmuistista oli myös kadonnut.

– En pystynyt tekemään mitään. Lihasvoimani olivat niin vähissä, ja jalkanikin olivat kaventuneet.

Tiistai-iltana hän kykeni ensimmäistä kertaa istumaan sängyn laidalla kahden hoitajan avustamana.

– Tunsin suurta, pakahduttavaa kiitollisuutta hoitohenkilökuntaa kohtaan. He olivat onnistuneet pelastamaan henkeni.

Sini halusi tavata hänet nukuttaneen ja herättäneen lääkärin kiittääkseen häntä hyvästä hoidosta.

Seuraavana päivänä hän pääsi kahden hoitajan avulla seisomaan. Hoitajat kannattelivat heikkoa nuorta naista.

Illalla hän pääsi siirtymään takaisin infektio-osastolle eristykseen. Siellä hän onnistui ensi kerran seisomaan telineen avulla, ja sitten kävelemään sen tukemana.

Ensimmäiset päivät osastolla Sini itki vuolaasti. Hän alkoi vasta silloin ymmärtää, mitä oli tapahtunut.

– Tajusin kuinka lähellä kuolemaa olin käynyt saatuani läheisiltäni ja ystäviltäni viestejä, joissa he iloitsivat säilymistäni hengissä.

Kotiin voimistumaan

Sini ajatteli toipuvansa nopeasti, koska oli nuori. Virus oli kuitenkin vienyt hänet todella heikkoon kuntoon.

Koska Siniltä oli kadonnut lihasmuistia, hän ei pystynyt ensimmäisinä päivinä edes laittamaan lusikkaa suuhunsa. Se kolahti otsaan.

Häntä kuntoutettiin sairaalassa fysioterapeutin avustuksella.

Sunnuntaina 12. huhtikuuta Sini pääsi vihdoin kotiin. Hän oli ollut sairaalassa 20 päivää.

– Toivoin jo pääseväni kotiin. Onneksi minulla on kämppis, joka pystyi auttamaan minua kaikessa. Muuten en olisi saanut vielä lupaa lähteä.

Suurimmat itkut tulivat vasta kotona.

– On hirveä tunne tajuta ettei olekaan kuolematon kaksikymppinen. Sairaalamuistoihin palaaminen on edelleen raskasta.

Sini on saanut traumoihinsa psykologin apua.

Traumat jäävät

Sini tuntee nyt olonsa yllättävänkin hyväksi sekä henkisesti että fyysisesti.

Hän pystyy jo toimimaan yksin, kuten käymään suihkussa hengästymättä. Mutta edelleen lähes kahden kuukauden jälkeenkin pitkään puhuminen on hankalaa.

Sini joutui kestämään kipua sairaalassa, esimerkiksi valtimokanyylin laittaminen ranteeseen oli erittäin kivulias toimenpide. Hän ei kuitenkaan usko, että hänelle jää neulakammoa.

Mutta sairauskammon hän sen sijaan pelkää jäävän. Nuori nainen ei halua enää koskaan joutua sairaalaan.

– En toivo kenenkään joutuvan kokemaan tätä helvettiä. Tämä oli niin rankka ja pelottava kokemus.

Se, ettei päässyt vappuna baariin, tuntuu hänestä naurettavan pieneltä valittamisen aiheelta. Ihmisten koronaa vähättelevät kommentit somessa saavat Sinin vihaiseksi.

Polte elämään

Sini odottaa tietoa keuhkokuvista. Vasta niistä selviää, onko hänen keuhkoihinsa jäänyt vammoja.

Hän todennäköisesti myös tarvitsee kaksi negatiivista koronatestitulosta ennen kuin pääsee karanteenista. Ensimmäinen tulos tulee lähipäivinä.

Kaikki koronaan liittyvä yhä pelottaa häntä. Pahinta on epätietoisuus: tuleeko jälkitautia ja voiko tautiin sairastua uudelleen?

48 päivään Sini ei ole nähnyt muita kuin hoitohenkilökuntaa ja kämppistään.

Kämppäkaveri sairasti koronan lievänä samaan aikaan kuin hänkin. Äiti kävi tapaamassa kerran tytärtään suojavarusteet päällä.

Ainoa hyvä asia sairastumisessa on, että kuolemaa lähellä käyneellä naisella on jäänyt tupakointi, kuten myös hänen kavereillaan.

Sini odottaa jo kovasti töihin pääsyä ja paluuta takaisin normaaliin nuoren naisen elämään.

– Eniten odotan perheeni ja kavereideni tapamista. Ihan sitäkin, että voi mennä kauppaan ja ulos. Saa nauttia kevätauringosta.

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Uusimmat uutiset koronavirustilanteesta puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus