Kuvasimme yhdeksän taiteilijaa koronakeväässä: Pelkoa, pysähtymistä ja toivoa toisenlaisesta maailmasta

Tapasimme ihmisiä turvalliselta etäisyydeltä, ja kysyimme, miten elämä poikkeusoloissa on sujunut.

kulttuuri
Mimosa Willamo, Karjalohja, 24.04.2020
Näyttelijä Mimosa Willamo soutaa Lohjanjärvellä.Antti Haanpää / Yle

Muusikko Pelle Miljoona: “Maaäiti on kiittänyt nopeasti”

Olin jäädä Goalle jumiin, kun lockdown tuli siellä niin yllättäen. Vietin siellä kymmenen päivää kotiarestissa. Se oli ihan kaaosta, kaupat meni kiinni saman tien, safkaa oli vaikea saada. Sanoin isäntäperheelle, että huolehtikaa itsestänne, hoidan itseni jotenkin. Ne sanoivat, että sä kuulut perheeseen. Se oli tosi liikuttavaa.

Me asutaan avovaimon kanssa maaseudulla Lapinjärvellä. Pihalta pääsee suoraan metsään. Käyn siellä iltapäivisin kävelemässä ja iltaisin juoksemassa. Me saunotaan paljon.

Pelle Miljoona, Lapinjärvi, 27.04.2020
– Koronauutisoinnin massiivisuudesta tulee sota-aika mieleen. Tosin volyymi on ainakin tuhatkertainen. Välillä tuntuu, että happi loppuu., Pelle Miljoona pohtii.Antti Haanpää / Yle

Silti tämä tuntuu lusimiselta, kun tietää, että eletään poikkeustilaa.

Kun tällaiset poikkeussysteemit ja mekanismit on laitettu pydeen, niin puretaanko niitä koskaan? Laitetaanko ne vain stand by -asentoon? Jos tämä on digiloikka, niin tämä voi olla myös askel kohti orwellilaista yhteiskuntaa. Kun sumerilainen keksi pyörän, ei se haudannut sitä maahan, vaan otti käyttöön.

Kun tämä joskus menee ohi, toivon, että alettaisiin suhtautua eri tavalla elämään, yhteiskuntaan ja maapalloon. Maaäiti on kiittänyt nopeasti, kun saastuttaminen on lopetettu.

Pohjois-Intiassa näkyy Himalaja ensimmäistä kertaa 30 vuoteen ja Venetsian kanaaleissa vesi on kirkastunut. Tulee fiilis, että ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi on tehtävissä paljon.

Kirjailija Rosa Liksom: ”Turha hössötys on loppunut”

Kevät on sujunut loistavasti. Nautin tästä pysähtymisestä.

Olen matkustellut kirjojeni kanssa maailmalla tosi paljon. Nyt kaikki festivaalit ja messut maailmalla peruuntuivat. En surrut sitä yhtään, koska on ihanaa olla kotona. Tykkään siitä, että elämä on täysin rauhoittunut, ja turha hössötys on loppunut.

Henkilökohtaisesti tämä on mahtavaa.

Olisi hienoa, jos tästä seuraisi pysyvä muutos, mutta en usko, että niin tapahtuu. Ihminen on ahne: se haluaa talouskasvua ja kaiken ja tietenkin heti.

Rosa Liksom, Helsinki, 22.04.2020
Rosa Liksom harrastaa taijia helsinkiläisellä merenrannalla.Antti Haanpää / Yle

Muotisuunnittelija Teemu Muurimäki: “Luovuus tarvitsee deadlineja”

Lähes kaikki projektit on siirretty eteenpäin, hyllytetty tai jäädytetty. Varsinkin alkuun tilanne aiheutti apaattisuutta.

Kun lähes kaikki työn alla olevat asiat on sellaisia, että ne voi siirtää huomiseen, ensi viikkoon, tai ensi syksyyn, on vaikea saada itsestään mitään irti. Luovuus tarvitsee deadlineja.

Joinain päivinä menen innokkaana työhuoneelle. Enimmäkseen olen sängyssä mahdollisimman pitkään, että päivä olisi mahdollisimman lyhyt.

Kaipaan ihmiskontakteja, mutta kotona on kaverina vain koira. Siksi käyn kangaskaupoissa juttelemassa myyjien kanssa, tai etsin paikan, josta saa ostettua kupin kahvia.

Kesästäni piti tulla ennätyskiireinen. Nyt tuntuu siltä, kuin olisi ikuinen viikonloppu. Pysähtyminen on kuin karkin syönti: jos sitä saa vähän silloin tällöin, se on ihanaa. Jos syö pelkkää karkkia koko ajan, tulee ällöttävä olo.

Teemu Muurimäki, Helsinki, 21.04.2020
– Haasteellisinta on, että ei voi nähdä, miten tämä vaikuttaa arkeen sitten jatkossa. On kauhean vaikea kuvitella, että tämä loppuisi kuin seinään, sanoo Teemu Muurimäki.Antti Haanpää / Yle

Näyttelijä Mimosa Willamo: “Turpaan olisi voinut tulla paljon pahemmin”

Heti kun poikkeustila alkoi, ajoin mökille Lohjalle.

Olen hakannut halkoja, raivannut takapihalle kasvimaan ja siirtänyt talvella kaadetun puun pölleinä halonhakkuupaikalle. Kohta saan palapelin valmiiksi.

Huhtikuun puolivälistä piti alkaa todella intensiivinen työputki, jossa oli neljä tuotantoa päällekkäin. Laskin, että jos käy hyvin, mulla on Flow-viikonloppuna vapaata, ja ehkä olen juuri silloin Suomessa kuvaamassa. Sitten kaikki työt menivät alta.

Mimosa Willamo, Karjalohja, 24.04.2020
Mimosa Willamolla piti olla järjettömän kiireinen kevät ja kesä. Nyt hän hakkaa halkoja mökillä.Antti Haanpää / Yle

Verrattuna moniin kavereihini asiani ovat hyvin. Turpaan olisi voinut tulla paljon pahemmin. Suurin osa töistäni lopulta vain siirtyy. Ne olisivat voineet myös peruuntua kokonaan. Olisi voinut käydä myös niin, että ei olisi yhtään säästöjä.

Kaupungissa kaverit on käyneet välillä lenkillä aamuöisin, etteivät törmäisi muihin. Täällä olen melkein koko ajan pihalla, koska voin.

Kirjailija Katja Kettu: “Globaali kapitalismi on betoniseinään ajava juna”

Olin Thaimaassa asuvan siskoni luona tekemässä hommia ja sukeltamassa kolme kuukautta. Tulimme tänne maaliskuun lopussa ja olimme pari viikkoa karanteenissa. Ystävät toivat ruokaa.

Ensin epätietoisuus tulevasta vaikutti henkiseen hyvinvointiin. Sitten pääsin oman tekemiseni kanssa rauhaan.

Teatterikorkeakoulussa opettaminen hoituu etänä. Muun ajan kirjoitan elämäkertaa Ismo Alangosta. Nyt, kun muusikoilla ovat keikat peruuntuneet, saan yllättäviä projektiehdotuksia. Ne ovat hauskoja, sellaisia, joita ei olisi normaalioloissa ikinä keksitty.

Kaikki uudet kirjaprojektit ulkomaisten agentuurien kanssa ovat jäissä ja esiintymiset peruuntuneet. Se ei oikeastaan haittaa. Olen tyytyväinen, kun saan keskittyä kirjoittamiseen.

Katja Kettu, Helsinki, 28.04.2020
Katja Ketulla on kolme löytökissaa. Amalia, 21, on nyt sylissä paljon, koska on hyvästien aika.Antti Haanpää / Yle

Ihmisiä tietenkin kaipaan, en ole nähnyt ketään. Teen retkiä pitkin Helsinkiä, se on arjessa uusi asia.

Koko meidän elämänmuotomme, globaali kapitalismi, on tuntunut junalta, joka on menossa hirveää vauhtia päin betoniseinää. Nyt olisi aika miettiä, että mitä haluamme tämän jälkeen.

Omat asiani ovat muuten ihan hyvin, mutta 21-vuotias Amalia-kissani on kuolemassa syöpään. Se leikattiin pari viikkoa sitten, mutta viimeiset hetket taitaa olla käsillä. Me ollaan nyt vain lähekkäin.

Jazzmuusikko Timo Lassy: “Aika on mennyt haavoja nuollessa”

Koko kevään olen seurannut, miten keikka toisensa perään peruuntuu. Tarkoitus oli reissata poikkeuksellisen paljon; Jenkeissä, Meksikossa, Saksassa ja Norjassa. Osa keikoista oli sellaisia, että niitä oli säädetty vuosien ajan.

On vielä muutama alle 500 ihmisen tapahtuma, jotka ovat holdissa. Järjestäjät eivät osaa päättää, mitä tehdä. Tarjolla on vain huonoja vaihtoehtoja.

Syksyllä on kauhea ruuhka siirrettyjä tapahtumia, mutta tulossa on raju taantuma.Kuka niille kaikille keikoille pystyy tulemaan? Musahommat tuppaa olemaan viimeinen asia, mihin panostetaan, kun jengillä on tiukkaa.

Timo Lassy, Helsinki, 21.04.2020
Timo Lassy sanoo, ettei tunnelmissa ole kehumista. – Ainoita hyviä asioita tässä on se, että livestriimaus kehittyy. Se voi laajentaa kuulijakuntaa.Antti Haanpää / Yle

Energiat ovat vähissä, en pursua inspiraatiota, tai pysty luomaan uutta. Aika on mennyt ihmetellessä ja haavoja nuollessa.

Onneksi olen päässyt soittamaan livestriimeissä: April Jazzissa, G Livelabin tapahtumassa ja jopa jumalanpalveluksessa. Ne ovat olleet tosi virkistäviä juttuja.

Funtsin ensin, kannattaako tällaiseen lähteä, koska livekeikoilla yleisö tuo inspiroivaa jännitettä. Sitten tajusin, että ruudun takanakin on ihmisiä, joiden kanssa kandee yrittää kommunikoida.

Sirkustaiteilija Kalle Lehto: “Taksikuskikavereilla on asiat paljon huonommin”

Meillä oli pari päivää ensi-iltaan, kun koko festivaali ja sinne sovitut kymmenen esitystä peruttiin. Se oli todella nihkeä tilanne.

Korealainen duoparini oli tullut tänne harjoittelemaan pariksi viikoksi, että saamme esityksen valmiiksi. Tapahtuman järjestäjä joutui ostamaan kai kuusi lippua ennen kuin löytyi lento, jota ei peruttu. Korealainen pääsi kotiin.

Viikko tai kaksi meni synkistellessä, kun keväältä lähti kaikki. Sitten alkoi tulla viestejä, että tapahtumia vain siirretään myöhemmäksi. Mieliala nousi, kun tajusi, ettei tämä ole maailmanloppu.

Ajattelin ensin, että nyt on aikaa pojalle, muille perusasioille ja mukavalle. Sitten puhelin alkoi soida hulluna.

Projekteja on tullut hirveästi, ja niitä on alettu puskea tiettyyn aikaan, vaikka kukaan ei tiedä, milloin korona loppuu. Kaikki, mitä tälle vuodelle sovitaan, on mielestäni aika epävarmaa.

Itselläni ei ole stressiä raha-asioista. Pääsin kulttuurikeskus Stoaan koronaduuniin. Ilman sitäkin olisin selvinnyt, koska mulla on taiteilija-apuraha tälle vuodelle. Myös Race Horse Company pystyy pitämään tilansa, koska meillä on kaupungin vuosiavustus. Meillä on asiat ihan hyvin, kaikki toteutuu lopulta, väliin tuli vain tämä kummallinen aika.

Paljon huonommin ovat asiat esimerkiksi taksikuskikavereilla, joilla on duunit vähentyneet, mutta kulut pysyneet.

Kalle Lehto, Helsinki, 28.04.2020
Kalle Lehdon päivät kuluvat Stoassa jongleerausvideoita tehden ja hiekkalaatikkoleikeissä vajaan vuoden ikäisen pojan kanssa.Antti Haanpää / Yle

Elokuvaohjaaja Khadar Ahmed: “Opettelen kirjoittamaan kotona”

Esikoisohjaukseni, The Gravediggerin, ensi-illan piti olla syyskuussa, mutta kukaan ei vielä tiedä muuttuuko päivämäärä. Keskityn nyt siihen, että saan elokuvan ainakin valmiiksi tänä vuonna.

Onneksi saimme kaiken kuvattua viime syksynä Djiboutissa. Jälkitöitä virus tietysti nyt hidastaa, ja se aiheuttaa vähän päänsärkyä.

Minulla on sukua Etiopiassa, mutta toistaiseksi siellä on koronatilanne parempi kuin vaikka Espanjassa. Toivon, että virus ei aiheuta Afrikassa yhtä paljon ongelmia kuin se on aiheuttanut länsimaissa ja Aasiassa.

Khadar Ahmed, Helsinki, 28.04.2020
Esikoisohjauselokuvan kohtalo ei huolestuta Khadar Ahmedia, läheisten turvallisuus kyllä.Antti Haanpää / Yle

Oman arkeni tilanne on muuttanut kokonaan. Kirjoitan aina kahvilassa tai ravintolassa. Nyt opettelen kirjoittamaan kotona. Se on todella vaikeaa, mutta vähitellen alan tottua siihen. Käsikirjoitan jo seuraavaa elokuvaani.

Toivon, että kaikki palaa normaaliksi mahdollisimman pian. Poikkeusolot ovat todella rankkoja elokuva-alalle, teattereille, levittäjille ja elokuvantekijöille. Elokuvan näkeminen teatterissa tai festivaaleilla on ihan eri asia kuin kotona katselu.

Hoidetaan nyt ensin tämä pandemia kuitenkin alta pois, ja mietitään muita asioita sen jälkeen. Korona on maailmanlaajuinen ongelma, ja sen rinnalla yksi elokuva on pikku juttu.

Näyttelijä Kati Outinen: ”Pelkään, että epänormaalista tulee normaalia”

Tavallaan kaikki on nyt tosi erikoista, mutta moni asia on myös tuttua.

Toinen puoli työstäni on sitä, että vetäydyn lukemaan, etsimään materiaalia tuleviin töihin, ideoimaan tai suunnittelemaan kakkoskotiini Karjaalla. Sitä teen nytkin.

Se toinen puoli työstäni taas on pudonnut kokonaan pois, se, jossa tehdään lähikontaktissa asioita ja on vuorovaikutusta yleisön kanssa. Suren sitä.

Kati Outinen, Karjaa, 24.04.2020
Kati Outinen tekee Ylelle tunnin mittaista radio-ohjelmaa muistista Karjaan-kodissaan. – Tunti ei riitä mihinkään sellaisesta aiheesta!Antti Haanpää / Yle

Olen silti koko ajan odotuksen ja toivon tilassa. Toivon, että kaikki päättyy hyvin, ja ajattelen, että tämä on tervetullut pysähtymisen hetki jokaisella tasolla. Maailmassa on tavallisesti jatkuva häly.

Toisaalta pelkään, että epänormaaleja asioita aletaan pitää normaaleina; sellaisia kuin toisten ihmisten välttely, tai kontrollointi.

Haluan tehdä asioita sen enempää miettimättä, esimerkiksi lähteä tuosta vain junalla Turkuun katsomaan enoani. Se ei tosin onnistunut ennen tätäkään, koska junasta ei saa enää ostaa lippuja. Spontaanisuuden mahdollisuus kapenee entisestään, kun pitää koko ajan olla varuillaan.

Ihmiset ovat joustavia. Ne sopeutuvat tosi hyvin kaikennäköisiin annettuihin olosuhteisiin. Olisi silti kiva, kun ei tarvitsisi sopeutua kaikkeen.

Tilaa uutiset koronaviruksesta

Saat Ylen tärkeimmät koronavirusuutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Siirry tilaamaan

Uusimmat uutiset koronavirustilanteesta puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus