1. yle.fi
  2. Uutiset

Palkitut äidit: erityislapsen äidin yritys välittää osa-aikatyötä, kotiäidin henkireikänä taide ja äiti, joka avasi sylinsä sijoituslapsille

Tänä vuonna 36 äitiä saa Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein.

äitiys
Pia Lemmetty saa äitienpäivänä tunnustuksena Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein.
Pia Lemmetty saa äitienpäivänä tunnustuksena Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein.Pia Lemmetyn kotialbumi

Pia Lemmetty, 44, vietti taannoin 13. hääpäiväänsä, kun tuttavalta kilahti puhelimeen onnittelut.

Sitten onnitteli joku toinen. Yhtäkkiä onnitteluviestejä alkoi sadella niin paljon ja erilaisilta tahoilta, että Lemmetty arveli syyn sittenkin olevan jokin muu kuin hänen ja miehensä vuosipäivä.

Pia Lemmetty on yksi 36 äidistä, joka saa äitienpäivänä tunnustuksena Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin kultaristein (siirryt toiseen palveluun) (Ritarikunnat).

Helsinkiläinen kolmen lapsen äiti on työn ja perheen yhdistämisen puolestapuhuja. Lemmetyn 12-vuotias esikoinen on erityislapsi, jonka vaikea liikuntavamma estää kävelemisen ja lihasheikkous minkään painavan nostelemisen.

Diagnoosin saaminen oli aikoinaan perheelle järkytys, etenkin kun esikoiselle oli juuri syntynyt pikkuveli.

– Minulla oli aluksi sellainen ajatus, etten voi olla enää koskaan onnellinen.

Erityislasten vanhemmille tarkoitettu vertaistukiyhdistys Leijonaemot ry nosti Pia Lemmetyn jaloilleen. Tärkeintä oli tietää, ettei ollut yksin.

Kolmannen lapsen saatuaan Lemmetty perusti yrityksen, joka välittää hoitovapaalla tai omaishoitajana olevia asiantuntijavanhempia töihin eri yrityksiin. Täyden työviikon tekeminen ei aina onnistu näiltä vanhemmilta.

– Mielestäni on mageeta, että pystyn tarjoamaan tällaisille ihmisille mahdollisuuksia tehdä töitä niiden rajojen puitteissa mitä heillä on. Se ei kuitenkaan ole mitään suojatyötä, vaan ihmiset voivat käyttää omaa ammattiosaamistaan.

Lemmetty tokaisee, että harvemmin sitä saa kiitosta hyvin vaihdetusta vaipasta tai erinomaisesti valmistetuista soseista. On tärkeää kokea myös toisenlaista merkityksellisyyttä.

– Ettei tule ainakaan sellainen olo, että uhraisi jotain sille vanhemmuudelle. Ja mielestäni sitten jaksaa olla myös parempi vanhempi.

Lemmetyn yritys toimii yhä, mutta hänen kohdallaan ympyrä sulkeutui, kun hän itse aloitti vuoden alussa Leijonaemojen toiminnanjohtajana. Hän toivoo, että saamansa tunnustus olisi kunnianosoitus kaikille niille, varsinkin erityisperheiden äideille, jotka pystyvät yhdistämään työn ja perheen sekä pitämään itsestään huolta.

– Tajusin aika pian sen, ettei tässä nyt auta jäädä itkemään. Että toteuttaisin unelmiani "sit kun", koska ei tämä elämä ole mikään harjoituskierros.

Kaisa Järvinen: "Kotiäitinä harmittaa pieni eläke"

Rautjärveläinen Kaisa Järvinen tiesi jo etukäteen, että häntä ehdotetaan mitalin saajaksi.

– Olin jo unohtanut koko asian, kunnes tytär soitti ja kertoi kuulleensa, että olen saanut mitalin. Totta kai olen iloinen siitä, että tekemisiäni arvostetaan.

Vuonna 1946 syntyneellä Järvisellä on seitsemän biologista lasta, kuusi poikaa ja yksi tytär. Vanhin lapsista on syntynyt vuonna 1977 ja nuorin 1988. Lisäksi Järvisellä on 24 lastenlasta.

Järvinen asuu aviomiehensä kanssa Rautjärvellä, Simpeleen vanhassa pappilassa.

Hän on koulutukseltaan ylioppilasmerkonomi ja tekstiilisuunnittelija, mutta työelämässä hän ei ole ollut satunnaisia sijaisuuksia lukuun ottamatta.

Vanha nainen istuu kädet sylissä antiikkisella sohvalla.
Kaisa Järvinen olisi halunnut tehdä töitä tekstiilisuunnittelijana.Kaisa Järvisen kotialbumi

Kaisa Järvinen olisi halunnut tehdä oman alansa töitä. Työnteko kuitenkin jäi, kun Järvisen mukaan tämän aviomies teki niin intohimoisesti palkkatyötä, ettei hänellä ollut mahdollisuutta siihen.

– Kyllä se kotiäitinä oleminen on harmittanut, varsinkin kun kotona olemisen takia eläke on todella pieni.

Järvinen on korvannut palkkatyön puuttumista tekemällä taidetta eri muodoissa ja pitämällä näyttelyitä.

Hän on myös ollut aktiivinen kyläläinen, jonka hän uskoo vaikuttaneen äitienpäiväkunniamerkin saamiseen.

– Kun muutimme Simpeleelle, tänne oltiin perustamassa kyläyhdistystä. Minulle ehdotettiin, että lähtisin siihen mukaan.

Järvinen toimikin pitkään yhdistyksen puheenjohtajana, ja oli mukana myös kunnallisessa päätöksenteossa kunnanvaltuuston varajäsenenä.

Liisa Arola-Lamminmäki: "Lasten turvattomuus on koskettanut syvältä”

Keuruulainen Liisa Arola-Lamminmäki, 71, tunnistaa lapsen turvattomuuden yhdestä katseesta.

Siihen hänet on opettanut kolmen vuosikymmenen työ lastensuojelun parissa. Kolmen biologisen pojan lisäksi moni muu lapsi on kutsunut häntä äidiksi.

Arola-Lamminmäen ja hänen edesmenneen miehensä lihakarjatilalla kasvoi nimittäin kaikkiaan kymmenen sijoitetun lapsen ja nuoren katras.

Arola-Lamminmäki on koulutukseltaan lastentarhanopettaja ja kehitysvammaisten hoitaja, lisäksi hän on kouluttanut Keski-Suomeen loma- ja tukiperheitä. Toisen lapsensa syntymän jälkeen hän pyöritteli vaihtoehtoa kotona työskentelemisestä.

– Ensin meistä tuli kahden Down-nuoren perhehoitajia, Arola-Lamminmäki kertoo.

Liisa Arola-Lamminmäki hymyilee kameralle.
Liisa Arola-Lamminmäki kokee, että sylin avaaminen sijoituslapsille oli helppoa.Liisa Arola-Lamminmäen kotialbumi

Monet lapsista sijoitettiin perheeseen kiireellisesti. Ovella lapsille kerrottiin, että tässä ovat uusi isä ja äiti.

Äiti kokee, että sylin avaaminen vieraille lapsille oli helppoa, vaikka moni heistä kantoi mukanaan syviä tunne-elämän vaurioita. Perheissä oli sattunut asioita, joiden kamaluutta on edes hankala sanoittaa.

Suurperheen arjen pyörittäminen ei olisi onnistunut yksin.

– Minun täytyy antaa kunniaa miehelleni ja pojillemme. He eivät ikinä sanoneet sijoituslapsille, että alkakaa häipyä täältä. Jos pojat olisivat vastustaneet, se olisi ollut paljon hankalampaa.

Nykyisin Keuruun keskustassa asuva Arola-Lamminmäki muistelee menneitä aikoja lämmöllä. Tämä elämänpolku on ollut hänelle juuri se oikea.

– Lasten turvattomuus on koskettanut syvältä. Minulla on ollut aina halu auttaa lapsia. Jo päiväkodissa työskennellessäni opin näkemään lapsen eleistä, milloin on aika kysyä, mitä lapselle oikeasti kuuluu.

Lue myös:

Ensi sunnuntaina vietetään äitienpäivää myös Ylen kanavilla

Lue seuraavaksi