1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. temperamentti

Miksi toinen riemuitsee ja toinen ahdistuu koronarajoitusten purkamisesta? Kaksi luonteenpiirrettä auttaa nyt selviämään, molempia voi opetella

Koronarajoitusten purkaminen voi ahdistaa osaa suomalaisista enemmän kuin rajoitusten aloittaminen, asiantuntijat kertovat.

Temperamentti
En kvinna använder sin mobiltelefon på stan.
Kuvituskuva. Temperamentti selittää, miten reagoimme koronarajoituksiin, mutta se ei ole ainoa selitys. Myös esimerkiksi ikä, elämäntilanne ja riskiryhmään kuuluminen selittävät reaktioita. Mostphotos

Uskallanko päästää lapsia kouluun? Mitä jos etätöistä pitää palata työpaikalle?

Osaa suomalaisista koronarajoitusten purkaminen voi ahdistaa enemmän kuin rajoitusten aloittaminen kertarytinällä. Miksi näin, jos kerran suuri osa on odottanut normaalin elämän paluuta kuin kuuta nousevaa?

Rajoitukset ovat psykologi Karoliina Mellasen mukaan luoneet turvallisuuden tunnetta monille. Jos itse tai perheenjäsen kuuluu riskiryhmään, rajoitusten purkaminen nakertaa tätä tunnetta.

– Kun rajoitukset alkoivat, oltiin kaikki samassa veneessä ja jollain tavalla kaikki kärsivät rajoituksista. Nyt kun rajoituksia puretaan, ihmiset jotka kuuluvat riskiryhmään, ovat aika yksin. Tämä voidaan kokea epäreiluksi. Se on ihan oikeutettukin tunne. Muu maailma saa jatkaa elämää normaalisti ja itse täytyy elää rajoitusten mukaan.

Kaikki toki hyötyvät, jos yhteiskunta rullaa, mutta se ei aina tule mieleen.

HUSin psykiatrian linjajohtaja, kouluttajapsykoterapeutti Jan-Henry Stenberg muistuttaa, että eri asiat ovat ihmisille vaikeita.

– On ihan mahdollista, että joku on vastustanut rajoituksia, mutta nyt niiden purkaminen tuntuu hankalalta.

Kyse on temperamentista eli ihmisen erilaisista synnynnäisistä taipumuksista. Esimerkiksi ekstrovertille on tyypillistä seurallisuus, elämys- ja jännityshakuisuus. Introvertti on taas leimallisesti harkitseva, riskejä kaihtava ja yksin viihtyvä. Suurin osa ihmisistä on jotain tältä väliltä.

Koronasta on tullut uusi normaali, joka täytyy vain kestää. Siksi kaksi luonteenpiirrettä korostuu sen kestämisessä.

Jan-Henry Stenberg
Psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg sanoo, että on luonnollista, että rajoitusten purkaminen mietityttää monia. Jan-Henry Stenberg

Epävarmuuden sieto ja muutosvalmius

Psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg sanoo, että uudessa tilanteessa tärkeintä on:

a) oppia kestämään epävarmuutta ja

b) oppia kestämään muuttuvaa tilannetta.

Epävarmuuden sieto ja muutosvalmius ovat osin synnynnäisiä luonteenpiirteitä, mutta niitä voi myös harjoitella.

– Koronatilannetta sietävät parhaiten ne, jotka sietävät epävarmuutta ja sitä, että tilanne muuttuu, Stenberg sanoo.

Osalle muutokset ovat hyvin vaikeita. Ensin piti tottua olemaan kotona koko ajan ja nyt kahden kuukauden jälkeen tottua taas liikkumaan ihmisten ilmoilla.

Organisaatiopsykologi Karoliina Mellanen sanoo, että muutosvalmiuteen kuuluu epävarmuuden sietämisen lisäksi paljon uuden oppimista, uuden hyväksymistä, sopeutumista ja totuttelua. Tässä joustavuudessa on yksilöllisiä eroja, vaikka ihminen on pohjimmiltaan sopeutuvainen.

Mies pesee käsiä.
Rutiinit, kuten käsien pesu ja turvaväli, tuovat turvallisuuden tunnetta. Eleni Paspatis / Yle

Asiaa ei helpota, että evoluution takia ihminen huomaa huolet ja vaarat helpommin kuin hyvät asiat.

– Luolissa asuessa ei ollut niin oleellista miettiä, mikä on hyvin. Tärkeämpää oli varautua pahimpaan, jos viereisessä puskassa rapisi. On ollut parempi erehtyä luulemaan tuulta tiikeriksi kuin toisin päin, Mellanen sanoo.

Vaikka tiikereitä ei enää lymyä puskissa, aivot toimivat samalla tavalla. Osalla aivot varoittavat turhankin herkästi vaarasta. Mielikuvitus paikkaa helposti tiedon puutetta.

– On hyvä hoksata, milloin kauhuelokuva lähtee pyörimään ja kiittää mieltä mielenkiintoisista ajatuksista ja palauttaa mieli tähän hetkeen ja ympäröivään todellisuuteen. Ne ovat vain ajatuksia ja pelkoja, mikä ei tee niistä tosia, Mellanen sanoo.

Karoliina Mellanen
Organisaatiopsykologi Karoliina Mellanen sanoo, että osaa voi stressata paluu kiireiseen arkeen. Korona helpotti monen aikatauluja. Riikka Kantinkoski

Pelko ja epäluottamus

Huoli rajoitusten purusta kumpuaa kahdesta tunteesta: pelosta ja epäluottamuksesta. Tähän voivat vaikuttaa sekä omat elämänkokemukset että yksilölliset temperamentti- ja persoonallisuuspiirteet. Introvertit ovat Stenbergin mukaan keskimäärin pelokkaampia kuin elämyksiä janoavat ekstrovertit.

– Osa ihmisistä on huolestuneita, he ennakoivat enemmän harmia ja ovat epäluottavaisempia. Silloin on luonnollista, että toivoo rajoitusten olevan suhteellisen tiukkoja, Jan-Henry Stenberg sanoo.

Psykoterapeutin mielestä on täysin ymmärrettävää, että korona on herättänyt epävarmuutta ja epäluottamusta.

– Jos tätä täysin kiihkottomasti katsoo ja seuraa annettuja ennustemalleja ja muita tautia koskevia lausumia, eiväthän ne ole aina kovin hyvin toteutuneet.

Kaikki tällainen herättää epäluottamusta.

– Tämä on tarkemmin määrittämätön korpivaellus. Emme tiedä, kuinka pitkä matka päämäärään on ja mitä kaikkea matkalla tulee vastaan, Stenberg sanoo.

Milloin ahdistus on liiallista?

Psykoterapeutti Jan-Henry Stenberg neuvoo miettimään, onko ahdistus liiallista vai ei. Riskiryhmään kuuluvan on järkevää varoa, perusterveellä yhtä kovaa pelkoa ei ole.

– Jos ahdistus on liiallista ja ylenmääräistä, siihen kannattaa hankkia apua. Apua on saatavissa suhteellisen helposti ja pienellä kynnyksellä, Stenberg sanoo.

Lähikuvassa kassajonosta.
Ahdistaako näin lähellä oleminen kaupassa? Eleni Paspatis / Yle

Hän vastaa kaikkien sairaanhoitopiirien ylläpitämästä Mielenterveystalo.fi-verkkopalvelusta ja on kirjoittanut sen koronahuoliin liittyvän omahoito-ohjelman. Melenterveystalo.fillä oli viime vuonna 1,8 miljoonaa käyttäjää.

Koronahuoliin keskittyvästä omahoito-ohjelmasta (siirryt toiseen palveluun) löytyy ohjeet, miten sietää epävarmuutta ja eristystä koronatilanteessa. Sivuilta löytyy erilaisia harjoituksia. Esimerkiksi rauhoittava hengitys tai ahdistavien tulkintojen haastaminen auttavat.

– Epävarmuuden sietämisessä hyväksyntä on keskeistä. Ihmiset jotka eivät siedä epävarmuutta, haluavat kontrolloida ja hallita tilannetta. He kokevat vaikeaksi olla tilanteen armoilla.

Stenbergin mukaan kannattaa keskittyä omiin asioihin ja siihen, mihin voi vaikuttaa. Ellei voi muuttaa tilannetta, on viisasta hyväksyä se.

Koronarajoitukset puretaan asteittain, mikä voi Karoliina Mellasen mukaan auttaa ihmisiä sopeutumisessa. Hallinnan tunnetta lisää se, etteivät kaikki rajoitukset poistu kerralla.

Monella jatkuva etätyö pitää huolen siitäkin, ettei vielä tarvitse olla koko ajan sosiaalinen tai hypätä työmatkojen oravanpyörään. Samalla voi antaa armoa ja kiitosta itselleen. Tilanne on ollut niin epänormaali, että tunteiden vaihtelu on Karoliina Mellasen mukaan normaalia.

Elämäntilanne ja ikä vaikuttavat

Karoliina Mellanen on kirjoittanut Atte Mellasen kanssa kirjan Hyvät, pahat ja millenniaalitmiten meitä tulisi johtaa.

Karoliina Mellanen on itsekin vuonna 1990 syntynyt millenniaali. Helsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski esittää Poikkeustilassa-blogissaan (siirryt toiseen palveluun), että 1960-luvulla syntyneet arvostavat vapautta, millenniaalit turvallisuutta ja todellisia kapinoitsijoita koronassa voivat olla suuret ikäluokat.

Miehen kädet kirjoittaa kannettavalla tietokoneella.
Korona on tuonut digiloikan. Etävastaanotot ovat psykoterapeutti Jan-Henry Stenbergin mukaan suurimmassa osassa tapauksia täysin yhtä hyviä kuin tavalliset vastaanotot.Eleni Paspatis / Yle

Karoliina Mellanen ei ihan osta ajatusta sellaisenaan. Hänen mukaansa sukupolvea enemmän ikä ja elämäntilanne vaikuttavat siihen, miten rajoituksien purku koetaan. Onko perhettä vai asuuko yksin? Onko töissä vai ilman töitä? Onko riskiryhmää?

Jos on tehnyt etätöitä pienten lasten kanssa, päivähoitoon vieminen voi tuntua helpottavalta. Samoin jos on kaivannut kavereita, kouluun palaaminen on mukavaa. Toisin on niiden laita, joita on kiusattu koulussa.

Riskiryhmään kuuluminen voi aiheuttaa arvoristiriitoja. Mitä jos pelkää sairastumista, mutta työpaikalle on mentävä? Entä jos haluaa antaa perheelle vapauden normaaliin arkeen, mutta huoli omasta terveydestä on suuri?

Normaalisti Mellanen neuvoisi tarkastelemaan vaihtoehtoiskustannusta. Minkä hinnan maksaa, jos valitsee toisin?

Koronassa on kuitenkin kyse niin perustavanlaatuisista asioista, jopa hengenvaarasta, että vastausta voi olla vaikea saada. Mellanen toivoo siksi yhteiskunnalta tukevia toimenpiteitä sekä avointa keskustelua ja ymmärrystä työpaikoilla, päiväkodeissa ja naapurustoissa, etteivät riskiryhmäläiset jää yhteiskunnan ulkopuolelle.

Koronan kapinallisiksi leimatut

Koronasta tulee Mellasen mukaan merkittävä sukupolvikokemus. Tunnetun Mannheimin teorian mukaan suurimmat sukupolvikokemukset koetaan noin 17–25-vuotiaana.

– Suurimman jäljen tämä jättää aikuisuuden kynnyksellä oleviin nuoriin eli armeijassa oleviin sekä ammattioppilaitoksesta tai lukiosta valmistumassa oleviin, Mellanen sanoo.

Koronan aikana kapinallisia on tehty teineistä tai ikäihmisistä, joita rajoitukset eivät pitele.

– Vanhus voi ajatella, että jos olen elossa enää muutaman vuoden, mieluummin lähden iloisesti saappaat jalassa kuin istun kotona murehtimassa koronaa. Nuoruudenhulluudessa on taas niin voimakas oma kupla, että nuori voi ajatella, ettei hänelle tapahdu mitään pahaa.

Molempia ikäluokkia yhdistää tavallaan ajatus: You only live once, elät vain kerran.

Mitä on moralisoinnin takana?

Koronan aikana toisten ihmisten käytöksen kyttäily ja moralisointi on yleistynyt. Niin käy todennäköisesti myös rajoitusten purkautuessa.

Vaikka toimii kuten auktoriteetit sanovat ja vie lapsensa kouluun, tämä voidaan tuomita. Jan-Henry Stenbergin mukaan kyse on paheksujan tunnesäätelyn vaikeudesta.

– Jos itse on huolestunut, pelokas ja pettynyt, voi olla sietämätöntä kantaa näitä tunteita.

Jos tällaiselle henkilölle kertoo, että mahtavaa, vihdoinkin pääsee ravintolan terassille syömään 25 hengen porukalla, reaktio voi olla hyökkäävä.

– On helpompi tunnistaa ja kestää suuttumusta ja ärtymystä kuin pelkoa ja avottomuutta. Tällöin on helpompi sanoa, että just sun kaltaisten itsekkäiden ihmisten takia ollaan kohta vielä toisessa aallossa ja kärsitään kaikki, Stenberg kuvaa.

Aggressio on käytännössä aina pettymystä, pelkoa tai surua, ellei kyse ole pahasta aivojen biokemiallisesta häiriötilanteesta.

– Kannattaa suhtautua niin, ettei lähde mukaan tähän. Aina on ihmisiä, jotka eivät pysty tunnistamaan omaa tunnettaan. He eivät pysty sanomaan, että ai jaa, kuulostaa minusta pelottavalta, enkä itse uskaltaisi, Stenberg sanoo.

Voit keskustella aiheesta 8.5. kello 20. asti.

Lue lisää:

Miksi toinen leipoo ja toinen lamaantuu karanteenissa? Temperamentti selittää, miten reagoimme – kriisin selviytyjä voi yllättää silti

Kun Teija Hakalin erosi, hän sai vihdoin olla yksin – nyt hän jakaa yöpostia ja nauttii korona-ajasta

Nuoret työntekijät ovat epälojaaleja ja kärsimättömiä – mutta paljon parempia työntekijöitä kuin vanhempansa